Image

Piuhat irti

Piuhat irti

Kuinka monta kertaa minuutissa tarkistat saapuneet viestit?
Teksti Ilkka Pernu
Kuvat Matti Pikkujämsä
Mainos

 

Maailmankuululla brittikirjailijalla Zadie Smithillä on pulma. Voidakseen keskittyä kirjoittamiseen hänen on joskus piilotettava puhelimensa. Hän on riippuvainen netistä.

”Se on säälittävää. Olen kuin huumeaddikti”, Smith tunnusti Harper’s-lehden keskustelutilaisuudessa.

Apua ongelmaansa hän on löytänyt tietysti netistä. Hän sulkee itseltään mahdollisuuden käyttää nettiä erityisellä Freedom-ohjelmalla. Se kysyy ainoastaan: How many minutes of freedom would you like? Yleensä Smith naputtelee minuuttimääräksi 300. Sitten koneelta ei pääse nettiin viiteen tuntiin, ja sen ajan Smith kirjoittaa palkittuja kirjojaan. Freedomia käyttävät monet muutkin tunnetut kirjailijat, esimerkiksi Nick Hornby ja Naomi Klein.

Nämä itse hankitut pakkokeinot ovat vasta ensimmäinen askel. Tulossa on toisenlaisia kannustimia, kuten ohjelma, joka seuraa ihmisen teknologian käyttöä ja jopa fysiologisia muutoksia käyttäjässä. Ohjelma analysoi kaikkea, mitä ihminen tekee koneella. Se esimerkiksi tarkkailee syketasoja ja kertoo, jos terveydelle vaaralliset mittarit menevät punaiselle.

”Olet käyttänyt keskustelupalstoja jo kolme tuntia. Verenpaineesi on koholla ja pulssisi tihentynyt. Kannattaisiko pitää breikki?”

Monen meistä ehkä kannattaisi.

Ennen puhelimella puhuttiin. Nykyään sitä hiplaillaan ja vilkuillaan jatkuvasti. Älypuhelinten ja kannettavien tietokoneiden käytöstä iso osa on sähköpostin, Facebookin ja uutisten tarkistelua pitkin päivää. Aalto-yliopistossa tehty tuore tutkimus kertoo, että tyypillisesti tällainen tarkistus kestää alle puoli minuuttia.

Monia ihmisiä tämä tapa ärsyttää joskus itseäänkin. Silti netin ja viestien tarkistamisesta on tullut refleksi.

Kolme neljästä nuoresta Suomessa käyttää nettiä päivittäin, kertoo Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus, ja 25–44-vuotiaistakin netissä käy kaksi kolmesta. Luvut ovat vuodelta 2009, ja nyt ne todennäköisesti ovat korkeammat.

Laitteet ja ohjelmat houkuttelevat meitä reagoimaan. Puhelimet vastaanottavat jatkuvasti tietoa muun muassa saapuneista sähköposteista ja Facebook-kommenteista, ja, kappas, Angry Birdsiin on saatavilla uusi lisäosa.

Meille on tarjolla viestejä tai muuta huomiota odottavia asioita kellon ympäri. Siksi ei ole tavatonta, että ihminen yöllä herättyään alkaa miettiä, onko hänen odottamansa työsähköposti tullut – tai onko hänen Farmville-pelinsä lampailla jokin ongelma.

Kaikkein koukuttavimmat palvelut hämärtävät tosielämän ja muun elämän rajoja. Näitä ovat Foursquare ja muut check in -palvelut, joissa mobiililaitteen avulla merkitään virtuaalisesti oma sijaintipaikka muidenkin tietoon.

Palveluiden vetovoima perustuu ajatukseen, että olemme koko ajan yhteydessä muihin. Ne myös palkitsevat jatkuvasta käytöstä. Esimerkiksi Foursquaressa on mahdollisuus saada erilaisia arvonimiä sen mukaan, kuinka usein kirjautuu sisään tiettyyn paikkaan.

