"Olemme asuneet tässä talossa 20 vuotta. Asuimme aiemminkin Suutarilassa, kilometrin päässä tästä vuokralla. Perheen kas­vaessa aloimme kaivata isompaa kotia, mutta sopivia perheasuntoja ei tuntunut löytyvän. Lopulta päädyimme rakentamaan oman talon, vaikka alkuun ajatus vähän hirvittikin. Molempien perheet olivat isona apuna urakassa. Minun isäni asui meillä vuoden verran, rakensi arkipäivät meille taloa ja matkusti viikonlopuiksi äitini luokse Keski-Suomeen.

Muuttopäivämme oli keskiviikko, ja seuraavana viikonloppuna vietettiin neljännen lapsemme ristiäisiä. Nyt lapsia on yhdeksän, joista viisi nuorinta asuu kotona. Suunnittelimme tämän talon niin, että tässä on meille koti pitkälle tulevaisuuteen. Koko yhdentoista hengen perhekin on mahtunut asumaan tässä hyvin, vaikka lasten on tietysti pitänyt jakaa huoneita. Jokainen on persoonaltaan erilainen, siisteyskäsitykset ja oman tilan tarve vaihtelevat. Välillä on pitänyt keskustella siitä, kuka kenenkin kanssa asuu ja miten.

Rakensimme tähän aikanaan myös erillisen yksiön, kun kaava salli kaksi asuntoa. Enimmäkseen se on ollut vuokralla perheen ulkopuolella, mutta välillä isommat lapset ovat harjoitelleet aikuistumista asumalla siinä. Valitsimme jo rakennusvaiheessa maalämmön, vaikka 20 vuotta sitten se oli vielä harvinaista. Moni pitikin meitä silloin hulluina, kun suora sähkölämmitys olisi tullut paljon halvemmaksi. Minulle se oli selvä ratkaisu, sillä puoluevalinnassanikin painoi aikanaan vahvasti keskustanuorten kielteinen kanta ydinvoimaan.”