Riitoja & pusuja – Kaisun ja Pertin pitkä liitto on ollut välillä tulikiveä, mutta läheisyys on säilynyt: ”Meillä on seksielämää noin kerran viikossa”

Itseoppineen taiteilijan Pertti Vuoren, 76, ja hänen ”muusansa” Kaisun Vuoren, 73, takana on 57 vuotta yhteistä elämää. Haastatteluhetkellä ei raahelaispariskunnalla ole asiaa lähibaariin; Pertillä on osteoporoosin takia vaurioitunut yksi selkänikama, ja hänen on pitänyt viettää jo pari kuukautta pyörätuolielämää.

Kaisu pyörähtelee keittiössä ja olohuoneessa pöytää kattamassa. Pertti muistelee heidän liittonsa alkuhetkiä.

– Lähdin kotoa 14-vuotiaana, koska en pärjännyt ankaran isäpuoleni kanssa. Äiti oli tuolloin keuhkotautiparantolassa. Polkupyörällä lähdin, ja pääsin paikallisen sanomalehden kirjapainon vintille nukkumaan.

Hän pääsi kirjapaino-oppilaaksi, mutta ei viihtynyt kauan työssä. Veri veti vesille. Poika väärensi 15-kesäisenä äidin nimen esteettömyystodistukseen saadakseen merimiespassin.

Muutamaa vuotta myöhemmin oli Kaisun veli, Kalervo, samalla laivalla. Hän näytti tuolloin 18-vuotiaalle Pertille siskonsa rippikuvan.

– Hän kertoi, että sisko on kova urheilija, juoksee ja luistelee. Ajattelin, että tässä on oikea enkeli ja hyvin puhtoinen tyttö. Siihenastiset naiskokemukset nuorella merimiehellä olivat lähinnä maksullisista naisista. Päätin, että jos vielä joskus Suomeen mennään, niin tämän minä nappaan. Laiva oli tuolloin jossain Afrikan rannoilla.

Kaisua hieman huvittavat Pertin tarkat muistot, mutta hän nyökyttelee vahvistaen ne todeksi. Hän eli noihin aikoihin Raahessa täysin toisenlaista elämää.

– Kansakoulun käytyäni olin aloittanut jo 12-vuotiaana lapsenpiian työt. Asuin edelleen kotona ja iltaisin kävin tyttökaverien kanssa kahvibaareissa.

Kaisun ollessa kuudentoista tuli Pertti joulun aikaan käymään kotikunnaillaan ja tiet kohtasivat.

– Ostin baarissa aurinkojaffapullon ja nostin Kaisun polvelle istumaan. Muistan, että hänellä oli sellainen 60-luvun roiskeläppä yllään. Sitten mentiin velipoikani asuntoon, ja lempi saavutti niin sanotusti täyttymyksensä, Pertti kertoo.

Kaisu, mikä sinua Pertissä viehätti tuohon aikaan?

– Hän oli maailmaa nähnyt mies, jolla oli yllään Lontoosta ostetut vaatteet, Kaisu nauraa.

Silloin ei kauheasti naurattanut, kun hän huomasi 16-vuotiaana olevansa raskaana. Pertti kävi rohkeana poikana kertomassa kuulumiset Kaisun äidille.

– Sanoin, että tyttäresi odottaa lasta ja minä olen isä. Menimme kihloihin toukokuussa ja naimisiin Kekkosen luvalla syyskuussa. Kaisu oli ehtinyt juuri täyttää 17.

Lipaston päälle on koottu kuvia läheisistä ja rakkaista.

Nuori pari asettui asumaan pariksi vuodeksi Kaisun kotiin ja heille syntyi Christina-tytär. Pertti kävi armeijan ja lähti Ruotsiin töihin.

– Sanoin Kaisulle, ettei tarvitse huolehtia, minä elätän sinut aina. Ja niin olen tehnyt.

Niin lähti elämä soljumaan eteenpäin. Kaisu näyttää ikkunasta hiljaisen Raahen keskustan tuntumassa olevaa taloa. Siellä on hänen syntymäkotinsa, joten aika pienen ympyrän sisällä ovat vuodet menneet.

Christinan ollessa parivuotias perhe muutti omaan asuntoon, rintamatalon vintin keittiöön ja kammariin. Nuoripari kävi Kaisun kotona viikoittain saunassa ja pesi siellä samalla vaatteet. Pertti oli aluksi paljon matkatöissä, ennen kuin sai Raahesta metallipajalta töitä.

– Riitoja oli, mutta emme eronneet. Minä olin jonkin verran mustasukkainen, ja lisäksi Pertti joi kapakassa käydessään liikaa, humalaan asti. Olemme kumpikin aika äkkipikaisia, joten riitaa ei ole ollut vaikea synnyttää, Kaisu muistelee.

Pertti toteaa, että jos riita on tullakseen se tulee missä vain, oltiin sitten bussissa tai juhlissa. Se leimahtaa sadasosasekunnissa. Mykkäkoulua ei yleensä pidetä jälkeenpäin.

