Puoluekoneen tulokset, osa 2: kuka sanoi mitä kaupungistumisesta, ulkopolitiikasta, perustulosta, aktiivimallista ja perhevapaista?

Puolueiden väliltä löytyi jälleen arvattavissa olevia eroja ja erilaisia perusteluja – sekä muutama yllättävämpi vastaus.

Aluepolitiikka

Tätä kysyttiin: Onko kaupungistuminen kannatettava trendi, vastustettava suuntaus vai poliittisista toimista riippumatta toteutuvaa globaalia kehitystä?

Kaupungistuminen alkoi Suomessa verrokkimaihin nähden myöhässä, joten sen tahti on kiihtynyt koko 2000-luvun – ja kiihtyy yhä. Kasvusta nauttivat lähinnä suuret kaupungit ja niiden kehyskunnat, ja maan sisäiset taloudellis-sosiaaliset erot kasvavat aktiivi-ikäisen väestön keskittymisen ja syntyvyyden vähenemisen myötä.

Toisaalta kasvukeskuksissa alkaa olla pulaa kaikesta muusta: kohtuuhintaisista asunnoista, terveyspalveluista, päiväkotipaikoista, palvelu-, turva- ja sosiaalialojen henkilöstöstä ja niin edelleen.

Kannatettavana trendinä kaupungistumista ajoi Piraattipuolue, jonka puheenjohtajan Petrus Pennasen mukaan se on sekä väistämätöntä että ekologisesti järkevää.

Kaupungistumista vastustivat keskusta, Kristillisdemokraatit ja Tähtiliike. Viimemainitun nokkamies Paavo Väyrynen korosti Avulle kyseessä olevan hänen henkilökohtainen kantansa.

– Kyseessä on nimenomaan poliittinen suuntaus, johon voidaan vaikuttaa valtion virastoja hajasijoittamalla, syrjäseutujen yrityksiä tukemalla ja ylipäätään pitämällä koko maa asuttuna. Keinoja on kyllä, jos on tahtoa, Väyrynen sanoi.

Kokoomus – Helsingin pormestari Jan Vapaavuori etunenässä – on viime vuodet liputtanut voimakkaasti kaupunkien puolesta. Myös puheenjohtaja Petteri Orpo oli samoilla linjoilla.

– Kaupungistuminen on luonnollista kehitystä. Siksi tarvitaan hyvää kaupunkipolitiikkaa, johon kuuluvat muun muassa liikenne, palvelut, työpaikat ja asunnot. Hyvä kaupunkipolitiikka ei ole maaseudulta pois, sillä kaupungit tarvitsevat ympärilleen elävän maaseudun.

Sdp:lle aluepolitiikka on kiperämpi kysymys. Puolue on perinteisesti vastustanut keskustalaista ”siltarumpupolitiikkaa”, mutta iso osa sen varttuneemmista äänestäjistä asuu maakuntien taantuvissa teollisuuskaupungeissa ja -taajamissa.

Kaupungistumisen demaritkin näkivät silti vääjäämättömänä.

– Kyseessä on globaali suuntaus, jonka negatiivisia vaikutuksia voidaan hillitä huolehtimalla riittävästä asunto- ja palvelutuotannosta keskuksissa ja vahvistamalla elinvoimaisuutta syrjäseuduilla. Eli kyllä elinkeinopolitiikallakin on merkitystä, muotoili varapuheenjohtaja Ville Skinnari.

Yleismaailmallisena ja politiikasta riippumattomana kehityksenä kaupungistumista pitivät myös Feministinen puolue, Perussuomalaiset, Rkp, Vihreät, Liike Nyt, siniset ja varauksin Vasemmistoliitto.

– Ihmisten tulee voida vapaasti valita, missä he haluavat asua. Siksi tarvitaan toimivat liikenneyhteydet ja palvelut koko maahan, mutta palvelut ja yhteydet eivät toki voi olla kaikkialla samanlaisia, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kommentoi.

Kansainväliset suhteet

Tätä kysyttiin: Tulisiko Suomen ajaa EU:ssa tiiviimpää yhteistyötä, pysyä tarkkailuasemissa vai vastustaa syvempää integraatiota?

Jos jostain on puoluekoneen vastausten ja haastatteluiden perusteella yhteisymmärrys, niin EU:sta Suomen ensisijaisena kansainvälisenä yhteisönä ja kumppanina. Kysymykseen siitä, mikä on Suomen tärkein ulkopoliittinen suhde, kaikki puolueet vastasivat suhde EU:hun – lukuun ottamatta Perussuomalaisia ja Tähtiliikettä, joiden mukaan se on suhde Venäjään.

Miksi tällainen linjaus, Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho?

– EU ei ole osa Suomen ulkopolitiikkaa, koska Suomi on EU:n jäsen. Suomen suhteet Yhdysvaltoihin ovat ongelmattomat, kun taas rajanaapuri Venäjän toiminta on vaikeammin ennustettavaa. Siksi Venäjä-suhdetta voidaan pitää tärkeimpänä ulkopoliittisen toimintamme sektorina. Sinänsä kysymys sisältää tarpeetonta vastakkainasettelua. Ulkopolitiikalla tulee pitää yllä mahdollisimman hyviä suhteita kaikkiin maihin, Halla-aho vastasi.

