Lumi levittää pietaryrttiä – Vaatimattoman kauniit talventörröttäjät ovat monen pikkulinnun onni
Lumen läpi törröttää kylmästä puutuneita kasveja. Ne ovat jo kuolleet, mutta toimivat yhä. Talvilinnuille pietaryrtin siemenet ovat oivaa ravintoa.
Sataa lunta. Hiutaleet leijuvat alas melkein painottomina ja tarttuvat puiden oksiin ja kasveihin. Lumipeite paksuuntuu ja sen alla talvehtivat kasvit ja eläimet saavat lisäsuojaa. Lumi on hyvä lämpöeriste eikä kova pakkanen pääse puremaan.
Pietaryrtin jäykiksi puutuneet varret törröttävät lumen läpi ja käyttävät hyväkseen tasaista lumen pintaa. Ne siementävät vasta talvella, jolloin tuuli kuljettaa siemeniä pitkiäkin matkoja. Syksyllä siemenet tarttuisivat kasvillisuuden moniin esteisiin.
Linnut osaavat etsiä törröttäjistä siemeniä ja niiden ympärillä näkee hyörivän urpiaisia, tiklejä, punatulkkuja ja vihervarpusia. Kypsät siemenet kestävät erinomaisesti talven kylmyyttä ja kuivuutta.
Monet talventörröttäjistä on melko helposti tunnistettavissa talvellakin. Niityllä ja pientareilla törröttää muun muassa tuttuja maitohorsmia, pujoja, karhunputkia, nokkosia, mesiangervoja, siankärsämöitä, ohdakkeita.
Pietaryrtti on hyötynyt suuresti ihmisen toiminnasta. Ihmisen raivaamat joutomaat ja valoisat tienvarret ovat paikoin keltaisenaan komeita pietaryrttikasvustoja. Sitä on istutettu puutarhoihin sekä koristekasviksi että rohdokseksi. Nyttemmin se on levinnyt ihmisen mukana niin yleiseksi rikkaruohoksi, että se on tullut arkipäiväiseksi.
Alkuperäiskasvina pietaryrtti kasvaa meren äärellä kaikilla rannikoillamme. Sieltä se on levinnyt napapiirille asti ja vähän ylikin.
Pietaryrtti on tunnettu jo pitkään värikasvina.
Helposti tunnistettava, kesällä kirkkaankeltainen pietaryrtti on saanut kansalta monia nimiä. Sitä on kutsuttu nimillä nappikukka, napheinä, nuppikukka, knappikukka, pihlajaruusu ja pyörtänöruoho.
Keltaisten, terälehdettömien kukkien tympeä tuoksu on varsinkin kärpästen ja kovakuoriaisten mieleen, houkutteleepa se perhosiakin. Hyvin toimiva yhteistyö antaa vierailijalle mettä, vieras pölyttää kasvin.
Asterikasveihin kuuluva pietaryrtti on tunnettu monikäyttöisenä kasvina ja sitä on viljelty koko Euroopassa. Suomessakin sitä siirrettiin aikoinaan asutuksen luokse koristekasviksi, rohdoksi ja mausteeksi.
Pietaryrtillä on häädetty suolistoloisia ja parannettu vatsavaivoja, mistä nimi madonsiemenkukka. Sen lehtiä on käytetty mausteena ruuissa, oluissa ja viinoissa, mutta kasvi sisältää tujonia ja on lievästi myrkyllinen, eikä sitä ole syytä käyttää ravintona.
Voimakastuoksuinen pietaryrtti on tunnettu perinteisenä luonnon hyttyskarkotteena. Sen kukintoja ja lehtiä murskattiin iholle ja toivottiin parasta. Sisätiloihin kasvia levitettiin karkottamaan hyönteisiä ja syöpäläisiä.
Pietaryrtti tunnettiin voimallisena kasvina ja sen uskottiin torjuvan pihalta jopa noidat ja pahat henget.
Pietaryrtti on tunnettu jo pitkään myös värikasvina. Sen juuresta saadaan vihertävää väriä, lehdistä kellanvihreää ja kukista oranssinkeltaista tai kullankeltaista. Sitä käytettiin tupakan korvikkeena, palsamoinnissa ja hautajaiskukkana, minkä vuoksi sitä on kutsuttu myös nimellä hautajaisruusu.