Kyse ei oikeastaan ole tiedosta, vaan tunteesta. Emme käytä Facebookia ensisijaisesti siksi, että löytäisimme linkkejä kiinnostaviin uutisjuttuihin, vaan siksi, että kaikki tärkeät ihmiset ovat siellä samaan aikaan. Se voi herättää vahvemman tunne-elämyksen kuin arki, niin sanottu offline-elämä, jossa kaverit ovat fyysisesti kaukana. Netissä yhteisöllisyys on kouriintuntuvaa ja tuon tuosta sykähdyttävää.

Verkossa eläminen on uusin askel tiellä, jolla viestintätekniikka muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Kun gsm-matkapuhelimet yleistyivät 90-luvun lopulla, olimme uudessa tilanteessa: jatkuvasti tavoitettavissa. 1800-luvulla keskusteltiin siitä, miten junassa matkustaminen vaikuttaa ihmisen havaintokykyyn. Silloin tehtiin jopa lääketieteellisiä selvityksiä, miten tärisevässä junassa matkustaminen vaikuttaa ihmisen aivoihin, kulttuurintutkija Jaakko Suominen Turun yliopistosta kertoo.

Junankäyttö aiheutti tuolloin monille stressiä. Se purkautui, kun matkustajat oppivat katsomaan ikkunasta uudella tavalla, suodattamaan maisemasta olennaisen. Piti katsoa kauas eikä yrittää nähdä kaikkia lähellä viliseviä yksityiskohtia.

”Kännykät vaikuttivat suuresti jatkuvan läsnäolon tarpeeseen, ja ihmisten toimet muuttuivat spontaaneiksi. Esimerkiksi tapaamisia ei enää sovittu pitkälle etukäteen. Nyt huomaan ajattelevani elämän tapahtumia Facebook-päivityksinä”, Suominen sanoo.

Netin vaikutuksia ihmiseen on alettu tutkia, esimerkiksi sitä miten sen käyttö muuttaa aivoja. Yorkin yliopiston tutkimuksessa pääteltiin, että Facebookin käyttö tekee ihmisistä vähän narsistisempia, kun ajattelemme jatkuvasti, mitä ”minä tein ja minä koin”.

Jatkuvaa netinkäyttöä myös kritisoidaan. Tutkimusta aiheesta alkaa olla niin paljon, että se poikii kirjoja. Esimerkiksi amerikkalainen William Powers pohtii filosofisessa kirjassaan Hamlet’s BlackBerry, miten digitaalisten verkkojen keskellä eletään hyvää elämää. Lähtö­oletus on, että se on vaikeaa.

Powersin maanmies, kirjailija-toimittaja Nicholas Carr on julkaissut useille kielille käännetyn kirjan Pinnalliset – Mitä internet tekee aivoillemme? Carrin mukaan netti vahingoittaa kykyämme lukea ja ajatella syvällisesti.

Tietokoneet ja internet muuttavat tiedon luonnetta mutta eivät suinkaan pinnalliseksi ja sirpaleiseksi niin kuin Carr väittää, tuore Columbian yliopiston tutkimus sanoo. Ihmiset eivät enää säilö tietoa päässään. Muistamista tärkeämpää on tieto, mistä oikea tieto löytyy. Alamme ikään kuin ajatella tietosanakirjojen – tai ennemmin Googlen – hakusanojen kautta.

Netistä on tullut muistimme jatke, eräänlainen ulkoinen kovalevy. Saman tekivät jo matkapuhelinten numeromuistiot; ystävien numerot pyyhkiytyivät saman tien mielestä. Aivokapasiteettia vapautuu muulle tiedolle.

Vaikka nykyään puhutaan informaatioähkystä, psykologian professori Göte Nyman Hel­singin yliopistosta pitää termiä harhaanjohtavana.

”Se on suoraan sanottuna tuubaa. Siinä ei ole mitään uutta. Kaikki oliot ovat jatkuvasti ylikuormittuneita. Luonto ylittää kapasiteetin vähän väliä”, Nyman sanoo.

Internetin lisämuisti on valtava voimavara.

”Mitä enemmän pistetään netin varastoihin erilaista dataa, sitä kiinnostavampia ja abstraktimpia kysymyksiä voimme miettiä.”

