Lounaissuomalaisessa pikkukaupungissa on merkillinen museo, jonka johtaja on vielä merkillisempi – omasta mielestään uudelleensyntynyt Salvador Dalí

Laventelin sävyinen huone, mehevän vihreä huone, verenpunainen huone. Yves Kleinin siniseksi kerrottu kattopeilillä varustettu vessa, jonka vaalean­sininen sävy ei tosin ole lähelläkään Yves Kleinin avaruudensinistä. Sillä ei ole merkitystä, sillä täällä totuus on suhteellinen käsite.

Ollaan Paraisten keskustassa, entisen sekatavarakaupan Fagerlund’s Husin tiloissa. Tänne on koottu Ted Wallinin, paikallisen varakkaan erikoismiehen perustama Pohjoismaiden ainoa pysyvä Salvador Dalí -näyttely. Siksi huoneet ovat täynnä Salvador Dalín valokuvia, töitä, veistoksia, huonekaluja ja muita ”todisteita” tarinoista, joita Ted Wallin – näiden seinien sisällä TedDalí – kertoo Dalín surrealistisesta elämästä.

Osa jutuista on totta, osan kohdalla hän itsekin pysähtyy välillä tarkistamaan toimittajan tolkullisuutta kysymällä: ”Uskotsä tätä?” Kun vastaan kirkkain silmin uskovani, hän jatkaa tyytyväisenä tarinointiaan.

Juttuhan menee siis niin, että Ted Wallin – tai siis TedDalí – on uudelleen syntynyt Salvador Dalí.

”Muiston pysyvyys” on espanjalaisen taidemaalarin kenties tunnetuin maalaus. Se oli alkusysäys taiteilijan menestykselle Yhdysvalloissa 1930-luvulta lähtien. Siinä on valuva kello, kuten Paraisilla esillä olevassa veistoksessa.

Taiteilija ei tietenkään kuollut maallisena kuolinpäivänään 23.1.1989, hän vain siirtyi neljänteen ulottuvuuteen. Sieltä hän alkoi kuiskia Wallinin korviin ja pyysi tätä tavoilleen uskollisena tuhlailemaan rahaa hulppeisiin kohteisiin.

– Enhän minä sitä heti ymmärtänyt. Se ei tullut äkillisenä oivalluksena, vaan ikään kuin hiipi päälleni. En ymmärtänyt vielä siinäkään vaiheessa, kun Sanna­-vaimoni valitti, ettei hän voi enää kutsua ketään kotiimme kylään, kun kaikki paikat olivat täynnä joitakin Dalí-veistoksia.

Matka Berliiniin vuonna 2008 alkoi lopulta soittaa kelloja Wallinin päässä. Kaupungissa oli suuri Salvador Dalí -näyttely, joka jätti miehen alkuinnostuksen jälkeen kylmäksi. Hän tokaisi vaimolleen, että jos miljoonakaupungissa on näin huono näyttely, täytynee varmaan tehdä itse vähän parempi. Portti neljänteen ulottuvuuteen alkoi aueta.

Seuraavaksi Salvador käski Wallinia ostamaan talon Paraisten keskustasta. Tarkemmin sanottuna Fagerlund’s Husin. Wallin osti, vaikka ihmetteli, mitä hän sillä tekee. Sitten Salvador alkoi kinuta matkaa Espanjan Figueresiin, siellä hän itse oli viettänyt suuren osan elämästään. Sinne piti päästä katsomaan värejä, jotta näyttelyhuoneiston kunnostus- ja sisustyöt voitaisiin aloittaa.

– Minä halusin siellä vain samppanjabaariin. Kyllä me ne väritkin saimme sitten toisella reissulla katsottua.

Paraisten keskustassa on kivitalohuoneisto, joka on täynnä ylenpalttisia esineitä. Osa niistä on aitoja Salvador Dalín töitä, osaan taas liittyy taiteilijaan kytkeytyvä tarina, joka voi olla totta tai sitten ei.

