Keski-Pohjanmaan rannikko on Suomi-retkeilijän pieni löytö. Seudun nähtävyyksissä ja Pietarsaaren, Kokkolan ja Uudenkaarlepyyn puutaloissa kohtaa ajatonta kauneutta.

Aidoin satamatunnelma Kalastajakylän vilskettä

Öjan kylän täytyy olla onnellisten ­ihmisten koti. Kokkolan seudun kalastajakylässä on vain tuhatkunta asukasta mutta se tuntuu vireäl­tä. Matkailija saa mukavan vastaanoton jo vieras­venesatamassa sijaitsevassa Cafe Brygganissa. Lähellä on kalastajamuseo ja uimaranta ja sataman vieressä moderni kylätalo, jossa veneilijät voivat käydä suihkussa. Ruokaa saa tilauksesta. Se on todellista lähiruokaa: kalat ovat lähi­vesiltä, ­jälkiruuissa ulkosaariston tyrnimarjoja.

Satamassa saattaa nähdä maalareita, jotka ikuistavat purjeveneitä ja merimaisemaa, ja vieraskin voi osallistua akvarellikurssille. Kylän läheisyydestä lähtee Öjan saaristopolku (21 kilometriä) ja Håkin lenkki (12 kilometriä), jotka molemmat kiertävät monentyyppisiä maastoja. Iltaisin laituri­kahvilassa voi seurata, kuinka aurinko laskee purjeveneiden mastojen taakse. 

Öjavägen 454, Öja. oja.byar.fi

Rennoin kahvilaherkku Voi mitkä vohvelit!

K. H. Renlundin museoalue Kokkolassa on kuin keidas: pihaa ympäröivät kauniit vanhat rakennukset ja tunnelma on unelias. Alueen sykkivä sydän on Vohvelikahvila. Entinen Forsnabban leipomo­rakennus on jo kymmenen vuoden ajan ollut Kokkolan idyllisin kahvila. Pihalle levitetyt penkit ja suuret auringonvarjot tarjoavat tilaa sadalle asiakkaalle. Sisälle mahtuu 20 lisää, ja vieressä on "taideleipomossa" myytävinä paikallisten taiteilijoiden teoksia.

Omistaja Pirjo Paananen sai idean paikkaan käytyään Tampereen Vohvelikahvilassa. Menestyksen salaisuus on Paanasen mukaan itse pääherkussa, vohvelissa. ”Se on idioottimaisen yksinkertainen!” Kahvilan kuittia näyttämällä pääsee alueen museoihin puoleen hintaan.

Pitkänsillankatu 26, Kokkola. vohvelikahvila.fi

Eläväisin kotimuseo Aikahyppy Kokkolan historiaan

Keittiön kaapeissa ovat yhä nitropurkit rivissä. Fredrik ja Anna Draken vuonna 1835 rakentamassa talossa ei ole siirretty esinettäkään. Kokkolan vanhankaupungin Neristanin puutalokortteleissa sijaitseva kotimuseo on ainutlaatuinen. Talossa on asunut Draken perheen neljä sukupolvea lukuisine sukulaisineen. Talon viimeinen emäntä Märta testamenttasi sen kaupungille sillä ehdolla, että kaikki säilytetään ennallaan. Siksi nurkassa nököttää upea kaappikello vuodelta 1771 ja keittiössä Strömbergin sähköhella 1980-luvulta. Tyyliltään karoliinisessa talossa näkyvät eletyn elämän kerrokset.

Olohuoneen nurkassa on yhä Märtan veljen Helmerin 1960-luvulla ostama piano. Seinillä on perheen maalauksia, tyynynpäälliset ovat sisarusten tekemiä. Eteisen naulakossa roikkuu Märtan talvitakkeja ja pillerihattuja. Aivan kuin he yhä eläisivät talossa.

Avoinna sopimuksesta (tiedustelut K. H. Renlundin museo 06-828 9474 ), Läntinen Kirkkokatu 20, Kokkola.

Hauskin lastenkohde Eläinpuiston vilskettä

”Astu sisään entisajan elämään”, lukee portin pielessä. Kesäisin Toivosen eläinpuiston pihassa juoksentelee kissanpentuja vapaana. Kesän loppuun mennessä ne on myyty kävijöille. Viime kesänä kaikki 25 pentua saivat kodin näin.

