Pohjois-Amerikassa loistava Susanna Tapani myöntää huolestuttavan näkymän naisjääkiekossa – tätä hän toivoisi suomalaispelaajilta

Susanna Tapani on urheilu-urallaan kokenut kaksi ääripäätä. Tällä hetkellä hän elää niistä toista todeksi Pohjois-Amerikassa. 32-vuotias Tapani kuuluu, jälleen, Bostonin avainpelaajiin toisella PWHL-liigan kaudella.

Hän saa pelata maailman parhaiden pelaajien kanssa jääkiekkoa ammatikseen. Sellaista vaihtoehtoa hän ei osannut aiemmin edes kuvitella.

Hyökkääjä pelasi vuosia Suomessa muun muassa Naisten Liigaa sekä eri sarjoja poikien kanssa. Lisäksi hän loisti ringetessä. Tuolloin hän maksoi pelaamisesta – nyt hänelle maksetaan siitä.

– Arki on todella kivaa ja aika helppoa, kun on nähnyt Suomessa toisen ääripään. Se oli “graindaamista” ja kauheaa säätöä, juoksemista paikasta toiseen, Tapani hymyilee Buffalosta, jossa hänen joukkueellaan on niin sanotun Takeover Tourin ottelu.

Sarja pyrkii levittämään tietoisuutta kaupunkeihin, joissa ei ainakaan vielä ole liigan joukkueita. Isoja yleisöjä kerääviä otteluita pelataan kauden aikana useita eri puolilla Pohjois-Amerikkaa.

Reilu vuosi sitten aloitettu sarja pyrkii toden teolla nostamaan naisjääkiekon uudelle tasolle. Tämän Tapani on huomannut arjessaan.

– Tälle kaudelle joukkueeseen tuli vielä lisää taustahenkilöitä. Jokaisella osa-alueella on oma tyyppi, ellei kaksi, Tapani kertoo.

Suomalaispelaajan mukaan kaikki ovat todellisia ammattilaisia. Hän kehuu, miten hyvin kaikki toimii. Toisaalta niin kaikki toimi jo sarjan avauskaudella.

Kuuden joukkueen sarjassa jokainen pelaaja pelaa ammatikseen. Liigassa pelaavat maailman parhaat pelaajat, ehkä joitain eurooppalaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Joukkueiden yleisökeskiarvot ovat vajaasta 3000:sta lähes 10 000:een. Tällaista ei ole koskaan aiemmin naisjääkiekkoilussa nähty.

Tapani sanoo nauttineensa paljon pelaamisesta ja urheilemisesta aikanaan Suomessakin, vaikka arki oli kiireistä ja vaativaa. Rakkaus lajiin ja halu pelata kantoivat. Nyt hän saa keskittyä vain pelaamiseen.

– Olen tyytyväinen, miten asiat ovat menneet urallani. Osaan varmasti arvostaa tätä nyt enemmän, kun olen nähnyt toisen ääripään.

Ahnas maalintekijä sanoo, että etenkin pelaaminen poikien kanssa on valmistanut häntä PWHL:n otteluihin. Uuden huippusarjan peleissä on paljon samaa kuin fyysisesti häntä isompien ja nopeiden poikien kanssa vääntämisessä.

– Joka ilta on järkyttävän kova taso. Nautin pelaamisesta täällä.

Tähtihyökkääjä sanoo, että lajin kehityskulku on selvä. Uusi huippusarja on se, johon pelaajien tulisi pyrkiä.

– Jo pieni kaukalo tekee sen, että peli on todella nopeaa ja se väkisin kehittää pelaajia.

Ainakin seurajoukkuetasolla PWHL on kovatasoisinta naiskiekkoa koskaan. Tapanin puheessa korostuvat nimenomaan vauhti ja fyysisyys. Niihin on totuttava sarjassa. Osa-alueet näkyvät myös Naisleijonien maajoukkuepeleissä.

– Olisi ihan erilaista lähteä peleihin Kanadaa ja Yhdysvaltoja vastaan, kun tempoon on tottunut. Olemme tavallaan maajoukkuepelien aikana totutelleet siihen vauhtiin. Se on vähän myöhäistä siinä kohtaa, Tapani analysoi.

Tällä kaudella suomalaisista PWHL:ssä pelaavat Tapanin lisäksi Ottawan puolustaja Ronja Savolainen sekä New Yorkin hyökkääjä Noora Tulus. Esimerkiksi tšekkipelaajia sarjassa on jo yhdeksän.

Tapanin mukaan on vaarana, että Suomen, kuten muidenkin Euroopan maiden, ero lajin pohjoisamerikkalaisiin mahtimaihin vain kasvaa lähivuosina. Kanadasta ja Yhdysvalloista on nykyliigassa 169 pelaajaa. Maiden kaikki huippupelaajat pääsevät jatkuvasti pelaamaan keskenään, mikä luonnollisesti kehittää maajoukkueiden tasoa.

– Suomalaisia pitäisi saada tänne nopeasti. Joitakin vuosia sitten oli näkyvissä, että saimme pohjoisamerikkalaisia ehkä vähän kiinni, kun he eivät moneen vuoteen pelanneet mitään sarjaa. Nyt he pääsevät jälleen kehittymään, Tapani arvioi.

Keskushyökkääjä korostaa arjen merkitystä pelaajien kehittymisessä. Päivittäinen vaatimustaso ratkaisee. Esimerkiksi maajoukkueleiritykset ovat lyhyitä pätkiä, joiden aikana ei tehdä ihmeitä.

Tapanin oma urapolku on hyvin poikkeuksellinen. Hän on loistanut sekä ringette- että jääkiekkomaajoukkueissa ja pelannut useissa eri sarjoissa. PWHL tuli mahdolliseksi vasta yli 30-vuotiaana.