Aluksi Wallin ajatteli tekevänsä Fagerlund’s Husista oman miesluolansa. Sitten siitä tulikin paikka, johon voitiin varastoida kaikki kodin riesana olevat Dalí-veistokset.

Kun oivallus omasta uudelleensyntymisestä oli hiipinyt vihdoin ylle, Wallin älysi alkaa keräillä esineitä enemmänkin ja avata tilat yleisölle vuonna 2014. Nykyään hän pitää paikassa opastettuja kierroksia, joita tullaan katsomaan ulkomailta asti.

On sadan tonnin lammaslipasto, valuva kello -veistos sekä kelluva kello -veistos. On krumeluureja sohvia, mielikuvituksellisia peilejä sekä Dalín suunnittelemia huone­kaluja. On puhuva puhelin, josta voi kysyä neuvoa ja saada vastauksen itsensä mestarin äänellä.

– Meidän haasteemme täällä on, että Salvador ostelee ja minä yritän toppuutella, että älä nyt taas. Tänä päivänä en enää mitenkään pysty vastaamaan kaikkiin hänen huutoihinsa.

Näyttelyä tullaan joskus katsomaan ulkomailta asti.

Ted Wallinin oma tausta on auttanut siinä, ettei hän ole koskaan ottanut arvokkaitakaan taide-esineitä liian vakavasti.

Wallin syntyi Kaarinassa ja kasvoi Koriston kartanossa. Isoäiti oli paikallinen matriarkka, Turun Vanun perustanut kauppaneuvos Aline Grönberg, hahmo, jota paikalliset kutsuivat Vanu-mammaksi.

Äveriäässä kartanokodissa oli runsaasti taidetta seinillä.

– Ne eivät olleet mitään tabuja, että älä koske. Siitä sain kyllä selkäsaunan, kun liimasin siirtokuvan erääseen pastellityöhön. Minusta maalauksen maisemassa oli aivan liian vähän autoja kadulla.

Kun Wallinille itselleen tuli oman kodin sisustaminen ajankohtaiseksi, perintö­taulut saivat lähteä. Tilalle hän osti Dalía. Mies itse on luonut uraa muun muassa kiinteistöpalvelu- ja siivousalan yrityksessään, jota toinen hänen tyttäristään nykyään jatkaa.

Wallin kertoo saavansa nautintoa sivupersoonansa TedDalín vetämistä kierroksista, joissa hän itse onnistuu päästämään irti ja vaipumaan ”surrealistiseen transsiin”. Silloin tulee höpötettyä sitä sun tätä. Myöhemmin voi vain ihmetellä, että mitähän sitä tuli taas selitettyä.

– Eihän minun kiinnostukseni Dalía kohtaan ole minkäänlainen, mutta hänen kiinnostuksensa minua kohtaan on aivan ihmeellisen huomattava. Toisaalta on minullakin Salvadorin kanssa paljon hauskempaa näiden seinien sisällä verrattuna siihen, että istuisin toimistossa voivottelemassa.

Jäljitelmä näkemyksestä, joka Dalilla oli Mae Westin huulista.

Näyttelyn kautta saa ihan oikeaakin tietoa Dalín oudosta elämästä sekä yliampuvan glamorööseistä ystävistä. Yksi tärkeimmistä oli Dalín vaimo Gala, alkuperäiseltä nimeltään Elena Ivanovna Diakonova.

Gala oli jo ennen Dalía muusa useille aikalaistaiteilijoille kuten Max Ernstille ja André Bretonille. Dalin tavatessaan hän oli naimisissa runoilija Paul Éluardin kanssa. Gala näkyy myös useissa Dalin töissä.

Kuten Salvador Dalíkin aikanaan, myös Wallin herättää toisinaan ristiriitaisia tunteita omassa kotikaupungissaan – tai ainakin supinaa kylillä. Silloin tällöin hän esimerkiksi isännöi surrealistisia illallisia yksityisasiakkailleen. Ruoat on valmistettu Dalín keittokirjasta, ja viinit myötäilevät taiteilijan viinikirjaa.