Sympaattisessa eläinpuistossa Kokkolan pohjoispuolella on lukuisia asukkaita, erikoisimpina afrikkalaisia kääpiövuohia. Eläimiä saa ihailla läheltäkin, esimerkiksi koiranpentujen häkkiin voi kiivetä. Puiston museokylä tarjoaa matkan talonpoikaishistoriaan. Rakennuksissa voi tutustua 48 ammatin puuhiin, kuten 1930–40-lukujen kyläkoulussa ja limonadi­tehtaassa. Ensi kesänä Toivosen eläinpuisto täyttää 30 vuotta ja luvassa on erilaisia näyttelyitä. Tämä kaikki on entisen romukauppiaan Matti Toivosen luomus. ­Hän jaksaa ajeluttaa lapsia vanhojen traktoreiden kyydissä yhä päivittäin.

Eläinpuistontie 2, Kälviä. elainpuisto.fi

Tunnelmallisin ravintola Keskipohjalaista lähiruokaa

Yksi Kokkolan harvoista fine dining -ravintoloista löytyy mistäs muualta kuin vanhasta­kaupungista. Vuonna 1831 rakennetussa hirsirunkoisessa talossa toimi lähes koko 1900-luvun lasiverstas. Kuistilla tuoksuu mummonmökiltä.

Nyt talossa on suosittu Vanhankaupungin ravintola, johon kannattaa aina tehdä pöytävaraus etukäteen. Syyt ovat maukas ruoka ja tyylikäs, konstailematon sisustus. Tarjolla on lähituottajien erikoisuuksia, kuten hanhea. Ravintolan bravuureja ovat liharuuat, mutta listalta löytyvät aina myös kala- ja kasvisvaihto­ehdot. Ravintola sai kaksi vuotta sitten seinälleen Chaîne des Rôtisseurs -kilven. Myös viinilista on asian­tunteva.

Yöpyjien kannattaa kysyä ravintolan yhtey­dessä pihasiiven tornissa sijaitsevia kahta romanttista majatalon huonetta. Keltaiseen huoneeseen saa tarvittaessa lisävuoteet vaikka perheelle. Isommassa Vihreässä huoneessa on iso ­kylpyhuone ja oma sauna.

Isokatu 28, Kokkola. vanhankaupunginravintola.fi

Tenhoavin teatteri Klassikoita ja kasaripoppia

Nuoruus ja kiihko – sanoja, jotka eivät tule heti mieleen maakuntateattereista. Mutta Kokkolassa puhaltavat raikkaat tuulet. Nuori teatteripariskunta Sini Pesonen, 34, ja Jussi Moila, 32, aloittivat kaupunginteatterin johtajina viime elokuussa. He toivat mukanaan muun muassa kolme nuorta näyttelijää ja uuden uhmakkaan asenteen. Meininki on sen näköistä, harjoituksissa räpätään ja kiroillaan.

Tarkoitus on tehdä yhteistyötä muiden maakuntateattereiden kanssa ja kerätä myös nuoria katsojia. Ohjelmistossa onkin ollut esimerkiksi räväkkää uutta musiikkiteatteria, ja ensi syksynä nähdään Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva, johon tulee mukaan kuvataiteita, muotia, kauhua ja 80-luvun poppia.

Torikatu 48, Kokkola. teatteri.kokkola.fi

Aistikkain puutarha Pietarsaaren Versailles

Tuuli tuo yrttien tuoksua: rosmariinia, timjamia, minttua. Rosenlundin pappila ja kivimuurien ympäröimä Aspegrenin puutarha Pietarsaaressa ovat hurmaavan ­aistivoimaisia paikkoja. Rovasti Gabriel Aspegren loi Rosenlundin 1700-luvulla kunnioittaen eurooppalaisia ihanteita. Barokkipuutarha ja rakennusten sijoittelu tuovat mieleen Versaillesin.

Aiemmin tuhoutuneet rakennukset, kuten huvimaja, on rakennettu vanhojen kuvien pohjalta uudestaan. Entisessä pyöreäikkunaisessa ansarissa eli eksoottisten kasvien talvehtimispaikassa sijaitsee nyt kahvila. Osa puutarhasta on vuokraviljelypalstoina, ja syksyllä järjestetään sadonkorjuumarkkinat. Pietarsaarelaiset käyvät täällä usein käyskentelemässä, niin kannattaa tehdä matkailijankin. Puutarha-alueella saa oleskella vapaasti ympäri vuoden kello 6–24.

Puutarhakatu 5, Pietarsaari. roselund.fi

Mukavin kahvila-majatalo Lempeä lounaspaikka

Tietenkin täällä soi lounasaikaan Kent. Yhtyeen suurieleinen pop sopii isoon ja silti lempeään After Eight -kahvilaan, joka sijaitsee vanhassa puutalossa Pietarsaaren pääkadulla.

