Aloituskuva: Nurmeksen seurakunnan omistama rukoushuone on komea esimerkki Nurmeksen arvokkaasta puuarkkitehtuurista. Taustalla Nurmeksen kirkko.

Ovi aukeaa Nurmeksen puutalokaupunginosan eli Vanhan Kauppalan ytimessä. Vastaan löntystelee teräväkatseinen, mutta ystävällinen Jiekna-husky. Olemme saapuneet Tiina Tunkkarin ja Jari Korkalaisen kotiin. Talo on rakennettu 1940-luvulla sodassa pommitetun puutalon paikalle.

– Tässä on toiminut aikaisemmin räätäli, pukimo, vaatekauppa ja ties mitä. Tulimme tähän ensiksi vuokralle ja huomasimme, että tämä on kätevä paikka asua pienten lasten kanssa keskellä kaupunkia, mutta luonnon lähellä, biologiaa ja maantiedettä lähellä olevassa Nurmeksen lukiossa opettava Tiina Tunkkari kertoo.

Talon isännällä Jari Korkalaisella on pidempi työmatka. Korkalainen on Rautavaaran kunnassa sijaitsevan Nuorisokeskus Metsäkartanon toimitusjohtaja.

Tunkkarin ja Korkalaisen talo istuu maisemaan kuin koru. Pihalla tallustelevat kanat kodikkaasti aitauksessaan. Naapuritonteilla vallitsee sama hallittu hoitamattomuus. Paikkaa voisi helposti luulla osaksi Vanhaa Porvoota tai Rauman puutalokortteleita.

Pariskunta tuli Nurmeksen kauppalaan jo 2005 Pohjois-Pohjanmaan Syötteeltä.

– Rakensimme lapsille makuuhuoneet ullakkoon. Tämä alue on ainutlatuinen kokonaisuus, ja olemme viihtyneet hyvin. Tässä ovat lähellä kaupat, linja-auto- ja juna-­asemat, harrastemahdollisuudet ja muutkin palvelut, Nurmeksen keskustan rantoja kiertävää kävely­lenkkiä lähes päivittäin käyttävä pariskunta kertoo.

Puhumme Jarin ja Tiinan kanssa Nurmeksen ­Vanhan Kauppalan, tai laajemmin Puu-Nurmeksen, tulevaisuudesta. Se näyttää heidän mielestään nyt paremmalta kuin aikoihin.

– Täällä on nyt hyvä pöhinä ja alueen vetovoima kasvaa. Esimerkiksi nyt kolmatta kertaa järjestetyn avointen ovien päivän aikana Nurmeksen Vanhassa Kauppalassa kävi valtavasti ihmisiä. Puu-Nurmeksen imago kohenee koko ajan, siitä on tulossa trendialue, Jari Korkalainen sanoo.

Vieraaksi pelmahtaa Wilma Klippel. Hän asuu Kuhmon tien varressa olevassa Petäiskylässä, mutta tietää Puu-Nurmeksen historiasta paljon. Viitisen vuotta sitten tämä saksalais-suomalaisen paris­kunnan jälkeläinen ja Nurmeksen uusasukas kirjoitti Vanhan Kauppalan synnystä kirjan.

Lähdemme Klippelin kanssa kierrokselle Nurmeksen vanhojen talojen maailmaan. Suomessa soitinten rakentajaksi ja vanhojen talojen kunnostajaksi kouluttautunut Klippel esittelee innostuneesti kunkin talon ja kujan erityispiirteitä.

– Katsokaa, miten hieno näkymä tästä aukeaa, ja eikö ole upea tuo rakennus, joka on jätetty tyhjilleen. Tuo talo taas on paikkaan aika sopimaton, ja tuota olen oppinut sietämään, tuosta jopa pitämään, ­Klippel luettelee kierrellessämme ruskan värjäämässä talo- ja kujasokkelikossa, jonka kaikki ­asukkaat näyttävät tuntevan oppaamme.

