
Kouluille sataa vaatimuksia kännykän käytön kieltämisestä – tärkeimmät päätöksentekijät asuvat kuitenkin kotona
Kovin usein kiihkeässä koulujen kännykkäkielto -keskusteluissa jää sivuun moni tosiseikka. Kuten se, että se on lapsen huoltaja, joka päättää, saako alle 15-vuotias ottaa kännykän kouluun, kirjoittaa toimituspäällikkö Samuli Isola.
Kännykkäkielto kouluihin! Ruutuaika kuriin! Yhtä varmasti ja kiihkeänä kuin suvivirsikeskustelu, viriää aina myös kännyköiden käyttö koulussa -keskustelu. Ja oikeuttaan olla asiasta äänessä ovat kansa, alan järjestöt ja päättäjät käyttäneetkin.
Hunajapurkki vetää puoleensa.
Eduskunnassa vaaditaan lakimuutoksia, kieltoa nostetaan lääkkeeksi oppilaiden rauhattomuuteen ja oppimistulosten laskuun, tehdään valtuustoaloitteita. Alan ammattijärjestöt penäävät tiukkoja rajoja. Kaikilla on hyvä tarkoitus ja usein vaatimuksille hyvät perusteetkin.
Samaan aikaan kouluissa pohditaan ja asetetaan omia rajoituksia. Tehdään kännykkäparkkeja, kännykät reppuun tunnin ajaksi -linjauksia ja sovitaan kännykättömiä välitunteja.
”Usein keskustelussa unohtuu se, että oppilaan puhelin kuuluu lapsen omistusoikeuden piiriin.”
Kysyikö joku lapsilta ja nuorilta, joiden elämä ja arki ovat digitaalisia? Entä perheiltä, joiden arkeen jatkuva mobiiliaika on tuonut ongelmia mutta myös suurta helpotusta?
Usein keskustelussa unohtuu se, että oppilaan puhelin kuuluu lapsen omistusoikeuden piiriin. Asiaan liittyy myös sananvapauden ja yksityiselämän suojaa. Unohtuu myös se, että kouluilla on järjestyssäännöt, joilla voidaan jo monin tavoin rajoittaa mobiililaitteiden käyttöä opetuksen aikana. Ja se, että huoltaja päättää, saako alle 15-vuotias ottaa kännykän kouluun.
Kouluille asetetaan kovia vaatimuksia. Tärkeimmät tuet ja rajojen asettajat asuvat kuitenkin kotona. Se on vastuu, jota ei koulu voi ottaa.