Apu

Punatulkku on lintulaudan värikäs vieras ja osa jouluperinnettä

Punatulkku viettää keväät ja kesät piilossa tummissa havumetsissä. Lumen peittäessä maan se etsiytyy ruoan perässä lintulaudoille ihmisen läheisyyteen. Punatulkku kuuluu myös joulun perinteeseen.
Kuvat Timo Nieminen

Huurre kimmeltää kotipihan pensaissa. Lintulaudalla käy vilske, kun tali- ja sinitiaiset torailevat vuoroista, keltasirkut napsivat kauranjyviä lumelta. Pihakoivun latvaan lennähtää parvi ruusunpunavatsaisia punatulkkukoiraita ja ruskeanharmaita naaraita. Ne tarkkailevat ympäristöä ja todettuaan sen rauhalliseksi laskeutuvat nauttimaan lintulaudan antimista.

Korea talvilintu

Koiraspunatulkun jouluisen punainen väritys ja pyöreä ulkomuoto ovat talvilinnuston kauneimpia. Komea nokka ja koiraan väritys ovat antaneet aiheen monille kansannimille, kuten koppanokka, punatilkka, punalintu ja veriäinen.

Ruotsissa punatulkkua kutsutaan ”domherreksi”, joka on roomalaiskatolisen kirkon tuomiokapitulin jäsen. Domherren työnä oli muun muassa laulaa psalmeja purppuranpunaisessa kuoroasussa, mistä ihmiset yhdistivät papin sekä pullean ja punaisen punatulkun.

Punatulkun kaunein nimitys on talven ruusu. Valkoisella hangella siemeniä talventörröttäjistä etsivät linnut ovat kuin suoraan postikortista. Punatulkut ovat jo pitkään olleet yksi suosituimmista joulukorttiaiheista. Vain joulupukki lienee punatulkkua yleisempi postikorttiaihe.

Pitkä ja kylmä talviyö on linnuille ankara koettelemus. Tavallisesti punatulkut yöpyvät puun oksalla, mutta niiden on todettu yöpyvän myös kiepissä.

Legenda kertoo värin alkuperän

Miten koiraspunatulkku on saanut kauniit värinsä? Siihen liittyy monta tarinaa, joita on tallennettu Suomen kirjallisuuden seuran kansanrunous-arkistoon. Eräs legenda kertoo, että punatulkun saadessa värinsä varis menetti kauniin lauluäänensä.

Legendan mukaan Jeesuksen riippuessa ristillä pieni oka painoi hänen otsaansa. Hänen yläpuolellaan lensivät punatulkku ja varis. Punatulkku oli aina kadehtinut toisten höyhenten kauneutta ja katseli omaa harmaata pukuaan ja mietti, miten saisi siihen kauniin värin. Silloin hän huomasi oan Jeesuksen otsalla ja sanoi: ”Minä lennän ottamaan tuon oan hänen otsaltaan, että hänellä olisi helpompi olla.”

Mutta varis sanoi hänelle: ”Mitä sinä turhaan teet sellaista, mistä et kuitenkaan saa mitään palkkaa.” Punatulkku ei kuunnellut varista vaan lensi alas ja otti oan Jeesuksen otsalta. Samassa purskahti veripisara punatulkun rinnalle ja värjäsi sen. Mutta varikselle Jeesus sanoi: ”Koska olit säälimätön etkä armahtanut minua, menköön sinun lauluäänesi”.

Toisen tarinan mukaan koiras sai punaisen värinsä kannettuaan ristiinnaulitulle Kristukselle vettä ja puolukoita. Silloin linnun rinta värjäytyi verestä punaiseksi ja siitä tuli pyhä lintu.

Punatulkku kansanperinteessä

Osassa Suomea punatulkun näkeminen ennustaa onnettomuutta. Siitä on tullut nimet kuolemanlintu ja kuolinvarpunen. Sen tulo pihapiiriin on ennustanut myös huonoa säätä, mistä nimet pyrylintu tai kovanilmanennustaja. Siinä saattaa olla myös perää, sillä sään muuttuessa huonompaan suuntaan tulkut tulevat helpommin etsimään syötävää lintulaudoilta.

Norjalaisille punatulkkujen parvet ennustavat joulun alla onnellista uutta vuotta. Keski-Euroopassa uskottiin, että häkissä pidetty lintu imi itseensä keuhkotaudin, keltataudin, kaatumataudin ja punataudin.

Aikoinaan punatulkku oli suosittu häkkilintu. Sen laulutaito ei vetänyt vertoja muille häkkilinnuille, mutta se oppii nopeasti matkimaan uusia ääniä. Tulkut oppivat laulamaan jopa useita sävelmiä. Englannissa ilmestyi vuonna 1714 kirja The Bird Fancyer’s Delight, suomeksi Lintukasvattajan ilo, jossa annettiin ohjeita lintujen laulukoulutukseen.