Mielipiteitä jakoi Suomen toiminta EU:ssa. Aktiivisempaa ja yhtenäisempää EU:ta esimerkiksi raha- ja puolustuspolitiikassa kannattivat kokoomus, Vihreät, Sdp, Piraattipuolue, Rkp, Liike Nyt ja varauksin Feministinen puolue.

– Olemme lähtökohtaisesti EU-myönteinen puolue, eikä globaaleista vaikeuksista selvitä kuin globaalilla yhteistyöllä. Toisaalta EU:n talouskurilinja on monin paikoin naisten ja vähemmistöjen asemaa kurjistavaa. Suomen tulisi ajaa EU:ssa pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia ja tasa-arvoa edistäviä ratkaisuja, totesi feministien puheenjohtaja Katju Aro.

Syvempää integraatiota vastustivat Perussuomalaiset, siniset, Tähtiliike ja kristilliset.

– Emme kannata talousintegraatiota jäsenmaiden velkojen ottamiseksi yhteisvastuuseen. Osa poliitikoista näkee talouskriisin jälkihoidossa mahdollisuuden talous- ja rahaliiton syventämiseen ja jäsenmaiden talous- ja veropolitiikan yhtenäistämiseen. Meidän mielestämme joka maan pitää hoitaa oma taloutensa ja tehdä itse tarvittavat uudistukset, perusteli kristillisten puheenjohtaja Sari Essayah.

Keskusta ja Vasemmistoliitto jättivät vastauksen tyhjäksi.

– Vaihtoehdot eivät vastaa riittävässä määrin puolueen kantaa, joten emme valinneet niistä mitään, sanoi keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen.

– Kaikki monivalintavaihtoehdot ovat jossain määrin vääriä. Kannatamme EU-tasoista yhteisö- ja ympäristöverotusta, ja unionilla tulee olla kykyä tasata suhdannevaihteluita finanssipolitiikan keinoin. Toisaalta jäsenmaiden talouspoliittista liikkumavaraa tulee lisätä, emmekä näe tarvetta edetä talousintegraatiossa sotateollisuus edellä. EU on ollut nimenomaan vakautta tuonut rauhanprojekti. Sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava esimerkiksi säätämällä sosiaaliturvaa ja työehtoja koskevia minimitasoja, kommentoi Li Andersson.

Talouspolitiikka ja työelämä

Tätä kysyttiin: Tulisiko Suomessa siirtyä perustuloon, tehdä perustulosta osittain vastikkeellista vai jatkaa nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän viilausta?

Aktiivimalli ja perustulo ovat puolueita voimakkaasti jakavia asioita. Monelta taholta kritisoitu aktiivimalli ei saanut varauksetonta tukea miltään puolueelta, mutta sen olivat työttömiä eriarvoistavana ja byrokraattisena valmiita lakkauttamaan Piraattipuolue, Sdp, feministit, Perussuomalaiset, Vihreät, Vasemmistoliitto, Liike Nyt ja kristilliset.

Mallin pitäisivät ”paranneltuna ja selkiytettynä” voimassa kokoomus, keskusta, Tähtiliike, siniset ja Rkp.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmää on jo pitkään kritisoitu monimutkaiseksi, vanhanaikaiseksi ja niin byrokraattiseksi, että jopa sosiaali- ja lakialan ammattilaisilla on vaikeuksia saada kaikista ohjeistuksista ja tulkinnoista selvää. Etenkin niin sanottujen epätyypillisten työsuhteiden (monialatyö, silppu- ja pätkätyö, osa-aikatyö jne.) ja sosiaalietuuksien yhteensovittamattomuutta on puitu 1990-luvulta lähtien, mutta uudistukset ovat jääneet kosmeettisiksi.

Kaikille maksettavaa vastikkeetonta perustuloa puolsivat ratkaisuna Piraattipuolue, feministit, Vasemmistoliitto ja Vihreät.

– Perustuloon pitäisi siirtyä kahden seuraavan vaalikauden aikana. Seuraavalla hallituskaudella tulisi toteuttaa edellistä laajempi perustulokokeilu, jossa olisi mukana paitsi pitkäaikaistyöttömiä, myös itsensä työllistäjiä sekä pätkä- ja osa-aikatöiden tekijöitä. Kaiken työn tekemisen pitäisi aina olla kannattavaa, Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto korosti.

Osittain vastikkeellista perustuloa kannattivat Rkp, Liike Nyt, siniset ja keskusta, jonka riveissä on julkisestikin esiintynyt vastakkaisia kantoja perustuloon. Perustuloa on kannattanut etenkin keskustan nuorempi ja liberaalimpi kaupunkilaissiipi.

Vahvasti ansiosidonnaisen työttömyysturvan puolesta liputtava Sdp myöntää nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän kehittämistarpeet, mutta puolue ei edelleenkään lämpene perustulolle. Demarien mielestä ajatuskin perustulosta tulisi haudata.

