Pikkuleijonien osakkeet nousevat NHL-seurojen silmissä – Nämä nuoret tähdet tekivät vaikutuksen Hlinka Gretzky Cupissa
Pikkuleijonat avasi viime viikolla kautensa perinteikkäässä Hlinka Gretzky Cupissa, yhdessä ikäluokan vuosittaisista kärkiturnauksista, jonka merkitystä myöskään NHL:n varaustilaisuuden suhteen ei tule aliarvioida. Aition Lassi Alanen käy läpi Pikkuleijonien pelaajat, jotka olivat erityisen vakuuttavia.
Suomi selvitti tiensä Hlinka Gretzky Cupissa jatko-otteluihin nipin napin alkusarjan Sveitsi-jatkoaikatappiosta huolimatta ja oli lopulta lähellä jopa finaalipaikkaa, johtaen Ruotsia välierässä parhaimmillaan kolmella maalilla ennen kolmannen erän jälkimmäisen puoliskon mustia hetkiä. Kohtaloksi jäi lopulta neljäs sija, kun joukkue kärsi pronssiottelussa turnauksen toisen tappionsa Kanadaa vastaan.
Vaikka Pikkuleijonat voitti lopulta viidestä ottelusta ainoastaan yhden, jäi turnauksesta silti orastavan toiveikas jälkimaku alkavan kauden muita turnauksia silmällä pitäen, vaikkakin tähän mielikuvaan varmasti vaikuttaa myös 2007 syntyneiden ikäluokan todella heikko viime kausi. Kuitenkin niin Kanadaa kuin Ruotsia vastaan Suomella oli kiistatta myös vahvoja jaksoja ja samalla myös hyviä yksilötason suorittajia, jotka eivät jääneet juuri jälkeen muiden maiden vastinpareistaan. Valitettavasti mukaan mahtui kuitenkin myös useita synkkiä ja mahdollisen menestyksen kannalta kalliiksi tulleita jaksoja, joiden vaikutus lopputuloksiin oli oleellinen.
Käyn tässä artikkelissa läpi Pikkuleijonien suoritusta NHL-pelaajatarkkailijan lasien läpi ja pureudun siihen, miten turnaus vaikutti viiden lupaavimman suomalaisen osakkeisiin vajaan vuoden päästä järjestettävää varaustilaisuutta ajatellen.
”187-senttiselta Piipariselta puuttuu yksittäinen superominaisuus tai -vahvuus, mutta hänessä on lupaava aihio monipuoliseksi kahden suunnan puolustajaksi.”
Juho Piiparinen, P, Tappara
Jo viime kevään alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa alaikäisenä mukana ollut Juho Piiparinen kantoi läpi turnauksen Suomen ykköspuolustajan viittaa, pelaten isoja minuutteja niin tasaviisikoin kuin erikoistilanteissa. Samalla hän onnistui tekemään selkeähköä pesäeroa varausluokan muihin suomalaispuolustajiin, nostaen monien kykyjenetsijöiden silmissä itsensä myös yhdeksi pelipaikkansa lupaavimmista koko Euroopassa.
Tätä Piiparinen osittain jo olikin hänen aiempien näyttöjensä pohjalta, mutta viime viikon otteluiden perusteella oli havaittavissa kehitystä monellakin osa-alueella. Hän oli suomalaispuolustuksen kyvykkäin ja tasaisin kiekollinen suorittaja, joka pystyi purkamaan peliä paineen alta tehokkaasti muutamia lipsahduksia lukuun ottamatta. Jos viime kaudella luistelun verkkaisuus oli Piipariselle paikoin merkittäväkin ongelma, nyt liikkuminen näytti jo pykälän paremmalta, vaikka räjähtävyyttä voisi olla vielä enemmänkin. Puolustussuuntaan hän oli varsin varma suorittaja, ja myös hyökkäyspäässä nähtiin ajoittaisia välähdyksiä kiekolla.
