Yksi ala elää nyt hurjaa nousukautta, jonka Venäjän hyökkäyssota käynnisti – ”Kaikki me varmaan haluamme elää vapaassa Euroopassa”
Puolustusteollisuus kukoistaa, ja siitä on pitkälti kiittäminen Venäjän aggressiota. Suurin osa suomalaisista toimijoista on pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Mutta onko sotakoneiston rakentaminen kestävää edes turvallisuuden kannalta?
Suomen talous kyntää syvällä, mutta yhdestä suunnasta kuullaan lähes viikoittain positiivisia uutisia. Viimeksi tammikuun lopussa räjähdevalmistaja Forcit kertoi rakentavansa Poriin yli 200 miljoonan euron arvoisen TNT-räjähdetehtaan. Paria viikkoa aiemmin Nammo Lapua kertoi avaavansa tykistökranaattien kuoria valmistavan tehtaan Jyväskylään.
– Nostetta on ehdottomasti ja kyse on kasvualasta. Vuodesta 2022 vuoteen 2023 jäsenyrityksissämme kasvu oli 32 prosenttia ja pelkän puolustussektorin yrityksissä 23 prosenttia. Viime vuoden lukuja ei vielä ole, mutta ennakkotietojen perusteella kasvu jatkuu, iloitsee Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karanko.
Koko Euroopan puolustusteollisuuden liikevaihto oli 158,8 miljardia euroa vuonna 2023, mikä oli 16,9 prosenttia edellisvuotta enemmän. Suomessa alan liikevaihto nousi vuonna 2022 yli kahden miljardin euron.
Alan veturi Suomessa yli 800 miljoonan euron liikevaihdollaan on Patria, joka kertoo myyneensä viime vuoden loppuun mennessä yli 800 kappaletta 6x6-sotilasajoneuvoaan. Kyseessä on Pasi-miehistönkuljetusvaunun moderni versio, jota on kehitetty yhdessä Ruotsin, Latvian ja Saksan asevoimien kanssa.
Mutta Karanko huomauttaa, että suurin osa alan toimijoista Suomessa on pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Myös puolustusalan startupeja on viime vuosina syntynyt vauhdilla.
Suomen Teollisuussijoituksen viime vuonna tekemän selvityksen mukaan alalla toimi 368 yritystä, joista 144 oli kasvuyrityksiä tai startupeja. Noin puolet alan yrityksistä toimii Uudellamaalla, mutta niitä on perustettu paljon myös muualle Suomeen.
Tykinammusten ja panssarien lisäksi suomalaisyritykset kehittävät ja valmistavat paljon sotilaskäyttöön soveltuvaa huipputeknologiaa. Kovista nousijoista Karanko mainitsee mikrosatelliitteihin perustuvia järjestelmiä kehittävän Iceyen sekä satelliittikommunikaatiota tarjoavan Reorbitin.
– Näissä yrityksissä kasvuluvut ovat olleet ihan mielettömiä.
Alalle on tyypillistä, että yritykset ovat alun perin kehittäneet tuotteitaan siviilipuolelle ja siirtyneet sitten puolustussektorille. Yhä useammin yritykset myös toimivat molemmilla aloilla. Esimerkiksi Nokia ilmoitti tammikuussa perustavansa uuden yksikön, jonka tehtävänä on myydä puolustusratkaisuja Yhdysvaltojen tarpeisiin.
Näemme puolustusteollisuudessa hyvin suuria mahdollisuuksia etenkin nyt, kun Suomi on Natossa, Nokian toimitusjohtaja Pekka Lundmark sanoi Helsingin Sanomille joulukuussa.
Suomesta Euroopan talousalueen ulkopuolelle vietävät sotilastarvikkeet vaativat valtioneuvoston tai puolustusministeriön myöntämän vientiluvan. Viime vuonna näiden lupien arvo yli kaksinkertaistui noin 1,4 miljardiin euroon.
Positiivisen pöhinän takana häilyy se ikävä tosiasia, että alan noususta on pitkälti kiittäminen Venäjän vuonna 2022 aloittamaa hyökkäystä Ukrainaan. Esimerkiksi tykinammusten kysyntä räjähti heti sodan alkamisen jälkeen. Sittemmin Euroopan maissa on herätty uudelleen oman puolustuksen kehittämisen tarpeeseen.
– Tietenkin minua surettaa, että me tarvitsimme sodan Euroopassa, ennen kuin ymmärrettiin oman turvallisuuden ja sen edellyttämän teknologisen kehityksen tärkeys, sanoo Karanko.
Suomen puolustusbudjetti on vuonna 2025 noin 6,5 miljardia euroa, noin kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2020. Määrää ovat nostaneet suuret F-35-hävittäjäkaupat ja merivoimien alushankinnat. Myös Suomen Nato-jäsenyys on osaltaan lisännyt puolustusmenoja.
Karanko toimii NIAG:n (NATO Industrial Advisory Group) ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Naton ja kumppanimaiden teollisuuden edustajista koostuva ryhmä tukee ja neuvoo sotilasliittoa teollisuuteen ja materiaalisten suorituskykyjen kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Keksintöjen kehittämistä valmiiksi tuotteiksi hidastaa alan jähmeys ja erikoinen luonne.
