Apu

Pionit hurmaavat pihalla – Tunnetko nämä ihmeelliset lajikkeet: Karl, Festiva, Scarlet, Leslie

Pionit hurmaavat pihalla – Tunnetko nämä ihmeelliset lajikkeet: Karl, Festiva, Scarlet, Leslie
Pionit kukoistavat Vantaalla Carmelo Cocon pihalla. Siellä kukoistaa uskomaton sadan pionin puutarha. Tunnetko nämä pionilajikkeet?

Pioneja, pioneja... Näky on kuin paratiisista. Omakotitalon pihan puutarha Vantaanlaaksossa on täynnä pioneja: valkoisia, roosan ja purppuran värisiä.

Kukkapenkeissä kasvaa satakunta pionia, ja lajikkeita on peräti kuusikymmentä.

Pioneja rakastavalla maallikolle, tällaiselle ihan tavalliselle kukkakaupasta kukkia ostavalle, näky on mykistävä. Varhaisena aamuhetkenä mehiläiset lennähtelevät pionista toiseen, ja vieno tuulenvire kantaa muassaan vienoa, parfyymimäistä tuoksua.

Pionin tuoksu houkuttelee pölyttäjiä puoleensa.

Puutarhan isäntä, pionien kasvatukseen intohimoisesti paneutunut mies on Carmelo Coco. Italian suurlähetystössä autonkuljettajana työskentelevä Coco kävi Suomessa ensimmäistä kertaa neljäkymmentä vuotta sitten, ja hän on asunut täällä jo kolmekymmentäviisi vuotta.

– Rakkaushan minut tänne toi. Perustimme perheen vaimoni Kirsin kanssa, ja meillä on neljä aikuista lasta, hän kertoo pionipenkkien välissä käyskennellessään.

Kädessään hänellä on tarkka kartta siitä, mitä missäkin kasvaa.

Carmelo Coco on Suomen Pionistit - ja Pioniseuran jäsen.

Puutarhanhoidosta ja kukista ei Sisiliassa syntyneellä Carmelo Cocolla ollut aiemmin mitään kokemusta. Pyöräillessään vuosia sitten Kehä ykkösellä hän näki Pakilassa omakotitalon pihalla pioneja.

Hän kiinnostui tästä hurmaavasta kasvista, niin voidaan totisesti todeta, ja alkoi paneutua pionitietouteen netissä Pionit with Love -ryhmän sekä Suomen Pionistit ry:n ja Suomen Pioniseuran avulla.

Pionilajike Sebastian Maas.

– Kun näin Pakilan pionit, asuimme vielä kerrostalossa. En tiennyt edes pionin nimeä. Tänne Vantaanlaaksoon me muutimme vuonna 2003, ja vuonna 2010 aloitin pionien kasvattamisen. Sitä ennen istutin pihamaalle hopeakuusia, norjanangervoja ja syreenipensaita.

Tämänhetkinen sadan pionin puutarha on vaatinut kymmenen vuotta työtä ja niin monta kiloa multaa, ettei Coco ole sen määrää laskenut. Kaikki on kaivettu omin käsin ilman kaivinkonetta. Yhden penkin tekemiseen hän sai apua pojaltaan.

Monet taimista on hankittu Lounais-Suomesta, Taivassalosta. Juuria on Hollannista, Belgiasta ja Puolasta. Maallikko kuuntelee silmät ymmyrkäisinä, kun Coco luettelee lajikkeiden nimiä: Karl Rosenfeldt, Festiva Maxima, Kelways Glorious, Scarlet Heaven, Leslie Peck…!

Pionilajike Scarlet Heaven.

Pioni viihtyy Suomen kesässä

Luonnonvaraisena muun muassa Kiinassa, Japanissa ja Etelä-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa kasvavia pioneja on ollut ihmeellisellä planeetallamme 200 miljoonaa vuotta. Niitä voidaan hyvällä syyllä kutsua esihistoriallisiksi kasveiksi, joita jo dinosaurukset haistelivat. Tai ehkä söivät, nimittäin ne saurukset, jotka eivät olleet lihansyöjiä.

– Me ihmiset kuolemme, mutta pionit jäävät jälkeemme. Se on minusta hieno ajatus, Carmelo Coco sanoo.

Suomen ilmastoon pionit soveltuvat maallikon mielestä hämmästyttävän hyvin. Coco sanoo, ettei siinä ole mitään ihmeellistä.