187-senttiselta Piipariselta puuttuu yksittäinen superominaisuus tai -vahvuus, mutta hänessä on lupaava aihio monipuoliseksi kahden suunnan puolustajaksi. Pidän melko todennäköisenäkin, että joidenkin seurojen papereihin hänet on tämän turnauksen perusteella merkitty jopa potentiaalisena ykköskierroksen kandidaattina.
”Nykyisen tiedon valossa uskon, että monet seurat arvottavat hänet potentiaaliseksi top 50 -varaukseksi, jopa tätä korkeammalle.”
Oliver Suvanto, KH, Tappara
Läpi turnauksen Suomen ykkössentterinä ja valmennuksen luottohevosena toiminut Oliver Suvanto oli kenties eniten omia osakkeitaan viime viikolla nostanut suomalaispelaaja. Viiteen otteluun neljä pistettä tehtaillut hyökkääjä vakuutti erityisesti monipuolisuudellaan, tuomalla lisäarvoa puolustussuuntaan kilpailullisuutensa ja kontaktipelaamisensa kautta, mutta myös olemalla merkittävä hahmo Suomen hyökkäyspelaamisessa. Häneltä nähtiin turnauksen aikana muutamia vaikuttavia yksilösuorituksia, joissa hän alusti ketjukavereilleen tekopaikkoja puolustajia manipuloimalla, mutta samalla hän ei pelännyt mustelmien ottamista, hakeutui ahneesti maalinedustalle ja teki muita likaisia hommia.
Kausi on vielä alkutekijöissään, mutta viime kaudella Tapparan U18 SM-sarjan mestaruuteen auttaneelta Suvannolta vaikuttaisi löytyvän paljon sellaisia ominaisuuksia, joita NHL-seurat arvottavat korkealle – isokokoiset kahden suunnan sentterit ovat aina haluttua tavaraa. Liikkumisen osalta Suvannolla on vielä varaa kiristää ruuvia, ja nähtäväksi jää, pystyykö hän jalostamaan hyökkäyspelaamistaan eteenpäin tässä turnauksessa nähtyjen välähdysten pohjalta. Nykyisen tiedon valossa uskon, että monet seurat arvottavat hänet potentiaaliseksi top 50 -varaukseksi, jopa tätä korkeammalle.
”192-senttiseltä Hemmingiltä löytyy kiekollisten taitojen lisäksi myös huomattava fyysinen puoli, jonka vastustajajoukkueiden puolustajat varmasti huomasivat.”
Oscar Hemming, OLH, Kiekko-Espoo
Viime kaudella U18 SM-sarjassa hurjaa tulosta tehnyt Oscar Hemming lähti turnaukseen yhtenä kiinnostavimmista suomaslaisnimistä, ja oli lopulta joukkueen tehokkain yksilö viimeistelämällä neljä maalia ja kuusi pistettä. Dallas Stars -lupaus Emil Hemmingin pikkuveli profilituu niin ikään ennen kaikkea maalintekijäksi, ja hänen laukauksensa vaarallisuudesta nähtiin turnauksen aikana useita esimerkkejä. Hänelle myös kertyi silmämääräisesti isoin määrä tekopaikkoja kaikista suomalaisista, saavuttaen tämän onnistumalla hakeutumaan tyhjiin tiloihin oikea-aikaisesti ja pelaamalla hyvin yhteen esimerkiksi Suvannon kanssa.
192-senttiseltä Hemmingiltä löytyy kiekollisten taitojen lisäksi myös huomattava fyysinen puoli, jonka vastustajajoukkueiden puolustajat varmasti huomasivat. Hän näytti paikoin jopa fyysisesti dominoivalta ja heitti katolleen useita vastustajia karvatessaan heiltä kiekkoa tai suojatessaan pelivälinettä. Tällä osa-alueella hän vaikuttaisi olevan edellä samanikäistä isoveljeään.
Luistelun suhteen Hemmingillä on vielä kehitettävää, ja vaikka hän pystyy myös alustamaan tekopaikkoja, edistyneempiä pelintekotaitoja häneltä ei tässä turnauksessa juuri nähty. Tästä huolimatta näen jopa todennäköisenä, että hän pääsee pelaamaan jo alkavalla kaudella vähintään kourallisen otteluita Liigassa. Samalla hän myös lähtee kauteen todennäköisenä top 50 -varauksena, ja potentiaalia on onnistuneella kaudella korkeammallekin.