Teknologia on aina nostattanut pelkoja. Suurin pelko on se, olemmeko jo liian riippuvaisia koneista. Ettei vain kävisi niin kuin Matrixin ja Terminatorin kaltaisissa scifi-dystopioissa, joissa koneet alistavat avuttoman ihmisrodun.

Arkisemmat pelot liittyvät sosiaalisen elämän muutoksiin. On arveltu, että sosiaaliset mediat voivat ohentaa sekä ihmistä että sosiaalisuuden käsitettä. Ennen kohuttiin peliriippuvuudesta, nyt netti­riippuvuudesta. Raflaa­vimmissa jutuissa se rinnastetaan seksiaddik­tioon. Omaa netinkäyttöään voi arvioida päihdetietoa jakavalla ­Päihde­­link­ki­-sivustolla, jossa nettiriippuvuustesti on toiseksi suosituin alkoholitestin jälkeen.

Netin käytöllä ja masennuksella on vahva yhteys, väittää Leedsin yliopiston tutkimus. Monilla nettiriippuvaisilla todettiin myös masennusta. Tutkijat eivät tosin osanneet sanoa, kumpi johtuu kummasta. Kansainvälisessä mediatutkimuksessa netin kieltäminen päiväksi aiheutti testihenkilöissä samanlaisia vieroitusoireita kuin alkoholisteilla ja tupakoitsijoilla ilmenee.

Silti riippuvuudesta puhuminen on kulttuurintutkija Jaakko Suomisen mukaan liian yksioikoista. Nettiriippuvuustestissä esimerkiksi kysytään ”kuinka usein muodostat uusia ihmissuhteita Internetin kautta?” – ikään kuin se olisi suora merkki ongelmasta.

Voi siis olla riippuvainen internetistä esimerkiksi työn puolesta, mutta se ei vielä tarkoita, että olisi addikti. Jos netin tarkistaminen on vain refleksi, ei voi puhua ongelmasta. Monissa töissä on hyödyksikin pitää mikrotaukoja, sekuntien ja minuuttien mittaisia lyhyitä breikkejä, jotka eivät häiritse keskittymistä. 

Pahimmillaan kaikkiin keskeytyksiin reagoiminen muistuttaa kuitenkin Göte Nymanin mukaan pakkoneuroosia. Oikeasta sosiaalisesta ongelmasta voidaan puhua, jos läheiset ihmiset alkavat huomautella netinkäytöstä.

Ihanaa! Rentouttava netitön viikonloppu edessä. Palaan linjoille taas maanantaina.

Aina silloin tällöin joku Facebookissa kertoo pitävänsä lomaa Facebookista. Offline-retriitit liittyvät laajempaan kulutuskriittiseen liikehdintään, samaan, johon kuuluvat degrowth ja luomuelämä. Oma-aloitteisista, lyhyistä nettipaastoista on tullut jopa pieni trendi. Jotkut amerikkalaiset college-opiskelijat ovat ratkaisseet Facebookissa roikkumisen ongelman ennen tärkeää koeviikkoa näin: he pyytävät ystäväänsä vaihtamaan salasanan niin, että he itse eivät pääse palveluun. Koeviikon jälkeen opiskelijat pyytävät salasanan takaisin.

Amerikkalaiset markkinointigurut Eric Yaverbaum ja Mark DiMassimo perustivat vuosi sitten Offlininginc.com-sivuston, hankkeen, jossa haastettiin ihmisiä tekemään ”offlining-lupaus”, irrottautumaan tietoverkosta tietyksi ajaksi, esimerkiksi ystävänpäiväksi. Viime kesäkuussa amerikkalaisten isänpäivänä netittömyyslupauksen teki yli 11 000 ihmistä.

”Tavoitettavuus on ihmisten mielestä ­mennyt jo yli. Viestintädieettien pitäminen lisääntyy, niistä tulee tapa erottautua. Jotkut saattavat olla jatkuvalla teknologialaihdutuskuurilla”, Jaakko Suominen sanoo.

Tunnettu paastoaja on amerikkalainen ­sarjakuvapiirtäjä James Sturm. Hän kyllästyi tietokoneen ympärillä pyörivään elämäänsä ja päätti keväällä 2010 luopua netistä. Hän piti Slate-verkkolehdelle päiväkirjaa neljän kuukauden paastostaan. Ei, hän ei huijannut, vaan vei tekstit ja kuvat levykkeellä toimitukseen.