Hän näkee, että Pohjois-Amerikan yliopistot ovat paras reitti huippusarjaan lupaaville suomalaispelaajille. Yliopistosarjassa pelaajat tottuvat pienessä kaukalossa pelaamiseen. Samalla mahdollistuu koulutus tulevaisuutta varten. Vielä naisjääkiekossa ei liiku sellaiset rahat, joilla uran aikana voisi taloudellisesti turvata loppuelämän.

– Silloin oppii myös kielen, joka helpottaa pelaamista täällä, Tapani sanoo yliopistopolusta.

Itsekin aikanaan yliopistosarjassa pelannut hyökkääjä uskoo, että pelaajat ovat paremmin esillä PWHL:n kykyjenetsijöille Pohjois-Amerikassa kuin esimerkiksi Ruotsissa pelatessaan. Viime vuosina suomalaispelaajia onkin nähty aiempaa enemmän yliopistoissa.

Tapani on noussut viime ja tämän kauden aikana Bostonin tärkeimpien pelaajien joukkoon. Hän teki jo viime keväänä pudotuspeleissä tukun tärkeitä, jopa ratkaisevia maaleja ja on jatkanut tänä vuonna samaa.

Boston on tällä hetkellä sarjassa toisena. Montreal johtaa selvästi, mutta neljä seuraavaa joukkuetta käyvät kovaa vääntöä kakkospaikasta. Helmikuu oli Bostonille vahva. Joukkue voitti viisi ottelua ja hävisi vain kerran Torontolle.

– Alkuun sekä itsellä että joukkueella oli vähän hakemista, mutta koko ajan olemme parantaneet.

30 ottelun runkosarjaa on jäljellä vielä yhdeksän ottelua. Neljä parasta pääsee pudotuspeleihin. Kausi on hieman viime kautta pidempi, sillä se alkoi aiemmin. Kaikki sarjan joukkueista sijaitsevat Pohjois-Amerikan itärannikolla. Bostonille se sopii, sillä joukkue matkustaa vierasotteluihin reittilennoilla ja bussilla.

Suomalaissentteri on tehnyt toistaiseksi yhdeksän maalia. Vain kolme pelaajaa koko sarjassa on tehnyt enemmän. Helmikuun lopulla Tapani viimeisteli peräkkäisissä otteluissa voittomaalit ensin Ottawaa ja sen jälkeen voittolaukauskilpailussa New Yorkia vastaan.

Lähtökohta toiseen kauteen oli täysin erilainen kuin hyppy tuntemattomaan ennen viime kautta.

– Viime vuonna kaikki oli uutta enkä tiennyt käytännössä ollenkaan, mitä odottaa. Nyt on voinut olla paljon vapautuneemmin.

Tapani sanoo, että sarja on tänä vuonna kovempi kuin avauskaudella. Joukkueet ovat vahvistuneet. Peli on koko ajan fyysisempää. Esimerkiksi kulmatilanteisiin on mentävä valppaana, eikä pää voi olla alhaalla tai selkä käännettynä pelille.

– Kaukalossa pitää olla koko ajan valmiina. Muuten lentää kontaktitilanteissa aika pahasti.

Kiekollisessa pelaamisessa Tapani korostaa ennakointia. On tiedettävä jo ennakkoon, mitä kiekon saadessaan pelivälineellä tekee. Ero Eurooppaan ja isoon kaukaloon on merkittävä.

– Siellä pystyy pitämään kiekkoa ja vasta siinä kohtaa miettimään, kenelle syöttää seuraavaksi, Tapani havainnollistaa eroa.

Suomalaistähti on jo pitkään ajatellut uraansa eteenpäin vuosi kerrallaan ja niin hän tekee edelleen. Tapani yrittää nauttia jokaisesta hetkestä Pohjois-Amerikassa. Taitohyökkääjä ei halua ottaa mitään itsestäänselvyytenä.

– Olemme jutelleet asiasta mentaalivalmentajani kanssa ja yritän muistutella itselleni, että pysähtyisin tietoisesti nauttimaan myös arjesta.

Matkustelun ja harjoitusten täyttämän arjen keskellä Varsinais-Suomen kasvatti kokee ajoittain jopa epätodelliselta tuntuvia hetkiä.

– Kun ennen peliä seisomme siniviivalla ja on kansallislaulujen aika, ehdin ajattelemaan tilannetta ja vähän nipistämään itseäni. Siinä on jäätävä ero, mistä olen lähtenyt ja mihin olen päässyt.

– Tuntuu, että olen saanut jonkinlaisen palkinnon siitä kaikesta, mitä olen tehnyt, Tapani tunnelmoi kiitollisena.

PWHL:ään tullessaan hänen tavoitteenaan oli ottaa iso pelillinen rooli joukkueesta. Siinä hän on onnistunut. Toinen iso tavoite on mestaruus. Boston hävisi viime keväänä finaaleissa Minnesotalle voitoin 2–3. Mikäli mestaruutta ei tule, saattaa senkin jahtaaminen motivoida jatkamaan tulevaisuudessa.

Tapanin sopimus Bostonin kanssa umpeutuu tämän kauden jälkeen. Hän sanoo, että haluaisi jatkaa PWHL:ssä ainakin vuoden. Ensi talvena on olympialaiset, joissa taitoniekka haluaa pelata.

– On vaikea sanoa, mikä on fiilis ensi vuoden jälkeen. Luulen, että tiedän sen vasta olympialaisten jälkeen.

Tapani pohti parikymppisenä, että pelaa ehkä vuoden tai kaksi, kun mahdollisuutta muuhun ei ole. On pakko siirtyä työelämään. Toisin kävi.

– On hienoa, että tytöillä on nyt mahdollisuus unelmoida ammattilaisena pelaamisesta.