Törmäämme Vanhan Kauppalan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Laaniseen hänen koti­talonsa edustalla. Laaniset asuvat kuvauksellisella Raatihuoneenkadulla.

– Saimme vaimon kanssa 38 vuotta sitten Nurmeksesta hyvät työpaikat ja etsimme vanhaa taloa, jossa olisi hyvä henki ja viihtyisiä ympäristö. Täältä se ­löytyi 24 vuotta sitten, vuonna 1941 rakennetusta ­puutalosta, Liperistä muuttanut Laaninen kertoo.

Vanhan Kauppalan asukasyhdistyksen tarkoituksena on edistää asukkaiden ja yritysten toimintaa alueella. Suuri ponnistus on ollut vanhan kaupungintalon remontointi. Ikuisuusprojektilta tuntuvan, jo vuosia kestäneen remontin jälkeen talosta on luvattu tiloja myös kansalaistoimijoille.

Toinen ikuisuusprojekti on harjun toisella puolella sijaitsevan, homeongelmien takia tyhjilleen jääneen funkkiskoulun tulevaisuus. Asukasyhdistys on hakenut sen suojelua ELY-keskukselta. Koulu on pitkään ollut kaupungin purkulistalla, mutta nyt se vaihtoehto näyttää hiljalleen hälvenevän.

– Vanhan koulun tulevaisuus on iso haaste. ­Päätöksiä odotellaan. Taiteilijoille siinä olisi hyviä tiloja. Aivan varmasti käyttäjiä löytyy, olihan heitä ennen rakennuksen sulkemista jo satoja. Talon säästäminen ja uusiokäyttö säästäisi myös kaupunkikuvaa, Laaninen ja Korkalainen tuumivat.

Nettilähteiden mukaan eräät Puu-Nurmeksen taloista rakennettiin Rautavaaralla sijainneen ja tulipalossa tuhoutuneen Luostanlinnan vankisiirtolan ylijääneistä hirsistä.

Muutenkin tulipalot ovat vaikuttaneet suuresti koko Nurmeksen kehitykseen. Kun keskustaksi ­kehittynyt kirkonkylä tuhoutui suurelta osin vuoden 1891 tulipalossa, osa asukkaista muutti viereiseen kauppalaan. Sinne nousi porvariston komeita liiketiloja ja asumuksia.

Nurmeksen asemakaavassa painotettiin palo­turvallisuutta. Vanhaa Kauppalaa leimaavat kaksinkertaisten koivurivien esplanadit, kortteita halkovat palosolat ja tasaisin välein ripotellut palotorit. Viime sotien pommituksilta ne eivät Vanhaa Kauppalaa säästäneet. Kaikkiaan 425 sirpalepommia ja pari tuhatta palopommia tuhosi lopulta onneksi vain kahdeksan taloa. Esimerkiksi Suomen suurimpiin kuuluva, 2 200-paikkainen punatiilinen kirkko säilyi ehjänä.

Nousemme Wilma Klippelin kanssa harjualuetta halkovaa palosolaa ylös Kirkkokadulle. Kirkkoa vastapäätä sijaitsee kaupungin virastotalo. Sen käytäviltä löydän Nurmeksen keskustan yleiskaavaa laativan arkkitehdin ja yhdyskuntasuunnittelijan Juha Romppasen. Tuleva yleiskaava on jaettu neljään alueeseen: Vanha Kauppala, Itäkaupunki, Bomban-Hyvärilän alue ja Porokylä.

– Nurmeksesta puuttuu maankäytön strateginen suunnitelma, ja siksi tänä vuonna on alkanut keskisen kaupunkialueen yleiskaavan valmistelu. Tarkoitus on muun muassa selvittää, missä Nurmeksen ­keskustan oikeasti pitäisi olla. Nyt keskustatoiminnot ovat maakuntakaavan mukaan Porokylässä.

