”Pahimmat tarinat ovat sellaisia, joita ei voi lehteen kirjoittaa” – Mistä naapurikuntien väliset kahnaukset johtuvat?
Kävimme selvittämässä Oulun seudulla, vieläkö naapurikuntien välillä on kitkaa. Lopulta löytyi pöytä, jonka ääressä oli miehiä kolmesta kunnasta.
Vaikuttaa siltä, että erilaisten naapureiden kanssa täytyy aina vähän kisailla, tai heitä leikkimielisesti kiusoitella. Mittakaava vain vaihtelee: kisaillaan oman kodin naapurin kanssa, naapuripaikkakunnan kanssa tai naapurivaltion kanssa, kuten vaikkapa Ruotsin niin sanottujen hannuhanhien.
Olen kotoisin Kristiinankaupungista, jossa kerrottiin närpiöläisten olevan vähän yksinkertaisempia kuin kristiinalaisten. Muuttaessani kesätöihin Pohjois-Pohjanmaalle Kuusamoon kuulin, ettei koskaan kannata eksyä ainakaan Posiolle.
Täällä Oulussa juttelin asiasta Avun kuvaajan kanssa, joka läheiseltä Muhokselta tulleena muisteli, että muhoslaisilla on ollut kähinää ainakin tyrnäväläisten kanssa.
Kuvaajan sosiaalisen median mukaan tilanne on ollut aikanaan jopa varsin kiihkeä: Tappeluita oli suunniteltu puolin ja toisin. Kerran poliisit olivat kuulemma pysäyttäneet 50 auton letkan, joka oli tulossa Muhokselle vääntöihin. Erään kerran taas muhoslaiset nuoret olivat joutuneet lähtemään Tyrnävältä diskosta etuajassa takaisin kotiin, koska siellä oli kiirinyt sana, että tulee ”bussilastillinen muhoslaisia piestäväksi”.
Koska erityisesti Tyrnävä ja Muhos nousivat esiin, kävimme kyseisillä paikkakunnilla selvittämässä, mistä mahdolliset vanhat kiistat aikanaan johtuivat.
Muhoksen kylänraitin asvaltti kiiltää kesäillan valossa. Autoja huristelee ohi muutama. Kylän ainoa baari ei ole vielä auki.
Eniten elämää löytyy huoltoaseman penkeiltä. Tosiaan, huoltoasemaparlamentit jos jotkin tietävät paikkakunnan asiat. Penkeillä ulkona istuu kolme miestä, joilla ei vaikuta olevan mihinkään kiire. He esittelevät itsensä Johannekseksi, 80, Väiskiksi, 70, ja Kariksi, 65.
Heidän mukaansa sekä Tyrnävä, Utajärvi, Kempele että Oulu on aikanaan nähty Muhoksen kilpakumppaneina.
– Kyllä aina jotain kärhämiä oli paikkakuntalaisten välillä. Pitihän omia kyläläisiä puolustaa, vahvistaa Kari.
Hän kuitenkin sanoo olleensa kiltti poika äidin helmoissa, joten hänen kokemuksensa perustuvat vain kuulopuheisiin.
Muut intoutuvat kuvailemaan, kuinka eräs nimeltä mainitsematon kaveri oli saanut oululaiselta niin pahasti köniin, että hyvä, kun elossa säilyi.
– Pahimmat tarinat ovat sellaisia, joita ei voi lehteen kirjoittaa, lisää Väiski.
Porukka ei keksi paikkakuntien välisiin silloisiin kiistoihin muuta syytä kuin sen, että muualta tulleiden ajateltiin vievän Muhoksen potentiaaliset puolisoehdokkaat.
Kari huomauttaa, että ajatkin olivat 1970–80-luvulla erilaiset. Ihmiset kohtasivat useammin naamatusten, ja tilaisuuksia siihen oli enemmän. Muhoksellakin oli neljä erinomaista kohtaamispaikkaa, nimittäin baaria. Niistä yhden nimi perustui ulkopaikkakuntalaisten muhoslaisille antamaan liikanimeen. Muhokselta kuulemma asuvat kaikki ”muut kummat, kuten sarvipäät sammakot”. Niinpä baari oli Muhoksella nimetty Sarvipää Sammakoksi.
Mutta koska ihmiset kohtasivat ennen enemmän, nujakointiakin syntyi enemmän.
