Apu

Pimeyden ytimestä – Mika Hyytiäinen on Avun uusi bloggaaja

Pimeyden ytimestä – Mika Hyytiäinen on Avun uusi bloggaaja

Vakinaisen palveluksen jättänyt sotilasprofessori aikoo Avun uutena bloggaajana kirjoittaa kovista aiheista suoraa puhetta ilman sivistyssanoja. Pimeyden professorin blogi vyöryttää verkkoon kivuliaita aiheita kuten ilmastonmuutos, maahanmuutto ja sota.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat Juha Juntto
Mainos

Hän hylkää suvaitsevaistoksi kutsumansa väen ajatukset – kuten Jeesuksen ja Marxinkin – kauniina periaatteina, jotka eivät toimi ihmisten raadollisessa maailmassa. Hän vastustaa avoimesti muuttoliikettä Suomeen ja sanoo, että jatkuvan kasvun ja hyvinvointivaltion välinen pakkokytkentä on purettava.

Pimeyden professorilla tekstinaiheet ovat nimensä mukaisia. Hän puuttuu hankaliin ja synkkiin asioihin ja aikoo kertoa näkemyksensä kaunistelematta – vaikeista aiheista ilman sivistyssanoja.

Mika Hyytiäinen on pysynyt internetissä verrattain hiljaa viime vuoden lopussa alkaneisiin eläkepäiviinsä asti. Nyt hän kokee olevansa vapaa aloittamaan blogikirjoittamisen Apu.fihin nimellä Pimeyden professori. Hyytiäinen haluaa Avun blogissaan kirjoittaa asiat niin, että niitä ymmärtävät muutkin kuin alan asiantuntijat. Ei riitä, että tiede vaikuttaa ainoastaan samoissa konferensseissa istuviin saman aiheen tutkijoihin. Esimerkiksi ilmastonmuutos ei ole pelkkien ilmastotieteilijöiden ongelma vaan koko maapallon yhteinen.

– Olen ollut nuoresta saakka huolestunut maailman kestokyvystä ja nyt olen enemmän huolissani ilmastonmuutoksesta kuin sodasta, hän kertoo.

"Olen aina tykännyt rakentamisesta ja varsinkin räjäyttämisestä"

Hyytiäinen aloitti kadettikoulun vuonna 1985. Hän oli alun perin menossa rannikkotykistöön, mutta kun valinnan aika tuli, lopulta pioneeriaselaji voitti.

– Olen aina tykännyt rakentamisesta ja varsinkin räjäyttämisestä, Hyytiäinen selittää.

Vuonna 1988 hän aloitti ensimmäisen työnsä panssariprikaatissa. Se oli aikaa, jolloin Neuvostoliitto vaikutti vielä ikuiselta. Ja senkin jälkeen, kun Neuvostoliitto oli jo poissa, sotakoneisto Venäjällä eli yhä. Toisin kuin ruotsalaiset, suomalaiset eivät ajatelleet välittömästi, että sodan uhka on poistunut.

Vuonna 1992 Hyytiäinen kuului joukkoon, jonka tehtävä oli puolustaa Helsinki-Vantaan lentokenttää. Tarkkaan ottaen Hyytiäisen tehtävä oli tuhota lentokenttä, jotta vihollinen ei voisi käyttää sitä lentotoimintaan.

– Kyllä minä olisin ollut valmis räjäyttämään Helsinki-Vantaan lentokentän. Onneksi sitä ei tarvinnut lopulta koskaan tehdä, Hyytiäinen naurahtaa.

Tällaiset toimenkuvat olivat omiaan nuorukaiselle, jonka lempipuuhaa jo lapsuudessa oli nimenomaan asioiden räjäyttäminen. Hyytiäinen toteaa, että tällaiset tehtävät kuvaavat hyvin sotilaan elämän outoutta.

Ennen pitkää hän liukui pioneerista tietotekniikan suuntaan. Väitöskirjansa hän kirjoitti vuosituhannen vaihteessa geoinformatiikasta. Tieteenalalla tutkitaan muun muassa paikkatietoa ja paikkatietojärjestelmiä.

– Ei minua silti kannata tontille kutsua, mutta jos pitää tehdä Etelä-Suomessa analyysiä siitä, missä kohtaa voi ajaa panssarivaunulla, se kyllä onnistuu.

Tohtoriksi väittelemisen aikoihin hän siirtyi töihin pääesikuntaan, jossa hän alkoi kollegojensa kanssa tehdä vallankumousta tietokoneella. Sitä kutsuttiin verkostopuolustukseksi.

– Silloin uskoin ihan aidosti, että se on sodankäynnin vallankumous. En vieläkään ole ihan varma, etteikö se ollut juuri sitä.

Kylmän sodan aikana ovella kävi epäilyttävän oloisia kaupustelijoita

Viiden pääesikunnassa vietetyn vuoden jälkeen työtahti ja -kuorma olivat kasvaneet niin valtaviksi, että Hyytiäinen lähetettiin omien sanojensa mukaan rauhoittumaan. Hän siirtyi puolustusvoimien teknisen tutkimuslaitoksen johtajaksi Ylöjärvelle. Samalla hän muutti asumaan kotikaupunkiinsa Tampereelle.

Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen johtajana hän oli ilmiselvä kohde tiedustelijoiden profiloinnille ja maalitukselle, joten virka-aikana henkilökohtaisen tiedon jakamisessa ei kannattanut olla turhan avokätinen.

Hyytiäinen kertoo, ettei ole koskaan kokenut vakavasti otettavaa uhkaa henkeään kohtaan. Mitä nyt kylmän sodan aikana ovella kävi epäilyttävän oloisia kaupustelijoita – luultavasti toimeksiantajan käskystä tarkistamassa, onko toimeksiantajalla tiedossa kohdehenkilön oikea osoite. Sellainen on sotilashenkilölle arkipäivää.

– Aina on tiedetty, että esimerkiksi hävittäjälentäjät ovat usein maalitettuja ja heitä saatetaan kriisin tullessa käydä vaikka salamurhaamassa. Mutta en tiedä, pystyykö sellaista avoimessa yhteiskunnassa mitenkään estämään, hän toteaa lakonisesti.

2012 matka jatkui taktiikan professoriksi Maanpuolustuskorkeakouluun, josta jäi vastikään eläkkeelle. Seuraava pesti on aloittaa alokasaika Avun verkkolukijoiden tummanpuhuvana Pimeyden professorina.

Julkaistu: 8.8.2018