Nurmeksesta syntyisin olevalla mutta Kuopiossa asuvalla Juha Romppasella on etu. Hän tuntee hyvin syntymä- ja kasvukaupunkinsa, mutta on toisaalta irti nykyisistä päivän­poliittisista intresseistä.

– Haasteena on saada kaunis Vanha Kauppala nykyistä elävämmäksi ja sijoitettua sinne myös ­erilaisia kaupallisia toimintoja.

Romppanen sanoo, että tämän jutun työnimi ­”Koivujen kaupunki haluaa Pohjois-Karjalan Porvooksi” kuvaa aika hyvin nykyistä tilannetta. Hän näyttää Nurmeksen keskustan yleiskaavan tavoite­paperia. Sen mukaan tarkoituksena on nostaa ­Nurmeksen kulttuurihistorialliset ja ympäristölliset vahvuudet ja identiteetti kaupungin vetovoima­tekijäksi.

Tarkoitus on esimerkiksi kehittää alueen virkistyspalveluita ja lisätä ranta-alueiden ja vesistöjen saavutettavuutta. Rakennustenkaan suojelua ei Romppasen mukaan unohdeta.

– Nurmeksessa on jo nyt yli sata suojeltua kohdetta, ja yleiskaavassa määrä tulee lähes tuplaantumaan. Meillä on valtakunnallisiakin arvokohteita, on ­varmistettava, miten ne säilyvät. Vanhan Kauppalan eloisuus ei lähde Porokylässä juoksemisesta, vaan tänne Vanhan Kauppalaan on luotava elävää kaupunkia asumisineen, yrityksineen ja palveluineen. Se on tehtävä yhteistyössä tonttien ja talojen omistajien kanssa ja mietittävä, tuleeko kaupunki mukaan joihinkin kohteisiin. Joka tapauksessa yleiskaavaan tulee lista 10–20 top-toimenpiteestä.

Suuntaamme Wilma Klippelin kanssa alas Kirkkokatua kohti toria. Vastaan osuu legendaarinen hotelli Nurmeshovi. Talon nykyinen tyhjäkäyttö harmittaa asukasaktiivi Seppo Laanista.

– Hotellia tarvittaisiin Vanhassa Kauppalassa kipeästi, sillä matkailu on nyt elpymässä.

Nurmeshovin viereisellä ­tontilla oli aikoinaan valta­kunnallisestikin arvokas puu­sairaala. Yli 40 vuotta sitten Nurmeksen silloinen kaupunginjohtaja päätti kuitenkin tilata paikalle kauhakuormaajat hävittämään yöllä sairaalan maan tasalle, koska tiesi rakennuskokonaisuuden suojelupäätöksen tulevan postissa seuraavana päivänä. Moni Nurmeksen ­asukas järkyttyi.

Vasta tänä vuonna paikalle on noussut tyhjän ­tontin täyttäneitä rakennuksia. Sairaala ei ole edes ainoa tahallaan Puu-Nurmeksesta hävitetty koko­naisuus, sillä Vanhan Kauppalan rajalta purettiin aikoinaan kokonainen talorivi sinne kaavaillun ­kaupallisen kokonaisuuden tieltä.

– Noita suunnitelmia ei sitten koskaan toteutettu, Wilma Klippel kertoo harjulle nousevan tyhjän tontin äärellä.

Nurmeksen torin laidasta löytyy tyhjillään myös Suomen toiseksi arvokkaimmaksi arvioitu funkkis-­bensiiniasema, vanha Esso. Kaupunki saneerasi rakennuksen yritysten käyttöön, mutta se todettiin lopulta terveydelle vaaralliseksi seinien läpi tihkuvien öljy–hiilivety-yhdisteiden takia. Nyt yksityisomistuksessa oleva rakennus odottaa sekin aikaa parempaa. Myös kauniin asemarakennuksen tulevaisuus on avoinna.