– Eräs kollegani muotoili sen niin, että kyseessä on non-market, eli markkinaa ei ole. Ala on erittäin protektionistinen ja kilpailtu. Eli vaikka suomalaiset yritykset olisivatkin maailman parhaita, niin politiikka tulee siinä peliin.
Suomalaisten puolustusalan yritysten kasvua ulkomailla jarruttaa Karangon mielestä myös se, ettei Suomen hallinnossa ole vielä herätty puolustusalan kulttuurin ja toimintaympäristön muuttumiseen. Yritykset voisivat esimerkiksi saada nykyistä paremmin tietoa puolustusvoimien tekemistä laitetestauksista ja olla paremmin mukana vienninedistämismatkoilla. Maailmalla paljon yleistynyt myyntimalli, jossa maiden hallitukset toimivat puolustusjärjestelmien myyjinä ja ostajina, ei ole meillä käytössä.
– Siellä toimeenpanotasolla ei ihan vielä oivalleta sitä, että jos suomalainen yritys vie ulkomaille Suomessa tehtyjä tuotteita, niin sen kansantaloudellisen hyödyn lisäksi se parantaa meidän sotilaallista huoltovarmuutta ja tukee Suomen puolustuskyvyn rakentamista, Karanko toteaa.
Puolustushankinnoilla pyritään ylläpitämään puolustuskykyä kotimaista teollisuutta tukemalla. Puolustusvoimien mukaan vuonna 2023 puolustusmateriaalihankintojen kotimaisuusaste on yli puolet eli 56,43 %. Kotimaiseksi katsotaan myös sellaiset ulkomaiset yritykset, joilla on toimipiste Suomessa tai lasku on maksettu Suomeen.
Suuri puolustusteollisuuden nousun mahdollistanut tekijä liittyy rahoitukseen. Räjähtäneen kysynnän jälkeen on tarvittu lisää rahaa tuotekehitykseen ja tehtaiden rakentamiseen. Yhteiskunnallisesti kestävää ja vastuullista sijoittamista tekevät niin sanotut ESG-rahastot ovat aiemmin karttaneet sijoittamista aseteollisuuteen, mutta viime vuosina monet niistä ovat muuttaneet periaatteitaan. Toisaalta esimerkiksi Euroopan investointipankki kieltäytyy yhä rahoittamasta suoraan aseiden ja ammusten tuotantoa.
Karanko kommentoi alaan liittyviä eettisiä kysymyksiä sanomalla, että jo vastuullisen sijoittamisen pohtiminen on meille länsimaissa luksusta. Hän näkee, että puolustus- ja turvallisuusteknologia on turvaamassa sitä turvallisen yhteiskunnan perustaa, jolle myös investoinnit rakennetaan.
– Kaikki me olemme varmaan sitä mieltä, että haluamme elää vapaassa Euroopassa. Valitettavasti nykyinen turvallisuustilanne on näyttänyt, ettei tämä onnistu ilman omaa puolustusta, ja tämä puolustus tarvitsee omaa teollisuutta.
Sotilaallinen varautuminen ja sotilasmenojen kasvu voidaan kuitenkin nähdä myös rauhaa uhkaavana tekijänä. Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti arvioi, että vuonna 2021 maailman yhteenlasketut sotilasmenot olivat 2 113 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Silloin sotilasmenoissa ylitettiin ensimmäistä kertaa 2 triljoonan dollarin raja.
Aalto-yliopiston väitöstutkimuksessaan rauhan ja liiketoiminnan suhdetta käsitellyt Tilman Bauer ymmärtää näkemyksen, jonka mukaan puolustuskyvyn kasvattamisella pyritään sodan välttämiseen.
– Teoriassa puolustusteollisuus pyrkii takaamaan vakautta ja estämään konfliktien eskaloitumista. Kuitenkin monet tutkimukset osoittavat, että asevarustelu voi lisätä jännitteitä ja pitkittää konflikteja. Voidaanko sanoa, että puolustusteollisuus ratkaisee vai ylläpitää ongelmia? hän kysyy.
Euroopassa on nyt vallalla näkemys, jonka mukaan vain vahvasti varustautunut valtio voi estää konfliktiin ajautumisen. Bauer huomauttaa, että vaikka aseellinen pelote voi joissain tapauksissa vähentää suoria hyökkäyksiä, ovat varustelukierteet historiallisesti usein johtaneet jännitteiden kasvamiseen ja konfliktien puhkeamiseen.
– Lisäksi sotilaallisen varustautumisen keskeinen ongelma on, että se ei ratkaise sodan taustalla olevia syitä, kuten taloudellisia eroja, yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, ympäristökriisejä, tai eri osapuolten tarpeita. Vahvan ja kestävän rauhan edistäminen vaatii monipuolisempaa lähestymistapaa, joka sisältää diplomatian, kansainvälisen yhteistyön ja sosiaalisten olosuhteiden parantamisen kaikilla osapuolilla.
Bauerin mielestä puolustusteollisuuden sisällyttäminen eettiseen ja kestävään sijoittamiseen on ristiriitaista.
– Sen sijaan sijoittamisen tulisi ohjautua aloille, jotka tukevat vahvaa ja kokonaisvaltaista rauhaa, kuten koulutus, terveydenhuolto ja uusiutuva energia. Ennen kaikkea tulisi sijoittaa kansainvälisesti rauhan ymmärrykseen: mitä rauha on, ja miten rauhaa edistetään.