”Tuntuu kuin olisin palaamassa upealta lomalta, ja nyt minun vain täytyy hyväksyä se ja palata takaisin töihin”, hän kirjoitti.

Netittömyydestä saattaa tulla joskus mainosvalttikin, vaikkapa rauhoittumista lupaavissa lomakohteissa, Jaakko Suominen povaa.

Nettisosiaalisuuden ja muun elämän asettaminen vastakkain on vanhanaikaista ja liian musta­valkoista, mutta jostakin netin joskus liialliseksi yltyvä käyttö kertoo. Osaammehan välttää älyttömiä asioita muillakin elämän alueilla.

Netinkäyttöön voisi suhtautua kuten vaikkapa ravintoon. Osaamme säädellä dieettejä ja hakea ravintotietämystä, mutta nettiin saatamme vielä suhtautua vähän mässäillen. Olennaista olisi pitää hyvän ruoanlaittajan ote netinkäyttöön, Göte Nyman pohtii.

Kun hakee netistä kokemuksia, joutuu sietämään myös turhanpäiväisyyksiä ja hankaluuksia. Niitä voi tietoisesti karsia. Ystävän kanssa samaan ravintolaan kirjautuminen Foursquaren avulla on hauskaa – ja siellä ravintolassa ystävän kanssa kilistely on hauskaa

*

Näin karsitaan turhaa verkkotoimintaa


  1. Säädä älypuhelimesi asetuksia niin, ettei laite vastaanota push-viestejä eli merkkejä, ääniä tai ilmoituksia automaattisesti. Silloin et esimerkiksi saa viikonloppuisin työsähköposteja luettavaksi, jos et niitä halua.

  2. Pidä päivän tai viikonlopun mittainen nettipaasto. Tarkkaile, millaisia tuntemuksia herää. Millaisissa tilanteissa sinulle tulee vieroitusoireita? Mistä koet jääväsi paitsi? Mitkä asiat ilahduttavat? Kannattaisiko pitää paasto säännöllisesti?

  3. Roikutko netissä läheistesi ­mielestä liikaa? Käytkö netissä salaa muilta, vaikka vessassa käydessä? Tällaiset merkit ovat huolestuttavia. Niiden takia kannattaa ehkä hakea apua – ei kuitenkaan netistä.

  4. Käytä nettiä tehokkaasti. Jos et lue lehdistäkään lauseita sieltä täältä, miksi tekisit niin netissä? Lopeta päämäärätön surffailu.

  5. Vastaa sähköposteihin kerran päivässä. Harva viesti vaatii reagointia heti.

  6. Sovi perheesi tai ystäviesi kanssa yhteisestä nettipaastosta. Yhdessä se on mielekkäämpää, kun tiedät, etteivät ainakaan ihan kaikki kaverisi ole online.

  7. Jos et pysty irrottautumaan­ nettisurffailusta, hanki Freedom-ohjelma. Se sulkee nettiyhteyden haluamaksesi ajaksi. Lataa ohjelma koneellesi osoitteesta macfreedom.com.

  8. Jos tarvitset kuitenkin työssäsi nettiä, lataa Freedomin rinnakkaisohjelma Anti-Social. Se estää pääsyn ainoastaan internetin ”sosiaalisiin osiin”, kuten  Facebookiin ja Twitteriin. Ohjelma löytyy osoitteesta anti-social.cc.

  9. Tehosta työtä Pomodoro-metodilla. Italialaisen Francesco Cirillon ”tomaattitekniikka” on yksinkertainen: 1. Valitse tehtävä. 2. Säädä ajastimeen 25 minuuttia. 3. Työskentele keskeytyksettä, kunnes ajastin soi. 4. Kirjaa lyhyesti muistiin, mitä teit. 5. Pidä viiden minuutin tauko. 6. Neljän ajanjakson eli ”tomaatin” jälkeen pidä pidempi tauko (kuten 15–30 minuuttia).


Image 11/2011

Julkaistu: 30.1.2012