– Ehdotetut perustulomallit ovat kalliita, niissä tuen määrä on liian matala ja mallien rahoitus edellyttäisi korkeampaa verotusta. Sosiaaliturvan tulee olla vastikkeellista ja syyperustaista. Työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista tulisi muuttaa siten, että työ on tekijälleen aina kannattavaa, Ville Skinnari vastasi.

Perustuloa sen kaikissa muodoissa vastustavat myös Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.

Kokoomus ei valinnut mitään vaihtoehtoa perustulokysymyksessä.

– Kokoomus esittää yleistukimallia, jossa tuen vastikkeena tulee olla työnhaku ja omien työllistymismahdollisuuksien parantaminen. Osatyökykyisille ja pitkäaikaistyöttömille tulisi uusi osallistumistulo, jossa vapaaehtoistyö voitaisiin laskea aktiivisuudeksi. Meistä nämä muutokset ovat niin radikaaleja, ettei niitä voi pitää nykymallin viilaamisena, perusteli Petteri Orpo.

Myös Tähtiliikkeen Paavo Väyrynen korosti, ettei kannata mitään vaihtoehdoista.

Koulutuspolitiikka

Tätä kysyttiin: Varhaiskasvatus tasaa tutkitusti sosiaalisia lähtökohtia, mutta myös kotihoidolla on puolustajansa. Miten varhaiskasvatus tulisi järjestää?

Vaihtoehdot olivat subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen, kotihoidon suosiminen nykyisellä tukimallilla ja perhe-etuuksien muuttaminen niin, että vastuu kasvatuksesta ja kotihoidosta jakautuisi tasaisemmin vanhempien välillä.

Vuodesta 1996 voimassa ollutta subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitettiin lakiesityksellä vuonna 2015. Oikeuden palauttamista kannattivat Sdp, piraatit, Vihreät, Vasemmistoliitto, feministit ja Rkp.

– Perhevapaat pitäisi myös uudistaa 6+6+6-mallin (kuusi kuukautta kiintiöity äidille, kuusi isälle ja kuusi vapaavalintaisesti) mukaisesti, ja kaikille lapsille tulisi antaa oikeus neljään tuntiin maksutonta varhaiskasvatusta päivässä. Näin joustavuus ja perheiden valinnanmahdollisuudet lisääntyisivät, Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kommentoi.

Myös Vihreät ilmoitti kannattavansa päivähoito-oikeuden palautuksen lisäksi 6+6+6-mallia, koska se Pekka Haaviston mukaan lisäisi tasa-arvoa perheissä ja parantaisi naisten asemaa työelämässä.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisisät käyttivät viime vuonna 10 prosenttia perhevapaista, kun muissa Pohjoismaissa Tanskaa lukuun ottamatta isien osuus on 21–30 prosenttia. Suomessa naiset ovat myös kotona huomattavasti pidempään. Tämä heikentää naisten työllistymismahdollisuuksien ja urakehityksen sekä eläkekertymän lisäksi kokonaistyöllisyyttä.

Kaikki aiemmat yritykset uudistaa perhevapaita törmäsivät Timo Soinin aikana Perussuomalaisten raivokkaaseen vastustukseen. Nykyisetkin Perussuomalaiset kannattavat järjestelmän säilyttämistä nykyisellään, samoin Tähtiliike ja siniset.

Myös kristilliset vastustavat uudistusta ja pitävät kodinhoidon tuen heikentäviä vaikutuksia naisten työllisyyteen ”myyttinä”.

– Kotihoidontuen käyttää täysimääräisesti eli lapsen 3-vuotiaaksi kasvuun asti vain noin 10 prosenttia vanhemmista. Useimpien koulutustaso on sen verran heikko, että he eivät siirry työelämään, vaan työttömiksi. THL:n ja STM:n tammikuussa eduskuntapuolueille antamat aineistot osoittavat työllisyysvaikutuksen muutamaksi tuhanneksi ihmiseksi. Osasyy siihen, miksi naiset käyttävät vapaita enemmän, on palkkaerot sukupuolten välillä. Työelämän epätasa-arvo, kuten juuri nämä palkkaerot, pitää ratkaista työmarkkinapöydissä eikä välillisesti perhevapaita kiintiöittämällä, Sari Essayah painotti.

Keskusta on profiloitunut kotihoidon puolustajana. Nyt puolue sanoo kannattavansa ”uudistusta, joka säilyttää valinnanvapauden perheillä eikä heikennä etuja”.

– Keskusta haluaa perhevapaauudistuksen. Ansiosidonnaisen perhevapaakauden isien osuutta tulee pidentää, mutta se ei saa lyhentää äitien osuutta. Näemme uudistuksen niin tärkeäksi, että keskustan talouspoliittisessa linjauksessa esitetään valtion rahoitusosuudeksi siihen sata miljoonaa euroa. Tasa-arvoisen hoivavastuun kehittäminen saa siis myös maksaa, puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen korosti.

Muita perhevapaauudistuksen kannattajia olivat kokoomus ja Liike Nyt.

Eduskuntavaalien 2019 ennakkoäänestys kotimaassa 3.–9.4. Vaalipäivä 14.4.