Apu

Potkukelkalla kevätjäillä: Luonnon taikaa Isojärven kansallispuistossa – Katso Timo Niemisen maagiset luontokuvat

Kuhmoisissa, Isojärven kansallispuistossa voi kokea ainutlaatuista kevättalven taikaa jäitä pitkin retkeillen.
Kuvat Timo Nieminen

Vuonomaisen Isojärven rannoilla metsät kohoavat jylhinä ja kallioiset vuoret ja jyrkkärinteiset laaksot eli hoilot vuorottelevat.

Kevättalvella, kun jää on vielä paksua ja lumet sulaneet jäältä, Isojärvi on oiva retkeilykohde potkukelkalla tai retkiluistimilla.

Järvi avautuu siniharmaana jääkenttänä, jota lukuisat saaret täplittävät. Öisin on kymmenkunta pakkasastetta, mutta jo muutamana päivänä lämpötila on noussut lähelle kymmentä plusastetta.

Ensimmäiset harmaalokit kaartelevat taivaalla.

Haukkakallioilta löytyy komea jääputous, jonka kevätauringon lämpö muuttaa valkoiseksi.

Lastaan varusteet potkukelkkaan ja työnnän kelkan jäälle. Varusteet kulkevat kevyesti, ja matka taittuu sukkelaan.

Liukueste saappaan pohjassa rouskahtaa rytmikkäästi jäähän, ja jalakset laulavat vielä kovapintaisella jäällä.

Kansallispuistossa on lähes viidenkymmenen saaren saaristo. Rantaudun Renu­saareen nuotiopaikalle ja laavulle.

Vielä on rauhallista, kesällä retkeilijöitä käy saaressa usein sekä päiväseltään että yöretkillä.

Jää muuttuu hauraaksi ja huokoiseksi ja käy petolliseksi lyhyessä ajassa.

Laulujoutsenet saapuvat huutojen säestämänä

Jäällä ei ole lunta lainkaan. Tasainen jääkilpi sisältää loppumattoman määrän harmaan sävyjä, joihin taivaankansi lisää sinistä.

Jään äänekkäimmät jymähdykset kaikuvat lähisaarista ja vastarannan korkeista Hirvi- ja Haapavuorista jään laajetessa auringon lämmössä.

Seison keskellä järveä potkukelkkoineni, kun metsänreunan takaa kantautuu laulujoutsenen törähdyksiä.

Laulujoutsenet saapuvat varhain, kun järvet ovat vielä jäässä. Ruokailupaikoikseen niiden pitää löytää sulavettä, sillä ne nyhtävät vesikasveja pohjasta.

Suuret linnut laskeutuvat kaikuvien huutojen säestämänä jäälle yllättävän lähelle, vaikka tilaa järvellä on kilometreittäin.

Istahdan kelkalle kiikaroimaan lintuja ja annan niiden rauhoittua. Linnut löyhyttelevät suuria siipiään, astelevat toistensa viereen ja kopauttelevat nokillaan yhteen.

Kun linnut laskeutuvat jäälle torkuille, peruuttelen hitaasti pois. Joutsenet tarvitsevat voimia, sillä huomenna muuttomatka jatkuu kohti pesimäseutuja.

Taival taittuu kevyesti jalakset laulaen ja maisema vaihtuu. Tasainen jääkansi kutsuu kelkkailijaa.

Kevättalvi haurastuttaa jään

Kevättalven auringon lämmittäessä jäillä liikkujan on oltava entistä varovaisempi. Auringon kaari on korkeampi kuin sydäntalvella ja lämmittää tehokkaasti.

Jää muuttuu hauraaksi ja huokoiseksi ja käy petolliseksi lyhyessä ajassa.

Kahdeksan talon nuottakuntien vuonna 1834 rakentama kalapirtti ja sen venetalas muistuttavat entisajan luontaiselinkeinosta.

Tietyillä paikoilla jää pettää selvästi aikaisemmin kuin muualla. Ohuen jään kohtia muodostuu jo talvella kivien ja karien päälle, kun virtaus tuo lämpimämpää pohjavettä pintaan ja sulattaa jäätä altapäin.

Myös salmet, viemärien aukot ja lumenkaatopaikat ovat vaarallisia.

Ruovikoissa ja kaislikoissa jää ei muodostu niin paksuksi kuin ympäristössään. Jää haurastuu ja sulaa kivien, poijujen ja tolppien ympärillä, joita kevätaurinko lämmittää ja joista lämpö siirtyy jäähän.

Jos jään kantavuus epäilyttää vähänkään, kannattaa kiertää kauempaa.

Julkaistu: 1.3.2020
Kommentoi »