Jos luulet, että pulu on tyhmä, olet väärässä – Vaatimaton harmaa lintu on sosiaalinen älykkö
Kyliltä ja toreilta tuttu kesykyyhky eli tuttavallisemmin pulu on kesytetty muoto kalliokyyhkystä. Ihminen otti kyyhkyn kumppanikseen ehkä jopa 7 000 vuotta sitten.
Vaatimaton harmaa lintu astelee torilla ihmisten lomassa pää nyökkien ja lehahtaa talon katolle. Se on meille niin tuttu, että sen olemassaolo jää usein huomaamatta.
Harva eläin on kuitenkaan elänyt ihmisen rinnalla niin pitkään ja niin monessa kulttuurissa kuin kesykyyhky, arkisemmin pulu.
Nykyiset pulumme ovat kalliokyyhkyjen jälkeläisiä. Ne elävät vapaina mutta ihmisasutuksen läheisyydessä. Ne pesivät kaupungin korkeissa rakennuksissa, siltojen rakenteissa ja räystäiden suojissa, kuten esivanhempansa aikoinaan kalliojyrkänteiden koloissa.
Pulun höyhenpuku vaihtelee, mutta klassinen väritys on siniharmaa, jossa kaulassa hohtaa metallinkiiltoista vihreää ja purppuraa. Usein nähdään myös valkoisia, ruskeita, laikukkaita ja lähes mustia yksilöitä. Värierot johtuvat pitkän kesytyshistorian aikana kehitetystä jalostuksesta: pulujen kantamuodot ovat olleet lemmikkejä, postilintuja ja jopa kilpalintuja.
Kesykyyhkyt ovat todellisia moniosaajia: Ne sopeutuvat helposti uusiin ympäristöihin, käyttävät hyväkseen ihmisasutusta ja etsivät ravintonsa jätteistä, siemenistä tai ruokaa tarjoavilta ihmisiltä.
Niiden menestys perustuu kykyyn elää ihmisen rinnalla ja hyödyntää meidän luomiamme rakenteita.
Ravinnokseen pulut syövät siemeniä, viljatuotteita ja pieniä hyönteisiä, mutta myös pullanmurut ja pikaruokien jämät kelpaavat.
”Pulut voivat erottaa kuvia toisistaan, ratkaista ongelmia ja jopa tunnistaa peilikuvansa.”
Kaupungeissa pulujen suuri määrä yhdistettynä ulosteongelmiin ja julkisten rakennusten likaantumiseen on herättänyt keskustelua siitä, ovatko pulut haitta- vai hyötyeläimiä.
Pulujen kulttuurinen rooli on mittava. Ne ovat esiintyneet rauhan ja rakkauden symboleina antiikin ajoista lähtien. Antiikin Kreikassa kyyhkynen oli Afroditen, rakkauden jumalattaren, lintu.
Myös postikyyhkyt, nopeat, suunnistustaitoiset pulut, olivat käytössä niin Rooman valtakunnassa kuin maailmansodissa.
Pulut ovat älykkäitä ja sosiaalisia lintuja. Ne muodostavat pysyviä pareja ja hoitavat yhdessä pesintää ja poikasten ruokintaa.
Molemmat emot ruokkivat poikasia ”kyyhkynmaidolla”, joka on linnun rintarauhasissa muodostuva ravinteikas neste, ominaisuus, joka on lintumaailmassa harvinainen.
Pulut tunnistavat ihmiskasvoja, oppivat reittejä ja kykenevät tekemään valintoja ärsykkeiden perusteella.
Tutkimuksissa on osoitettu, että ne voivat erottaa taidekuvia toisistaan, ratkaista yksinkertaisia ongelmia ja jopa tunnistaa peilikuvansa. Näitä taitoja ei pidetä itsestään selvinä edes kädellisillä.