– Minä olen pitkävihaisempi, ja olen joskus yrittänyt pitää mykkäkoulua. Se on loppunut yleensä siihen, kun Pertti on karjaissut, että nyt se naama peruslukemille, Kaisu sanoo ja nauraa.

Perheeseen syntyi toinen lapsi, Carita, kuusi vuotta Christinan jälkeen. Kaisu tyytyi kotiäidin osaansa. Hänen isänsä sanoi, että vasta kun nuorin lapsi on kymmenen, saa äiti mennä töihin. Myös Pertin vanhemmat olivat sitä mieltä, että vaimon paikka on kotona.

Riitoja on leimahtanut kerran jos toisenkin kahden äkkipikaisen välillä. Rakkautta on kuitenkin riittänyt.

Pertti on ahkeroinut monenlaisessa työssä elämänsä aikana. Hän on työskennellyt muun muassa portsarina, kirjamyyjänä ja keikkamyyjänä. Viimeksi mainitun työn kohdalla oli avioero lähempänä kuin koskaan.

– Se oli vaikeinta aikaa. Asuimme rivitalossa, ja muusikot kulkivat meillä öin ja päivin. Eräskin argentiinalainen laulaja soitti jatkuvasti kitaraa. Valitin siitä Pertille, ja hän huitaisi vain kädellään, että rahaahan siitä tulee, Kaisu muistelee.

Eräs artisti oli yötä heillä ja saattoi tulla aamulla kello viisi naisseurassa nukkumaan.

– Tulin pienen tytön kanssa kaupasta, ja siellä tämä muhinoi vaatehuoneessa jonkun naisen kanssa. Silloin meni hermot. Pakkasin Christinan ja tavarani ja ilmoitin, että nyt on kaksi vaihtoehtoa: tästä talosta lähtevät joko muusikot tai me.

Pertti oli viisas mies ja ymmärsi yskän. Hän lopetti keikkamyyjän työt ja alkoi kirjaedustajaksi. Vuosi oli tuolloin 1974.

Rahasta oli ainainen puute. Kaisu kertoo että alussa oli kaikkein heikointa. Heillä ei ollut avioituessaan kuin kummankin omat vaatteet. He ottivat perheenperustamislainan, että saivat ostettua huonekalut ensimmäiseen asuntoon.

Vuonna 1976 Kaisu osti kutomakoneet velaksi. Hän perusti kotiinsa kutomon, jota piti 15 vuotta.

– Halusin olla kotona lasten kanssa, mutta tehdä jotain muutakin. Kudoin yksilöllisiä tuotteita asiakkaiden toiveiden mukaan.

Pariskunnalla on Raahen keskustassa taiteilijakoti, missä on pysyvä näyttely. Pertti on keskittynyt etenkin muotokuva- ja maisemamaalaukseen.

Pertti alkoi myydä tauluja kiertävänä kauppiaana.

– Kaisu sanoi, että miksi ihmeessä myyt muiden tauluja, kun osaat itsekin maalata. Siitä alkoi 80-luvulla taiteilijan urani. Olin jo 6-vuotiaana sanonut äidilleni, että minusta tulee isona taiteilija, Pertti kertoo.

Hänen ensimmäinen ”työhuoneensa” oli olohuoneen nurkassa. Taiteilijan työstään Pertti ei ole vieläkään eläköitynyt. Nykyään pariskunnalla on Raahen keskustassa taiteilijakoti, missä on pysyvä näyttely.

Pertti on keskittynyt etenkin muotokuva- ja maisemamaalaukseen.

Kaisu toteaa arvostavansa Pertissä eniten tämän iloisuutta ja elämänhalua.

– Vaikka hän on paljon sairastanut viime vuosina, huumorintaju on säilynyt. Ehkä hän on kuitenkin hieman äkäisempi kuin ennen. Minun on pitänyt siihen oikein totutella, koska luulin aina, ettei Pertti muutu enää mihinkään suuntaan, vaan jaksaa olla kärsivällinen kipujenkin kanssa.

Vaimo paljastaa myös, että hänen on pitänyt tottua toisen pikaiseen päätöksentekoon ja impulsiivisuuteen.

– Kerran menimme ostamaan minulle kaupasta housuja. Yhtäkkiä hän käänsikin auton. Lähdettiinkin kuulemma Tampereelle, koska siellä oli kirjamessujen palaveri. Samoin joskus lasten ollessa pieniä hän saattoi tulla kotiin ja ilmoittaa, että varttitunnin päästä lähdetään sinne tai tänne.

Tytöt olivat Kaisulle kaikki kaikessa. Isä taas saattoi kahden viikon työreissun jälkeen pyrkiä pitämään jöötä äitiä enemmän. Siitä Kaisu ei pitänyt.

Kaisu sanoo kuitenkin, että hänellä on aina ollut turvallinen olo. Pertti on pitänyt niin hyvää huolta perheestään.

– Ja aina kun olen kohdellut lapsia hieman ankaramminkin, niin siinä on rakkaus ollut mukana. Olen ylpeä siitä, ettei lasten ole tarvinnut isänsä kohtelun takia koskaan itkeä, sanoo Pertti.

