Pronssi oli Suomelta maksimisuoritus naisten viestissä – hiihtoväki sai uudet viestisankarit joukkueen rujosta heikkoudesta huolimatta
Suomalaisnaiset nappasivat olympiapronssimitalit maastohiihtoviestissä lauantaina. Se oli vaisusti sujuneiden kisojen keskellä loistava suoritus, kirjoittaa Aition tuottaja Pertti Lappalainen.
Aition Suuri olympiaopas on 68-sivuinen kisalehti, jossa on kaikki mitä tarvitset talviolympialaisten kotikatsomoon – tilaa se suoraan kotiin tästä linkistä, ilman toimituskuluja!
Suomen naishiihtäjien olympiapronssi maastohiihtoviestissä oli loistava saavutus vaisusti sujuneiden kisojen keskellä. Yhtään enempää ei ollut lauantaina Lago di Teseron hiihtostadionilla odotettavissa, ennemminkin päinvastoin.
Kisoissa laajalla rintamalla onnistuneet Norja ja Ruotsi olivat odotetusti vahvempia, mutta kärkimaiden järjestys oli jättiyllätys. Tapahtumarikas viesti sai dramaattisen käänteen kakkososuudella, kun ennakkosuosikki Ruotsin Ebba Andersson kaatui kaksi kertaa.
Jälkimmäisessä rytäkässä ruotsalaisen jalasta irronneen suksen side hajosi. Paniikkitilasta kertoi jotain, että Andersson lähti raahaamaan irronnutta sukseaan kainalossaan, vaikka se oli täysin käyttökelvoton. Joukkue putosi kahdeksanneksi ja eroa kärkeen oli toisessa vaihdossa 1.18,4.
Arvokisaviesti näytti yllätyksellisyytensä. Viesti oli jälleen kerran viesti.
Kultaa hiihtänyt Norja suoriutui ennen kaikkea tasaisesti, mikä oli avain onneen. Astrid Öyre Slindin ja Karoline Simpson-Larsenin loistavat keskimmäiset osuudet kasvattivat eron muihin ratkaisevaksi.
Ikuiseksi jossittelun aiheeksi jää, mikä viestin käsikirjoitus olisi ollut ilman Anderssonin kaatumisia. Nyt kisojen hiihtokuningatar Frida Karlsson tai ankkuri Jonna Sundling eivät pystyneet ihmeisiin.
”Omia rajoja ei ylitetty missään vaiheessa, ja osuudet tulivat hyytymättä loppuun saakka.”
Suomen viesti sujui lopulta isossa kuvassa kuten pitikin. Porukka hajosi palasiksi ennen viimeistä osuutta, jolle ankkuri Jasmi Joensuu pääsi merkittävällä erolla pahimpiin pronssiuhkaajiin. Sundlingille taipunut Joensuu hiihti kypsän hiihdon ja varmisti pronssin takuuvarmalla suorituksella.
Joensuu ja kolmososuudella säkenöinyt Vilma Ryytty olivat Suomen suurimmat jokerikortit ennen viestiä. Jälkikäteen voi sanoa, että turhaan.
Molemmat hiihtivät, kuten viestissä täytyy. Omia rajoja ei ylitetty missään vaiheessa, ja osuudet tulivat hyytymättä loppuun saakka.
Etenkin arvokisaviestidebytantti Ryytty suoriutui mestarillisesti. Hän joutui pitämään koko osuuden yksin vauhtia ja ero kärkijoukkue Norjaan kasvoi, mutta vastustajat takana pysyivät kaukana.
Ryytyllä oli paljon enemmän hävittävää kuin voitettavaa. 24-vuotias hiihtäjä onnistui silti.
”Kokeneet hiihtäjät asettivat askelmerkit ensimmäiselle viestin olympiamitalille 12 vuoteen.”
Joensuu on kehittynyt viime vuosina valtavasti normaalimatkan hiihtäjänä. Nyt se kantoi hedelmää. Paineinen paikka lähteä varmistamaan uran ensimmäistä olympiamitalia olisi voinut kangistaa kehon päästä varpaisiin, mutta toisin kävi.
Viime vuonna Trondheimin MM-kisoissa totaalisen voipunut Joensuu taipui pronssikamppailussa Saksalle. Nyt minkäänlaista hyytymistä ei tullut – lajinsa supertähti Sundling oli vain liian vahva ja karkasi kovavauhtisella laskuosuudella.
Perinteisen hiihtäjät Johanna Matintalo ja Kerttu Niskanen tekivät sen, mitä pitikin. Ei tullut jättionnistumisia, mutta vahvat suoritukset suhteessa vastustajiin. Kokeneet hiihtäjät asettivat askelmerkit ensimmäiselle viestin olympiamitalille 12 vuoteen.
Samalla on kehuttava Suomen huoltoa. Rajallisilla resursseilla puskeva tiimi on ollut helisemässä kisojen alati muuttuvissa oloissa, mutta lauantaina sukset olivat kilpailukykyiset. Se oli lauantain vaihtelevassa säässä erinomainen suoritus.
”Suomalaisten laskemista leimaa varovaisuus, mikä on petollista Val di Fiemmen muuttuvissa olosuhteissa.”
Ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin. Yksi kammottavan suuri puute suomalaisten hiihtämisessä pisti lauantainakin silmään. Se on laskutaito.
Suomalaiset pysyivät toki pystyssä, mikä oli minimivaatimus. Ei ole kuitenkaan liioittelua sanoa, että eroa parhaisiin tuli jokaisessa laskussa jokaisella hiihtäjällä.
Suomalaisten laskemista leimaa varovaisuus, mikä on petollista Val di Fiemmen muuttuvissa olosuhteissa. Sohjossa liika auraaminen voi olla kohtalokasta, kuten Anderssonin tapauksessa nähtiin. Jäisellä ladulla turha hidastelu taas verottaa useita sekunteja mutkaisilla ja pitkillä laskuosuuksilla.
”Ei voi välttyä ajatukselta, tiputtaako pelkästään tämä ominaisuus suomalaisista etenkin Niskasen päämatkansa 50 kilometrin kärkitaistelusta ensi viikonloppuna.”
Kuten eräs entinen hiihtäjä aiemmin tänä talvena kuvaili, taito tuo uskalluksen olla aggressiivinen. Sitä tarvittaisiin etenkin kovavauhtisissa mutkissa, joita Pohjois-Italian laduilla riittää.
Ei voi välttyä ajatukselta, tiputtaako pelkästään tämä puute suomalaisista etenkin Niskasen päämatkansa 50 kilometrin kärkitaistelusta ensi viikonloppuna. Se olisi sääli, sillä ahnaasti nousuihin hyökkäävä kestävyyskone tekee varmasti kaikkensa olympiaunelmansa eteen.
Niin tai näin, lauantaina Suomi venyi kauttaaltaan maksimisuoritukseen. Sitä ei ole näissä kisoissa toistaiseksi liian usein nähty.
Kommentit