”NHL:ää ajatellen Pelicans-puolustaja on edelleen kahden lupaavimman 2008 syntyneen suomalaispuolustajan joukossa, mutta kokonaisvaltaisessa suorittamisessa hän jäi tässä turnauksessa Piiparisen varjoon.”
Samu Alalauri, P, Pelicans
Piiparisen tavoin jo viime kevään U18-kisoissa pelannut Samu Alalauri keräsi otsikoita jo ennen turnausta, kun hän tykitti puolustajan tontilta peräti neljä maalia alustavassa harjoitusottelussa Ruotsia vastaan. Myös varsinaisessa turnauksessa hän oli Pikkuleijonien tehokkain puolustaja neljällä tehopisteellään, pelaten isossa roolissa toisen ylivoimaviisikon vasemmalla siivellä. Alalaurin turnauksen parhaat hetket sijoittuivatkin nimenomaan hyökkäysalueelle, hänen jakaessa murtavia syöttöjä ylivoimalla ja osallistuessa aktiivisesti hyökkäyspelaamiseen myös tasaviisikoin.
Muilla osa-alueilla Alalaurin suorittaminen oli kaksijakoisempaa. Esimerkiksi viime kevään U18-kisoihin verrattuna hänellä oli aiempaa enemmän ongelmia puolustusalueella, niin vastustajien merkkaamisessa ja maalinedustan puolustamisessa. Transitioissa Alalaurin luistelu oli edelleen jonkinasteinen vahvuus, mutta kiekollinen huolellisuus olisi voinut olla parempaa. NHL:ää ajatellen Pelicans-puolustaja on edelleen kahden lupaavimman 2008 syntyneen suomalaispuolustajan joukossa, mutta kokonaisvaltaisessa suorittamisessa hän jäi tässä turnauksessa Piiparisen varjoon.
”Hän oli Suomen parhaita kiekonliikuttelijoita transitioissa, kyeten löytämään murtavia syöttöjä keskikaistalle yhdellä kosketuksella.”
Vilho Vanhatalo, VLH, Tappara
Viime kaudella U18 SM-sarjaa Tappara-paidassa dominoinut Vilho Vanhatalo jäi tässä turnauksessa kolmeen tehopisteeseen, mutta potentiaalia olisi ollut isompaankin saaliiseen, etenkin mikäli Suomen valmennus olisi pitänyt hänet koko ajan yhdessä Suvannon ja Hemmingin kanssa (kolmikko avasi turnauksen vakuuttavasti Kanadaa vastaan, minkä jälkeen heidät kuitenkin erotettiin kokoonpanon tasapainottamiseksi). 191-senttinen Vanhatalo on tullut tunnetuksi erityisesti laukauksensa johdosta, ja hänen kyvystään muuttaa rannelaukauksen lähtökulmaa viimeisellä hetkellä puolustajien mailat kiertääkseen nähtiin useita esimerkkejä myös tässä tapahtumassa.
Vielä enemmän Vanhatalo oli kuitenkin esillä fiksujen syöttöjensä seurauksena. Hän oli Suomen parhaita kiekonliikuttelijoita transitioissa, kyeten löytämään murtavia syöttöjä keskikaistalle yhdellä kosketuksella. Suorissa hyökkäyksissä hänellä oli malttia hidastaa ja tällä tavoin avata parempia syöttölinjoja, vaikka ajoittain laukaisuhalukkuus veikin mennessään.
Hemmingin tavoin Vanhatalossa on tulivoimaisen voimahyökkääjän aihio, ja he molemmat tulevat todennäköisimmin tekemään tällä kaudella kovaa tulosta U20 SM-sarjan puolella. En yllättyisi myöskään, mikäli Vanhatalokin pääsisi kauden mittaan näyttämään taitojaan Liigan puolella. Myös hänen nimensä on varmasti ympyröitynä monien kykyjenetsijöiden papereihin potentiaalisena top 50 -varauksena.