– Aluksi vieraat pyörtyilevät yksitellen siitä hämmästyksestä, että saako rahallakin tällaista. Saariston parhaalla hajusuolalla minä herättelen heidät ja ohjaan nyörein ja kulkusin koristeltuihin tuoleihin. Sen jälkeen he saavat luonnollisesti kuivaa Perelada-kuohuviiniä. Samaa, jota Dalí tarjoili vierailleen, laskettelee Wallin.

Kerran illalliselle saapui seurue limusiineilla. Se aiheutti paikallisissa niin paljon kuhinaa, että lopulta jonkun oli pakko soittaa paikan omistajalle ja kysyä, keitä illallisella oikein kävi. Wallin vastasi, ettei hän voi kertoa, mutta sen verran hän voi paljastaa, että kansainvälisesti tunnettuja ihmisiä. Paraislainen kysyi, olivatko ihan filmitähtiä, mihin Wallin vastasi, ettei voi kommentoida, mutta saattavatpa hyvinkin olla.

– Sen jälkeen huhujen mukaan täällä olivat käyneet ties ketkä. Vaimo jo vähän hermostui, että menitkö sinä paljastamaan, keitä täällä kävi. Sanoin, että en tietenkään. Oletan, että heistä jokainen oli käynyt joskus reissussa ja että heistä oli otettu tullissa kuva. Varmasti he siis olivat omalla tavallaan kansainvälisiä filmitähtiä.

Ted Wallin ei näe loppua hänen ja Salvadorin yhteydelle. Hänen mukaansa heidän tarinansa ei voi päättyä kuin yhdellä tavalla, ja se ei ole materiaalinen vaan hengellinen. Wallinkin tulee joskus siirtymään neljänteen ulottuvuuteen. ”Eli nousetko ylös Salvador Dalín vai vaimosi kanssa” -kysymyksestä TedDalí säpsähtää jälleen Ted Walliniksi.

– Vaimo nousee yleensä aamulla ylös ennen minua, Wallin vastaa totisena.

Ted Wallin nauttii surrealistisesta roolistaan.

Berliinissä nähdystä Dalí-näyttelystä on jo yli kymmenen vuotta. Salvador Dalí onnistui suunnitelmissaan tuhlata rahaa surrealistisiin kohteisiin vielä siirryttyään neljänteen ulottuvuuteen. Wallinkin onnistui yrityksessään luoda pätevä Dalí-yksityisnäyttely Paraisille.

Siitä hän on kehaissut itseään jopa Monacon ruhtinas Albertille. Wallin tapasi hänet vuosia sitten Monacossa. Ruhtinas tiedusteli, onko Wallin nähnyt paikallisen Salvador Dalí -näyttelyn. Siihen paraislainen vastasi näyttelyn olleen ensimmäinen kohde, jossa hän kävi. Ruhtinas kysyi, mitä Wallin piti näyttelystä.

– Sanoin, että sinun näyttelysi on hyvä, mutta minun on vielä parempi. Kerroin, että olen ainoa tunnustettu reinkarnaatio Salvador Dalísta. Kai minä nyt tiedän, mistä minä puhun!

Ted Wallinin alter ego TedDalí on vallannut yhä enemmän myös eläköityneen liikemiehen vapaa-ajasta. Mikään tavallinen ei tahdo enää Salvadorin kanssa seikkailtua oikein kelvata.

– Pidin tuossa syntymäpäiväjuhlat ja ajattelin kutsua kerrankin koko suvun käymään. Pääruokana tarjosin HK:n sinistä päällystettynä syötävällä lehtikullalla.

Salvador Dalí onnistui suunnitelmissaan tuhlata rahaa surrealistisiin kohteisiin vielä siirryttyään neljänteen ulottuvuuteen. Wallinkin onnistui yrityksessään luoda pätevä Dalí-yksityisnäyttely Paraisille.