Makuuhuoneen hienossa katossängyssä menee hyvin. – Meillä on edelleen seksielämää noin kerran viikossa. Molemmilta löytyy vielä intoa, Pertti kertoo. Kaisu antaa Pertille iltapusun ja käy nukkumaan. Pertti hissuttelee myöhemmin hiljaa hänen viereensä.

Siitä on nyt kulunut 57 vuotta, kun Pertti nosti Kaisun polvelleen. Keskustelun alussa vaikutti siltä, että Pertti on tämän perheen ”herra ja hidalgo”. Vähitellen alkoi kuitenkin tulla epäilys, että Kaisun lempeyden alla piilee hyvinkin teräksinen luonne.

Pertti paljastaa Kaisun hankalan puolen olevan itsepäisyys. Kun tämä päättää jotakin, päätä on vaikea kääntää. Paras puoli vaimossa on taas se, että tämä on jaksanut rakastaa miestään kaikissa vaiheissa, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

– Kaikissa hölmöilyissänikin – aina hän on jaksanut! Ja kun minulla ovat voimat alkaneet pettää, oli sitten kyse rahasta tai sairaudesta, niin silloin Kaisulta loppuu turhat jupinat. Hän rauhoittaa tilanteen ja vakuuttaa minutkin, että kyllä me tästä selviämme.

Järkeä ja voimaa tarvittiin esimerkiksi silloin, kun Pertti oli hankkinut parakin ateljeeksi ja työhuoneeksi 90-luvulla. Se tuhoutui tulipalossa.

– Kaisu rohkaisi aloittamaan taas alusta. Niinpä siirsin työpisteeni keittiön nurkkaan, Pertti muistelee.

Vaikeuksista ja rahahuolista huolimatta ovet on aina pidetty vieraille avoinna. Kun Pertti ja Kaisu asuivat isommassa asunnossa, ilmestyi ovelle kerran Lilja-mummo, joka pyysi vesilasia. Haaparannassa asuva Lilja oli saarnaaja, joka kävi puhumassa Raahessa asti. Hän saattoi olla kerrallaan parikin viikkoa yötä Vuoren perheessä.

– Meillä asui myös lähes vuoden eräs eläköitynyt Volvon työntekijä, joka tuli alun perin Raaheen tuttavia katsomaan. Sain keskittyä vain maalaamiseen, koska hän teki pihatöitä korvaukseksi ruuasta ja asunnosta, Pertti kertoo.

Jos tässä talossa on ruokaa kattilassa, sitä jaetaan myös vieraille.

Pertillä on ollut terveyden kanssa paljon ongelmia. Sydän on reistaillut moneen otteeseen, paksusuolesta on jouduttu poistamaan suurin osa, keuhkoja vaivaa krooninen keuhkoputkentulehdus ja astma. Lisäksi hänellä on osteoporoosi ja kummastakin olkapäästä jänteet poikki.

Kaisu on pysynyt pitkälti terveenä, mutta puoli vuotta sitten häneltä löytyi vatsa-aortan tukkeuma, joka saatiin onneksi hoidettua. Operaatiota piti jännittää kolme kuukautta.

– Pelotti hirvittävästi, että jos jään yksin. Olen aiemmin pelännyt vain kahdesti niin paljon. Nuorena poikana Itämerellä laiva jäätyi. Perämies sanoi, että nyt jos ei keula jaksa nousta aallokosta, niin pane kädet ristiin ja rukoile. Silloin pelotti. Toinen kerta oli, kun lapsenlapsenlapseni Hugo sairastui vauvana aivokalvontulehdukseen ja oli teho-osastolla hoidettavana, Pertti toteaa.

Kaisu ja Pertti ovat pitäneet yhtä 57 vuoden ajan.

Kaisu ja Pertti ovat puhuneet kuolemasta. Tyttärien kanssa on sovittu, että vanhimmasta lapsenlapsesta tulee edunvalvoja.

Myös hautaustavat ja tuhkaaminen on mietitty valmiiksi.

Kaisu kertoo nähneensä tv-ohjelman, jossa 60 vuotta yhdessä ollut pariskunta teki päätöksen lähteä yhtä aikaa. Se jäi mieleen. Pariskunta alkoi sairastella vakavasti. He keräsivät talteen ison kasan pillereitä, varasivat hotellihuoneen ja tilasivat sinne juotavaa.

– Sen jälkeen he asettuivat käsi kädessä sänkyyn, ottivat pillerit ja nukahtivat pois. En muista, oliko ohjelma faktaa vai fiktiota. Olemme kuitenkin puhuneet ihan avoimesti tytöillekin, että haluaisimme päästä pois yhtä aikaa. Olemme niin kiinni toisissamme, että tuntuu pahalta ajatella, että toinen jäisi yksin.

– Tytöt eivät tietenkään ole oikein pitäneet meidän jutuistamme, Kaisu tunnustaa.

Pertti sanoo, että ei tässä nyt autokolaria toivota, vaan sitä, että käsi kädessä päästäisiin yhtä aikaa lähtemään.

– Ja ehkä jokin kaunis musiikki soisi taustalla. Minä pidän Myrskyluodon Maijasta ja Pertti taas Sailing-biisistä, Kaisu sanoo.