Henkirikostutkija kohtaa omaisten reaktioita laidasta laitaan – Toisinaan tilanne on jopa räjähdysaltis – Kuuntele podcast

Kun suomalainen poliisi epäilee henkirikosta, asiat tehdään täsmällisessä järjestyksessä. Ihmisen kuoltua paikalle saapuu ensin ihan tavallinen järjestyspoliisin partio. Kun partio huomaa, että kyseessä voi olla henkirikos, se hälyttää paikalle apua.

– Tutkinnassa alkutoimet ovat kaikki kaikessa, rikosylikonstaapeli Jussi Wahe kertoo Poliisin mieli -podcastissa.

Helsingin poliisilaitoksen väkivaltarikosyksikösssä työskentelevä Wahe on kohdannut reilun kahdenkymmenen vuoden urallaan yli 500 vainajaa.

Miten asiat siis etenevät, jos epäillään tappoa tai jopa murhaa?

Partion ensimmäinen tehtävä on eristää alue ja kutsua tutkinta paikalle. Poliisin johtokeskus lähettää paikalle teknisen tutkinnan eli asiantuntijat, jotka analysoivat veri- tai sormenjälkiä sekä muita todisteita.

Poliisin resursseissa ei näin vakavien rikosten kohdalla säästellä.

– Jos kyse on henkirikoksesta, se ajaa aika monen asian yli. Siihen panostetaan, Wahe sanoo.

Rikospaikalla otetaan paljon valokuvia. Jo ensimmäisenä paikalle tullut järjestyspoliisin partio kuvaa alueen, mutta myös tekninen tutkinta tallentaa kameroillaan kaiken oleellisen.

– Esimerkiksi asuntokuolemissa tekniikka aloittaa kävelemällä koko asunnon läpi videokameran kanssa. Sen jälkeen he ottavat yksittäisiä kuvia ja tekevät muut tarpeelliset asiat. Vasta sen jälkeen me taktisessa tutkinnassa aloitamme työmme.

Wahen ja hänen kollegoidensa tehtävänä on puhuttaa paikalla olevat todistajat, jos heitä löytyy. Taktinen tutkija tekee myös vainajalle ulkotarkastuksen.

– Siinä arvoimme myös, onko tarvetta kutsua paikalle oikeuslääkäriä, Jussi Wahe kertoo.

– Jos on selvä tapaus kuten teräase sydämessä, oikeuslääkäri näkee saman kuin poliisikin, mutta oikeuslääkäri pystyy tekemään esimerkiksi paremman kuolinaika-arvion.

Jos surmatulla on paljon vammoja, tarvitaan lääkärin asiantuntemusta.

– Oikeuslääkäri arvioi, mikä vamma on ollut hengenvaarallinen, jos on esimerkiksi paljon teräaseiskuja.

Vaikka dekkareissa ja tv-sarjoissa lääkärit usein panttaavat arveluitaan poliiseilta, todellisessa elämässä oikeuslääkäri antaa jo surmapaikalla alustavia arvioitaan poliisille.

– On tietysti meillekin hyvä, että paikalla on joku jonka kanssa keskustella tekotavasta, tekovälineistä ja muusta.

Vaikka vainajat eivät valehtele tai muutenkaan pukahda, on kuolinpaikoilla usein muitakin ihmisiä, ja tilanne vaatii erityistä herkkyyttä poliiseilta. Kokemuksen myötä rikosylikonstaapeli Jussi Wahe on huomannut kiinnostuvansa erityisesti kuolleiden lähipiiristä, omaisista.

– Reaktioita on laidasta laitaan. Lyhyellä sananvaihdolla pitää selvittää, miten kannattaa edetä, Wahe sanoo.

Erityisesti lasten kohdalla tulee olla herkkä ja tarkka.

– Jos paikalla on lapsia, tulee heidät ohjata henkisen huollon pariin.

Joskus tilanne on jopa räjähdysaltis.

– Kerran menimme asuntoon, jossa oli venäläistaustainen perhe, jonka äiti oli hirttänyt itsensä. Saapuessamme paikalle äidin kolme poikaa olivat käsiraudoissa eteisessä, koska he olivat alkaneet potkia vuokra-asunnon seiniä rikki. Tytär taas oli linnoittautunut makuuhuoneeseen äitinsä kanssa eikä päästänyt meitä sinne.

Miten poliisi kestää rajujen ihmiskohtaloiden parissa työskentelyn päivästä toiseen? Wahe kertoo, että omaan jaksamiseen auttaa “työmoodi” – ja turhan miettimisen välttely.

– Pelastaa paljolta, ettei kauheasti pohdi inhimillisiä asioita siinä. Mietin vain, että tähän tapaukseen tulee tehdä tämä, tämä ja tämä. Ja ryhdyn tekemään. Mutta toki tapauksia on erilaisia, on lapsia tai vauvoja, jotka on surmattu. Silloin ilmapiiri on eri. Siellä ei enää poliisivitsejä heitellä.

– Oon miettinyt tätä paljon. Edelleen jos lähden henkirikospaikalle, käyn matkalla läpi, mitä pitää muistaa tehdä, ennakkotietojen pohjalta.