– Tavallinen suomalainen kesä sopii pioneille erinomaisesti. Nyt helteellä joudun kastelemaan niitä, muulloin en liiemmin. Kukkien sylinkin levyiset juuret säilövät vettä kuin porkkanat. Italian Suomen-lähettilään residenssin pihalla Helsingin Tehtaankadulla kasvaa muuten kaksikymmentäviisi vuotta vanha pioni, Coco kertoo ja näyttää käsillään, miten iso kukan halkaisija on. Ja tämä ei ole mikään kalavale, vaan tosissaan kukan halkaisija on melkein metrin levyinen!

Carmelo Coco hoitaa pioneja ja muita puutarhansa kasveja huolehtien ja rakastaen.

Oman puutarhansa penkkeihin Coco on sekoittanut mullan lisäksi moreenia.

– On tärkeää, että pioni istutetaan noin kuusikymmentä senttiä syvään ja yhtä leveään kuoppaan eli kuopalla on merkitystä. Tässä penkissä ei ole muuten yhtään multaa, vaan nimenomaan tätä suomalaista moreenia.

Kerran juurruttuaan pionit ovat paikkauskollisia. Ne eivät ilahdu siirtämisestä.

– Jos ne viihtyvät, ne voivat kasvaa samassa paikassa vaikka kaksisataa vuotta. Valon määrä ja tulosuunta ovat tärkeitä. Tiedän kellontarkasti, missä valo on minäkin päivän hetkenä puutarhassani. Takapihan pionit ovat vielä nupussa, sillä valo siellä ei ole yhtä otollista kuin täällä etupihalla, Coco sanoo.

Joka lajikkeella on muuten ominaistuoksunsa. Huumaavin, hurmaavin tuoksu on She’s My Star -lajikkeella. Sen kukka on valkoinen, kukan keskiössä on roosan värinen ympyrä.

Pionilajike She's My Star.

Daaliat seuraavat pioneja

Istahdamme terassille, jossa Carmelo Coco tarjoilee kahvia ja aamuneljältä leipomiaan korvapuusteja. Ihmeellinen mies tämä Coco, puutarhuri, leipuri, mutta myös varsinainen kuntourheilija.

– Pyöräilyn lisäksi harrastan juoksua. Maratonia en ole vielä taittanut, mutta puolimaratonin olen juossut vajaassa kahdessa tunnissa.

Urheilusta takaisin pionien kasvattamiseen. Coco ei harmittele sitä, että niiden jokakesäinen kukoistus kestää korkeintaan nelisen viikkoa. Kasvun hurmaa kannattaa odottaa.

– Iloitsen sen ajan, kun ne kukkivat. Jos ne kukkisivat koko ajan, siihen tottuisi. Onpahan joka vuosi jotakin, jota odottaa.

Ennen pioneja talon takana olevassa puutarhassa kukkivat kymmenet tulppaanit. Pionien jälkeen on daalioiden vuoro.

Pionit menevät syksyllä lepotilaan, niiden lehdet lakastuvat, ja niiden varret leikataan niin, että ne ovat vain viisi senttiä korkeita.

Coco näyttää kännykästään kuvia puutarhansa kukkaloistosta. Nykyään tulee joka kesä otetuksi ainakin kuusisataa kuvaa.

– Tältä pionipenkit näyttivät toukokuun alussa – vain pienet varret olivat maan pinnalla. Ja yhdestoista toukokuuta satoi räntää, mutta ei sekään haitannut, Coco kertoo ja näyttää videota lumisateisesta takatalven päivästä.

Komeassa penkissä kasvaa peräti viisitoista eri pionilajiketta. Pioniharrastajalle on tärkeää tietää kunkin lajikkeen nimi.

Harrastus yhdistää

Suomessa on kolme pioniyhdistystä, ja niiden jäsenet jakavat keskenään pionitietouttaan.

– Olemme myös matkustaneet Ruotsiin. Siellä asuva Leena Liljestrand on Suomen Pionistit ry:n puheenjohtaja.

Carmelo Cocon Sisiliassa asuva sisko on yrittänyt kasvattaa pioneja veljensä neuvojen mukaan, mutta sikäläinen ilmasto ei ole niille otollinen. Liian kuivaa ja kuumaa!

– Sen sijaan Keski-Italiassa on paikka nimeltä Centro Botanico Moutan, jossa pioneja kasvaa hehtaarin laajuisella niityllä. En ole ikävä kyllä käynyt siellä, mutta se on taatusti näkemisen arvoinen paikka.

Vaan miksi matkustaa merta edemmäksi pioneja ihastelemaan, kun niitä on oma puutarha tulvillaan. Niistä riittää myös iloa naapurustolle, joka osaa odottaa joka kesä Carmelo Cocon pihan kukkaloistoa.

Julkaistu: 2.8.2020
Kommentoi »