Hyvä muisti auttaa pikkulinnut hengissä talven yli – töyhtötiainen muistaa lähes jokaisen ruokakätkön, joiden varassa se selviytyy läpi kylmän vuodenajan
Töyhtötiainen on oikea metsälintu ja ilmiömäinen selviytyjä, mutta silti lajilla menee huonosti. Ja se on ihmisten ansiota.
Aurinko ei jaksa nousta kuin juuri ja juuri lumisten puidenlatvojen yläpuolelle, mutta töyhtötiaista se ei haittaa. Se touhuaa parven muiden tiaisten tapaan ahkerassa ruuanhaussa. Talvella metsätiaiset ovat pitkälti piilottamansa ruuan varassa ja lyhyinä päivinä aikaa ei ole liiaksi riittävän ravinnon löytämiseen. Etsinnän ja löytämisen pitää olla tehokasta.
Linnut jopa muistavat suuren osan kätköistään. Sitä helpottaa elely omassa metsässä, jonka ne tuntevat läpikotaisin. Vanhimmat tiaiset elävät lähes kymmenvuotiaiksi, ja ovat jo todellisia konkareita. Nuoret linnut hyötyvät vanhojen paikallistuntemuksia seuraamalla niitä ja oppimalla.
Töyhtötiainen tarvitsee iäkkäitä havupuita, joista löytyy talvellakin hyönteisravintoa. Jäkäläiset, naavaiset havupuut ja järeät haavat kuorenrakosineen ovat sille tärkeitä, sillä se piilottaa muiden metsätiaisten tapaan syksyllä tuhansia ja taas tuhansia hyönteisiä ja hämähäkkejä niiden sisään talven varalle. Suurten havupuiden kaatamisen myötä häviävät myös töyhtötiaisen ruokailupaikat.
Töyhtötiainen on ehdoton paikkalintu, joka pysyttelee tiiviisti kotipaikallaan läpi talven. Se ei viihdy nuorissa, vain yhden puulajin vallitsemassa metsässä, sillä siellä ei ole tarpeeksi ravintoa eikä pesäpaikkoja. Se tarvitsee lahopuita pesiäkseen ja jäkäläisiä, suurilatvaisia puita talvivarastojensa tekemiseen.
Talviset tiaisparvet ovat kokeneet rajun kolauksen 2000-luvulla. Töyhtö- ja hömötiaiskannat ovat romahtaneet, ja niitä näkee entistä harvemmin.
Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen tekemien pesimälinnustolaskentojen mukaan hömötiaisten määrä on laskenut 2000-luvulla noin 50 prosenttia. Nykyisin hömötiainen luokitellaan erittäin uhanalaiseksi sen Suomen pesimäkannan nopean vähenemisen vuoksi. Töyhtötiaiskanta on vähentynyt lähes yhtä rajusti.
Luonnontilaisten ja niiden kaltaisten metsien vähenemisestä kärsivät lajit, jotka tarvitsevat elääkseen vanhoja havumetsiä tiheine kuusikkoineen, keloineen ja pökkelöineen. Luontaisten elinympäristöjen katoaminen on vähentänyt töyhtö- ja hömötiaisten lisäksi kuukkelin, metson ja metsäpeuran kantoja. Ne ovat indikaattorilajeja, jotka kertovat metsän monipuolisuudesta.
Suomessa on metsiä runsaasti, mutta alkuperäisiä luonnonmetsiä on jäljellä enää vain muutama prosentti. Talousmetsiä ja puuta teollisuudelle tarvitaan, mutta metsäluonnon hyödyntämisen ja suojelun välinen kuilu on ammottava. Luonnon monimuotoisuus on jäänyt metsän hyödyntämisen jalkoihin.
Oikaisu 28.1.2025: Korjattu kuvatekstiä kuvaan, jossa näkyy linnun niska. Tekstissä luki virheellisesti hömötiainen.