– Nykyään kärhämät ovat siirtyneet nettiin, Kari pohtii.
Paikalle saapuu vielä neljäskin mies, joka ei halua nimeään lehteen ollenkaan. Hän yhtyy pian keskusteluun ja vertailee Muhoksella tekeillä olevia hankkeita ympäryskuntiin. Hän toivoisi Muhokselle suunnitellun Googlen datakeskuksen toteutuvan.
– Tuulivoima tänne oli jo tulossa, mutta valtuusto löi hanttiin. Ympäristökunnat ottavat tuulivoimasta rahaa, mutta me itkemme, mistä saisimme veromarkkoja. Ei niitä tule, jos vastustamme joka saatanan asiaa.
– Sehän on ollut tämän kylän tapa iän kaiken, Kari sanoo.
Muhoksella puhutaan meistä jotain… että olemme pottupeltolaisia.
Muhokselta Tyrnävälle kulkee kapoisa reitti metsän ja peltojen keskeltä. Muhoksen puolella tien nimi on tietysti Tyrnäväntie, Tyrnävän puolella taas Muhostie.
Keskustaan saavuttuamme muhoslainen kuvaaja kiinnittää huomionsa tyrnäväläiseen arkkitehtuuriin. Terveyskeskus on hieno, ja koulun kaareva muotokieli vaikuttaa poikkeukselliselta.
– Täällä uskalletaan rakentaa tällaista, kuvaaja pohtii aavistuksen kateellisena.
Paikkakunnan kahvila-ravintola, baari ja kirjasto eivät ole kesäisenä maanantai-iltana auki. Vaikka etsimme, emme löydä samanlaista ihmisten täyteistä huoltoasemaa kuin Muhoksella oli.
Ruokakaupan viereisellä penkillä kuitenkin istuu 16-vuotias Justiina Mikkola ystävineen. Hän muistelee aihetta hetken:
– En ole muuta kuullut, muuta kuin että Muhoksella puhutaan meistä jotain… että olemme pottupeltolaisia.
Eli täälläkin muistetaan, mitä muut sanovat. Eri paikkakuntien nuorten välillä varsinaista kahnausta ei kuitenkaan nykyään enää ole, ja sellainen kuulostaakin Mikkolasta vieraalta. Ajat lienevät toden totta muuttuneet.
Hetken pohdittuamme muistamme kuuluisan Tupoksen ABC:n, joka sijaitsee Limingan kunnan puolella mutta Kempeleen, Muhoksen ja Tyrnävän rajalla. Ehkä löydämme sieltä lisää tyrnäväläisiä kommentoimaan.
Huoltamokompleksin peliautomaattien vieressä käy säpinä. Niiden läheisessä pöydässä istuu kolmikko, joka juttelee ja vilkuilee televisiota. He ovat tulleet Tupoksen ABC:lle seuraamaan hevosurheilua.
Kun kerromme, että keräämme muistoja kuntien välisistä kärhämistä ja toivomme löytävämme entisiä riitapukareita, porukkaa huvittaa: yksi heistä on Tyrnävältä, yksi Kempeleestä ja yksi Limingasta. Varsinainen paikkakuntien sekoitus.
– Erimielisyyksiä meillä on harvoin ylipäänsä. En tiedä, onko siinä paikkakunnalla niin väliä, sanoo kempeleläinen Arto Kyngäs, 68.
Korkeintaan jotakin aivan pientä vinoilua porukan kesken Kyngäs tunnistaa. Samaa sanoo liminkalainen Timo.
– Enempi hyväntahtoista juttua on. Ei se ole pahansuopaa, Timo toteaa.
Tyrnäväläinen Toni, 40, avaa suunsa. Hän muistelee, etteivät mainitsemamme käsirysyt ole tapahtuneet niinkään Muhoksen ja Tyrnävän vaan Tyrnävän ja Limingan välillä. Muhoslaiset ovat hänen mukaansa ”aivan omaa porukkaansa”.
Nuoriso on Tonin mukaan ottanut yhteen ainakin läheisellä Limingan Haarasillalla.
– Muka. En siis tiedä, onko sitä oikeasti tehty, Toni epäröi.
Kerromme Tonille, ettemme löytäneet Tyrnävältä mitään auki olevaa paikkaa. Hän ei vaikuta yllättyneeltä.
