Pirjo Lonka muistaa lapsuuden Imatran paratiisina – ”Olen kai tullut ikään, jossa alkaa kaivata kotiseudulle”
Näyttelijä Pirjo Lonka kasvoi sukunsa ja luonnon keskellä Imatrankosken rannalla. Molemmat mummot olivat töissä Imatran voimalla ja vieläpä naapureita keskenään.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.
”Imatrankoski kuohui. Hypimme siskoni kanssa Ivon rantasaunalla kosken kivillä, vaikka aikuiset olivat siitä varoittaneet. Mummo kertoo, että aikanaan, kun koski aina suljettiin aika ajoin, koko kaupunki hiljeni. Niin kova on sen pauhu.
Äidinisäni oli Imatran Voimalla töissä. Työntekijät asuvat ihanissa Emil Ekegrenin suunnittelemissa kivitaloissa. Äidinäiti oli myös syntynyt Imatralla. Myös isänäiti oli töissä Voimalla. Mummoni olivat naapureita keskenään. Lapsena saatoimme juosta vapaasti mummolasta toiseen.
Takapihojen taianomaisissa puutarhoissa ja puistoissa oli tilaa leikkiä. Kun Imatran ajot tulivat joka kesä kaupunkiin, elimme siskon kanssa mukana humussa ihmettelemässä pelloilla ja teiden varsilla pärinää. Moottoripyörärata kulki keskustan läpi, isä, enot ja sedät menivät sinne järjestysmiehiksi.
Mummo laittoi ruokaa ja kaikki kokoontuivat yhteisten patojen äärelle. Vapaus, luonto ja yhteisöllisyys olivat kuin paratiisi.
”Äidinäidinäiti oli tullut Karjalasta evakkona ja oli yksi turvallista naisista. Välillä itkettiin ja naurettiin, mutta pahimmista traumoista kuitenkin vaiettiin.”
Synnyin Imatralla 19-vuotiaille vanhemmilleni. Isäni pelasi kiekkoa Imatran Ketterässä, mutta kun olin parivuotias, häntä pyydettiin pelaamaan Kouvolaan. Ehkä vanhemmat halusivat myös alkaa rakentaa omaa elämää ja muutimme Kouvolaan.
Pitkään kävimme katsomassa isän pelejä ulkojäillä, hallit tulivat vasta myöhemmin. Olin isästä suunnattoman ylpeä.
Kaikki lomani vietin Imatralla. Henkiset juureni ovat siellä. Suvussamme oli paljon vahvoja tekijänaisia ja koen olevani naisten kasvattama.
Sain pitää äidinäidinäitinikin teini-ikään asti. Hän oli tullut Karjalasta evakkona ja oli yksi turvallista naisista. Välillä itkettiin ja naurettiin, mutta pahimmista traumoista kuitenkin vaiettiin. Ehkä todettiin, että se oli hurjaa aikaa. Mutta että eteenpäin oli mentävä.
Elämänilo oli keskeistä. Olen perinyt sieltä karjalaisen naisen mallin. Joskus liika pärjäävyys voi olla myös huono asia.
Olen kai tullut ikään, jossa alkaa kaivata kotiseudulle. Kävimme Imatralla äidin ja siskon kanssa toissa kesänä. Siellä on syvää nostalgiaa, vaikka läheisiä ei siellä enää asukaan. Oli haikeaa nähdä, miten Ivon alueen talot olivat ränsistyneet ja puita oli kaadettu.
Koski on yhä upea, vaikka se avataankin enää vain harvemmin näytösluontoisesti.”
Aloituskuvassa Pirjo Lonka äitinsä syntymäkodin rappusilla Imatralla. Juuret-palstalla tunnetut suomalaiset kertovat kotiseutunsa merkityksestä. Pirjo Lonka asuu Helsingissä perheensä kanssa. Pirjon tähdittämät elokuvat Täydelliset vieraat ja Elämä on juhla nyt elokuvateattereissa.