Tunnelma on rento, vaikka päivällä ­pöydät täyttyvät lounasasiakkaista. Kesällä voi kahvitella 1800-luvulta peräisin olevassa pihapiirissäkin, jonka lavalta voi bongata musiikki­keikkoja. Nimestään huolimatta kahvila sulkee ovensa jo iltaseitsemältä. Toimintaa ohjaa nuoriso­työ, ja siksi täällä ei tarjoilla alkoholia­kaan. Punaisessa piharakennuksessa toimii ympäri vuoden edullinen ja sympaattinen Lilja-hostelli, joka vuokraa myös pyöriä. Kilometrin kävelyn päässä näiltä kulmilta on Pohjoisnummi eli Skata, ­Pietarsaaren viehättävä puutalojen alue.

Isokatu 6, Pietarsaari. aftereight.fi

Rauhallisin uimaranta Fantastinen Fäboda

Fäbodan uimarannalla Pietarsaaressa on kaikille jotakin. Yhdessä päässä on klassinen hiekka­ranta perinteisine uimakoppeineen. Pienen niemen­kärjen takaa alkaa kallioinen ranta, jonka takana hiekkaiset ja kallioiden alueet vuorottelevat silmänkantamattomiin.

Kaiken kruunaa täydellinen rauha. Fäboda on Pohjanmaan viehättävimpiä ja levollisimpia rantoja. Merivesi liukuu kauniisti hietikolle, horisontissa näkyy purjelautailijoita. Rahtilaivat lipuvat kaukaisuudessa unisina.

Rannan tuntumasta löytyvät myös tilava kahvila, kenttä rantalentopalloiluun ja asunto­vaunualue. Lähiseudulla on kuntoilu- ja luonto­polkuja. Tänne tullessa voi muutaman kilometrin päässä uimarannasta bongata myös erikoisen nähtävyyden: keskellä metsää piilottelee arktinen museo Nanoq. Naparetkeilijä Pentti Kronqvistin perustama museo on kuin eksynyt eskimokylä, jonka sammalkattoiset rakennukset muistuttavat hobittienkin asumuksia.

Fäboda, Pikkuhiekantie, Pietarsaari. nanoq.fi

Erikoisin talo Taiteilijakoti pitsihuvilassa

On vaikea sanoa, kumpi on kiinnostavampi – joka suuntaan vino huvilarakennus vai sen omalaatuinen torppari-isäntä, taide­maalari Olavi Tiala. Hän kutsuu ateljeetaan Villa ­Svedeniä Pietarsaaren helmeksi. ”Jakobstads pärla” se onkin: kuin salainen simpukka hieman syrjässä keskustasta, vieressään uimaranta.

Sisällä pitsihuvilassa on pieni kahvila ja lukuisia huoneita, jotka ovat täynnä huone­kaluja ja taidetta – joku voisi sanoa rompetta. Silti paikka on ihka aito taiteilijakoti, ja koko huvilan ympäristö on boheemisti vinksallaan. Pihalla sulkiaan leyhyttelee taiteilijaluonteinen riikinkukko. Puutarhavajassa on Tialan työpaja, jota isäntä mielellään esittelee kävijöille. Kun ilta pimenee, syttyvät pihan lyhdyt. Silloin ­taiteilijakodista voi löytää vaikka juhlavan tapahtuman, johon lähteämukaan.

Itärannantie 12, Pietarsaari. villasveden.fi

Söpöin sisustuskauppa Pikku aarteiden etsijöille

Alle 2 000 asukkaan kylästä Purmosta Pietarsaaren seudulla ei odottaisi löytävänsä täydellistä sisustuskauppaa kuten Lundagård. Pieni hirsitalo kirkon kupeessa pursuaa vanhoja heloja, avaimenreikiä, valokatkaisimia, vanhoja puhelimia, lamppuja ja pellavaöljyjä.

Kauppaa pitävät kolmekymppiset Aja ja Christian Lund, jotka ovat paikkakunnalta kotoisin. Pöydillä on iloisesti sekaisin antiikkisia huonekaluja, vanhoja eläin- ja kasvitauluja sekä uusia huovutettuja palloja.

”Hankimme kaikkea, mistä itse tykkäämme”, Christian Lund kertoo.

Aiemmin he asuivat itsekin kauppatalossa mutta muuttivat tavaramäärän paisuttua pois. Tavaravalikoima jatkuu aitassa, mistä löytyy ikkunanpokia ja pariovia. Ne ovat Lundien mukaan nyt kuumaa kamaa. Lundagårdilla on myös nettikauppa ja ruotsinkielinen sisustus­blogi. Helmikuussa siellä kerrottiin, että Lundin perheeseen on syntynyt viides lapsi.