– Mitäpä sitä Tyrnävällä olisi, tyhjä kylä, liminkalainen Timo toteaa lakonisesti ja katsoo puolitosissaan Toniin päin.
Timo kertoo olevansa alun perin kotoisin Kuusamosta, joten kerron hänelle kuulemani kuusamolaisen sanonnan ”parempi päissään kuin Posiolla”. Tätä sanontaa Timo ei tunnista.
Sen sijaan koko kolmikko muistaa, että paikkakuntien välinen kuittailu on Pohjois-Pohjanmaalla liittynyt usein rautateihin ja liikkumismahdollisuuksiin.
Tyrnäväläinen Toni kertoo, että kuusamolaisille oli vinoiltu siitä, ettei Kuusamoon pääse rautatietä pitkin. Kuusamolainen oli vastannut, että ”tulkaapa lentokoneella katsomaan”. Kuusamossa nimittäin on lentokenttä.
Tonin mukaan tyrnäväläiselle taas saattaa oululainen tai jopa muhoslainenkin sanoa, että ”eihän teillä ole edes rautatietä. Kun tulette tänne, käykää samalla katsomassa junaa”.
Tästä viriää keskustelu rautateistä. Kempeleläinen Kyngäs kertoo hyvillään ja kotipaikkakunnalleen tietenkin uskollisena, että Kempeleessä pysähtyvät nykyään jopa Pendolinotkin.
– Oli hyvä hanke, että saatiin Kempeleeseen rautatieasema.
Timo huomauttaa tähän, että hänen muistikuvansa mukaan Kempeleessä pysähtyy junista ainoastaan joka toinen.
Tutkija, maantieteen emeritusprofessori Anssi Paasi on tarkastellut alueiden välisiä rajoja ja niiden merkityksiä ihmisten sosiaalisessa elämässä. Hänen mukaansa kylätappelut eivät ole mikään uusi asia.
– Härmän häjyt on ollut yksi muoto tästä. Se on aikanaan ollut eräänlaista miehisyyden nostamista. Tappeluita katsottiin läpi sormien, Paasi kertoo.
Nykyisin ajatellaan tietysti täysin eri tavalla. Jos jossakin tapellaan, poliisi siivoaa tappelut pois, kuten oikein onkin.
Härmän häjyjen ja nykytilan välimalli on ollut varmastikin vaihe, jolloin tapeltiin paikkakuntien ja kaupunginosien välillä. Tai ainakin uhottiin, että tappelu on tulossa, ja tappeluihin valmistauduttiin.
Paasi itse muistaa nuoruutensa Kajaanin, jossa uho tapahtui kaupunginosien nuorison ja kaupunkilaisten ja maaseudulta tulleiden välillä. Oli myös paljon nuorisojengejä. Hän liittää ilmiön kaupungistumiseen: yhä useampi muutti maaseudulta kaupunkiin työ- ja koulupaikkojen perässä. Kaupunkikulttuuri haki muotoaan.
Olisivatko paikkakuntien väliset kiistat liittyneet kaupungistumisen aikaan myös maaseudulla? Ehkä maaseudulla pohdittiin, miten täällä nyt ollaan, kun maailma muuttuu. Lisäksi nuoria ihmisiä oli paljon. Väestörakenne oli hyvin erilainen kuin nykyisin.
Paasin mukaan naapuruudessa on kyse myös me vastaan muut -ajattelusta. Ne, jotka ovat tulleet jonkin rajan takaa, eivät ole oman mielemme luokituksessa useinkaan ”meitä” vaan ”muita”. Aina, kun teemme luokitteluja, vertaamme itseämme muihin, vaikkemme sitä ääneen sanokaan.
– Naapuriin on helppo verrata itseään, sillä naapuri on lähellä.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että ihminen on territoriaalinen olento ja että meillä on oma reviiri, oma maantieteellinen osa maapallolla, jota haluamme suojella. Reviirimme sisäpuolella asuu ”meitä”. Naapuri on niin lähellä, että hän on kuitenkin jo melkein osa ”meitä”.
On Paasin mukaan kuitenkin harhaa, että on selvästi olemassa me ja muut. Ihmisillä on paljon eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä, asuivat he kummalla puolella kunnan tai valtion rajaa tahansa. Vaikka tietysti on olemassa alueellisia kulttuureja, emme voi todellisuudessa luokitella asioita aivan niin paljon kuin useimmiten teemme.