Linnut oppivat varsin monimutkaisia lauluja, kuten Felix Mendelssohnin ja Franz Schubertin liedejä. Punatulkkujen laulusalin oven saranatkin oli rasvattava, sillä eräs tulkku alkoi narista saranan tapaan kesken kaunista liediä.

Parvi valtaa lintulaudan

Tulkut liikkuvat usein pareittain tai pieninä parvina. Parvina ne valtaavat koko lintulaudan, mutta terhakka sinitiainen ja punatulkun kokoinen viherpeippo saavat ne väistymään. Punatulkut pitävät erityisesti auringonkukan- ja pellavansiemenistä. Ne ovat taitavia käyttämään jykevää nokkaansa. Kovakuorinen auringonkukansiemen on hetkessä paljaana. Kitalaen uurteet pitävät siemenen tukevasti paikallaan linnun puraistessa kuoren rikki nokallaan.

Punatulkku tulee hyvin toimeen luonnon omillakin antimilla. Talventörröttäjien, kuten pujon, kärsämöiden ja pietaryrtin, pienet siemenet ovat tärkeää talviravintoa. Ne syövät myös pihlajanmarjoja sekä vaahteran, saarnen ja joidenkin muiden puiden ja pensaiden siemeniä.

Pitkät ja kylmät talviyöt koettelevat lintuja ankarasti. Yleensä punatulkut yöpyvät puun oksistossa, mutta kovilla pakkasilla ne sukeltavat kieppiin, lumen eristävään suojaan. Kiepissä ne ovat paitsi suojassa kylmältä myös piilossa pedoilta.

Punatulkut syövät ­talvisin talventörröttäjien siemeniä, pihlajanmarjoja sekä monien ­puiden ja pensaiden siemeniä ja silmuja. ­Harmaat­ ­naaraat ja ­puna­vatsaiset koiraat kuorivat taitavasti auringonkukan siemeniä vahvalla nokallaan.

Kevättalvella punatulkku alkaa laulaa

Punatulkun kutsuääni, pehmeä ja haikean­oloinen ”hjiyy” on talvimetsän tunnusomaisimpia ääniä. Se on helppo tuntea ja matkia. Kevättalvella koiraan saa viheltämällä tulemaan vain muutaman metrin päähän.

Kevättalvella punatulkut alkavat laulaa. Laulu on niin hiljaista, että lintua kuullakseen pitää olla lähellä, sillä laulu ei kanna kuin muutaman kymmenen metrin päähän. Punatulkuilla on monia ääniä, ja ne osaavat myös matkia. Linnut kitisevät, tirskahtelevat, narahtelevat ja hyrähtelevät.

Punatulkkujen hiljainen laulu jää helposti luonnon muiden äänien alle. Yleensä laululla kuulutetaan reviirin omistusta ja laulajan erinomaisuutta lajin jatkamiseen, mutta tulkkujen laulu kuulostaa varsin tehottomalta puolison etsimiseen ja reviirin ilmaisemiseen. Molemmat sukupuolet laulavat, ja saattaa olla, että laulu on lajikumppanien välistä seurustelua.

Metsä kutsuu keväällä

Talven taittuessa kevääksi punatulkut katoavat pihoilta ja puistoista. Ennen luultiin, että linnut muuttavat Lappiin pesimään, kun niitä ei enää näkynyt, mutta ne katoavat vain lähimetsiin. Ne aloittavat pesintäpuuhansa mieluiten katajikkoisissa kuusisekametsissä. Ne kelpuuttavat myös rehevät lehtimetsät ja karut havumetsät.

Keväinen parinmuodostus tapahtuu monin menoin. Koiras tekee itsestään mahdollisimman suuren ja vaikuttavan pörhistämällä vatsahöyhenensä. Se hypähtelee naaraan editse ja koskettelee sen nokkaa.

Naaraan hyväksyttyä koiraan kumppanikseen se lähtee mukaan samankaltaisin elein. Naaras ilmaisee valmiutensa paritteluun antamalla koiraan syöttää itseään. Se matkii poikasta painautumalla pieneksi ja matalaksi ja väristelee siipiään ruokaa kerjäävän poikasen tapaan. Pariside kestää toisen linnun kuolemaan asti, ja linnut liikkuvat pesimäajan ulkopuolellakin yhdessä.

Punatulkku pesii lähes koko maassa, vain Tunturi-Lapista se puuttuu tai on siellä hyvin harvinainen.

Julkaistu: 24.12.2019
Kommentoi »