Purmontie 330, Purmo. lundagard.fi

Perinteisin kalaravintola Paviljonki Pietarsaaren tapaan

Purjeveneiden mastot huojuvat laiturissa Pietarsaaressa. Parhaimpina heinäkuisina päivinä niitä on 60 – kaikki kolme laituria täynnä. Syynä on muutaman kymmenen metrin päässä rannasta sijaitseva purjehduspaviljonki ja ravintola Pavis, jonka omistaa purjehdusseura.

Paviljonki on auki huhtikuusta syyskuun loppuun, ja kesällä on joka päivä tarjolla lounasta. Ravintolan terassi on Pietarsaaren isoimpia ja myös tanssipaikka. Luonnollisesti ravintolan ylpeys ovat kalaruuat – siika, lohi ja silakka – joita lähiseutujen kalastajat pyytävät.

”Ruoka maistuu siltä, mitä se on. Kalan omaa makua ei peitetä mausteilla”, ravintolapäällikkö Patrik Ingmans kertoo linjastaan. Paviksen oma kalatapaslautanen on monipuolinen ja yllättävä.

Paviksentie 2, Pietarsaari. www.cfhotel.fi

Valloittavin museo Topelius Eemelinä

Lääkäri Zacharias Topelius vanhempi halusi porvarillisesta ammatistaan huolimatta tehdä Kuddnäs-tilastaan Uudessakaarlepyyssä omavaraisen maalaistalon. Onneksi halusi: pihapiiri on yhä valloittava. Täällä Lapuanjoen varrella juoksenteli myös satusetä Zacharias Topelius lapsena. Hän syntyi vuonna 1818, neljä vuotta sen jälkeen, kun perhe hankki Kuddnäsin.

Rapattu hirsitalo kunnostettiin 1930-luvulla kansalaiskeräyksen turvin museoksi. Suuri osa alkuperäisistä empirekalusteista saatiin takaisin. Jopa Topeliuksen lapsena keräämät hyönteiset löytyvät nurkkahuoneesta. Talo on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia 1800-luvun perhe-elämästä, kuten ruokavarasto, jonne tyhmyyksiä tehnyt Topelius passitettiin kuin Eemeli ­Astrid Lindgrenin kirjoissa. Museokauppa myy esimerkiksi käsitöitä ja Topeliuksen satuja.

Pietarsaarentie 22, Uusikaarlepyy.

Sympaattisin kesäkahvila Sillanvartijan kotona

Kukaan ei tiedä tarkkaan, milloin pieni keltainen mökki on rakennettu. Silta tehtiin Uudessakaarlepyyssä 1800-luvun alussa, ja silloin tarvittiin myös sillanvartijan mökki.

Ulkopaikkakuntalaisten piti maksaa sillan­ylityksestä pieni korvaus vartijalle. Nykyään ­tullimaksua ei ole, mutta vähän rahaa kannattaa silti täällä varata taskuun. Mökissä toimii toukokuusta elokuun loppuun sympaattinen kahvila ja lounaspaikka Brostugan, jonka seinillä kiemurtelee köynnöksiä. Uudenkaarlepyyn keskustassa ei ole paljon kahviloita, joten kun piskuinen Bro­stugan joskus kesällä ruuhkautuu, lisää pöytiä tuodaan ulos.

Myös kahvilalla on sillan tapaan pitkä historia: kahvilatoiminta alkoi jo vuonna 1926. ­Nykyään kunnan omistaman kahvilarakennuksen sisustus on hieno. Heraldikko ja kulissimaalari Gunnar Clément maalasi toisen maailmansodan aikaan seinille kuvia historiallisista tapahtumista.

Seminaarikatu 2, Uusikaarlepyy.

Kauneimmat kirkkomaalaukset Uudenkaarlepyyn upea kirkko

”Bevara tin foot, när tu går in i Herrans huus”, ulko-oven yllä lukee. Sisällä tekeekin mieli varoa askeliaan ja ottaa lakki kouraan.

Vuonna 1708 isonvihan aikaan rakennettu Uudenkaarlepyyn Pyhän Birgitan puukirkko on ulospäin melko vaatimaton, mutta sisältä kirkko­sali on upea. Daniel Hjulströmin maalausten runsaus tuo mieleen katoliset kirkot. Katon keskilaivan pilvimaalaukset ovat hauskoja, alttaripäädyssä loistaa pyhä kolminaisuus. Myös ikkunamaalauksia reunustavat maalatut verhot saavat hymyilemään. Valitettavasti osa kirkon enkelikuvista maalattiin 1880-luvulla piiloon – niitä pidettiin liian lapsellisina. Kirkon pohjoispuolella vieraan kannattaa kurkistaa Uudenkaarlepyyn puutalojen korttelialuetta.

Brogatan, Uusikaarlepyy.