Seksikäs pukeutuminen on asennekysymys – keski-iän kestää paremmin leopardikuosissa

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Matkustin muutamia vuosia sitten Helsingin keskustassa ratikassa, jossa huomioni kiinnittyi itseäni vanhempaan, selvästi yli 50-vuotiaaseen naiseen. Hän oli pukeutunut tiukkaan leopardikuosilliseen minihameeseen, korkeisiin kiilakorkosandaaleihin ja hapsulliseen mokkanahkatakkiin. Meikkiä hänellä oli rutkasti, tukka oli nostettu pöyheästi ylös. Ranteissa kilisivät renkaat.

Ajattelin, että hän näytti aivan Pulmuset-tv-sarjan seksikkäältä kotirouvalta Peggyltä. Eli siis – aika hyvältä?

Vaikka pukeudun itsekin välillä leopardikuosiin ja tykkään irrotella vaatteilla, Peggy-ratikkanaiseen minullakin on vielä matkaa.

Kysyin silloiselta kumppaniltani, mitä mieltä hän oli seksikkäästi pukeutuvista vanhemmista naisista. Edustiko naisen vaatetus huonoa makua, oliko hän naurettava?

“Ei”, vastasi kumppani. “Oliko hänellä hyvä meininki? Se on tärkeintä”, mies pohti ja jatkoi:

“Seksikäs pukeutuminen osoittaa, että hän yrittää. Ihan sama, minkä ikäinen tai näköinen hän on. Se, että hän pyrkii näyttämään seksikkäältä, on seksikästä.”

Vastaus oli tyrmistyttävän yksinkertainen. Ihan totta!

Kuulun naisiin, joiden suhtautuminen omaan ulkonäköön voi vaihdella monta kertaa saman päivän aikana. Yhdessä hetkessä olo on maailman itsevarmoin, voin käppäillä ympäriinsä korkeassa tekokarvahatussa kuin Euroopan omistaja. Mutta sitten voi tulla tunne, että ei hyvää päivää, tästä ei tule mitään! Silloin haluaisin vain vetää päälleni mustan säkin ja ryömiä jonnekin mörrimöykyn koloon.

(Huomautus, että mustaan säkkiin pukeutuminen ei silti kannata. Ei kukaan sen takia esimerkiksi luule, että säkin alla olisi laiha ihminen. Paljon parempi on laittaa vartaloa jokseenkin myötäilevät, ryhdikkäät, hyvin istuvat vaatteet. Oikea malli, leikkaus ja hyvät alusvaatteet tekevät paljon!)

Vaatteet ja pukeutuminen ovat tietenkin vain yksi asia elämässä, mutta minusta tärkeä. Pukeutuminen on viesti. Kun tapaamme uusia ihmisiä, teemme heistä heti miljoona päätelmää ulkoisen olemuksen perusteella. Sitä ei pääse pakoon, vaikka haluaisi, ja vaikka tieten tahtoen pukeutuisi pelkkään mustaan, tai ajaisi päänsä siiliksi. Nekin ovat viestejä.

Kun vanhenemme, sovinnainen odotus on, että tulisi osata vanheta arvokkaasti, ikään sopivasti. Naisilla se tarkoittaa usein sitä, että he lyhentävät hiuksiaan – Sanna Marinillakin on nykyään säpäkkä “uratukka”. Myös vaatteiden pitäisi viimeistään keski-iässä muuttua asiallisemmiksi: kaula-aukkojen pienemmiksi, korkojen matalammiksi.

Vai pitäisikö? Kapinoin tällaista odotusta vastaan. Keski-iän kestää paremmin, kun ei ala sonnustautua ikäviin harmaahiirulaisvaatteisiin. Se voi tarkoittaa muutakin kuin tiukkoja makkarankuorimekkoja. Asuun saa särmää helposti myös kirkkailla väreillä, kuvioilla, koruilla, silmälaseilla, huiveilla. Vain mielikuvitus on rajana!

Suomessa tosin mielikuvituksella on usein rajat. Jokaisella suomalaisella naisella lienee kaapissaan musta pitkä toppatakki, niin sanottu mörkötakki. Niin minullakin. Vuosi sitten pasahtivat hermot, ja ostin rinnalle töykeän paloautonpunaisen, kiiltävän toppatakin. Saan siitä usein kommentteja. Joku muukin on kyllästynyt mörköilyyn!

Feministinen kritiikki seksikästä pukeutumista kohtaan kuuluu, että monet miehet pitävät siitä. Mitä sitten? Eihän se kuitenkaan mikään pakko ole. Välillä voi olla kiva olla meikittä, tai vaikka sporttivaatteissa. Ihmisissä on monia puolia.

Naisena olossa lähes parasta on, että voi joka aamu päättää, millainen nainen haluan tänään olla. Voivathan miehetkin toki esimerkiksi meikata, mutta meikkiä (tai kynsilakkaa, hameita) harvemmin näkee miehillä. Sukupuoliroolit voivat olla aika ahtaita. Miehiä käy joskus sääliksi.

Julistan täten omaksi uudeksi muoti-idolikseni Pulmusten Peggyn!