Apu

Pienpanimobuumi jyrää: vähemmän olutta, enemmän laatua

Pienpanimobuumi jyrää: vähemmän olutta, enemmän laatua

Suomi on pullollaan pienpanimoita, mutta ei alalla rikastumaan pääse, sanovat asiantuntijat. Yksi idyllinen kyläpanimo löytyy Varsinais-Suomesta Mathildedalista.
Teksti Meri Eskola
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Maailmalla riehuva pienpanimobuumi on tullut Suomeen jäädäkseen. Valviran mukaan maassamme on jo 95 pienpanimoa, ja asiantuntijoiden mukaan sadan kappaleen raja menee rikki tänä vuonna. Saamme ehkä kiinni ennätysvuoden 1914, jolloin Suomessa oli 104 pienpanimoa.

– Suomi on maantieteellisesti tosi iso maa, ja trendit valuvat hitaasti. Vaikka India Pale Ale -oluen suosio näyttäisi jo hiipuvan pääkaupunkiseudulla, buumi on vasta saapumassa yliopistokaupunkien ulkopuolelle, Olutliiton puheenjohtaja Anikó Lehtinen vahvistaa.

Pienpanimovillitys sopii nykyiseen start up -kulttuuriin hyvin: käsityöläispanimot ovat usein hyperpaikallisia, yritysten toimintatavat saattavat olla hyvinkin innovatiivisia, ja ne luottavat paikallisiin raaka-aineisiin sekä työvoimaan.

Bisneksen mittakaava on maailmalla tietysti toinen: Amerikassa pienpanimo voi olla helposti suurempi kuin vaikkapa suomalainen panimojätti Olvi.

Yhdysvalloissa craft- eli käsityöläisoluiden buumi näkyy jo maataloustilastoissakin. Maasta on tullut maailman suurin humalan viljelijä, ja se on ohittanut tuotantomäärissä ykköstilaa vuosia hallinneen Saksan. Suomessakin käytetään tuontihumalaa, sillä pohjoiset olosuhteemme eivät ole suosiollisia humalan viljelylle.

Mathildedalin kyläpanimon oluentekijä Robert Kubala keittää oluterän vierrettä 2 000 litran rosteritankissa.

Suomessa oluen panemisella on pitkät perinteet

Ensimmäiset asiakirjatiedot oluesta löytyvät piispa Hemmingin hautajaisohjelmasta vuodelta 1366, väittää olutasiantuntija Anikó Lehtisen kirja Niin monta olutta (WSOY 2016). Sahti on toinen maailmassa jäljellä olevista alkuperäisoluista.

– Paikallista oluentuotantoa pitää suosia, jotta oluenteon osaaminen pysyy Suomessa, sanoo Pienpanimoliiton puheenjohtaja Mikko Mäkelä.

Kyse on myös makuasiasta: suodattamaton, pastöroimaton paikallinen olut on paremman makuista kuin tölkissä valtamerten takaa laivattu juoma.

– Tämä on tietysti osa suurempaa kuluttamisen ja ruoan trendiä: ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, mitä suuhunsa laittavat, minne tuotteen verot menevät ja saavatko tekijät työstään kunnon palkkaa, Mäkelä sanoo.

Kotimaisen oluen suosimisessa on sekin hyöty, että se sopii meikäläisiin makumieltymyksiin, Anikó Lehtinen lisää.

– Kun olut tehdään Suomessa, se sopii suomalaiseen suuhun. Tykkäämme usein melko happamista, savustetuista ja makeista ruoista, kuten pataruoat tai juurekset. Niihin sopivat hyvin raikkaat, happamat oluet, makeat sekä vahvat, paahteiset oluet.

Mathildedalin kylässä asuu ympärivuotisesti noin 150 henkeä.

Tuotekehitys on työn rikkaus

Talvisena arkipäivänä Varsinais-Suomessa Mathildedalin kyläpanimossa maailman panimotrendit tuntuvat kaukaisilta. Panimoyrittäjä Tuomo Holm ja oluenpanija Robert Kubala puuhailevat tuotekehityksen parissa, keittävät vierrettä ja manaavat, kun se kiehuu kattilasta yli.

Panimossa leijuu lämmin, makea maltaan tuoksu.

– Teemme oluet yhdessä, tuotekehitys on tämän työn rikkaus. Panimossa on paljon rutiinia, välillä tuntuu, että työmme on 90-prosenttisesti astioiden pesemistä ja 10-prosenttisesti paperihommia. Usein meidän panimoyrittäjien ensimmäinen intohimo on kuitenkin olut, Holm sanoo.

Mathildedalin kyläpanimo tuottaa vuosittain noin 60 000 litraa olutta. Se riittää myyntiin lähialueelle, mutta ei enää valtakunnallisesti. Oluttankkeja on vain viisi, joten valikoiman kaikki 14 olutta eivät voi olla tuotannossa jatkuvasti. Osa oluista on kausituotteita, osa kertaeriä.

– Välillä lähtee mopo käsistä, kun kehittelemme uusia oluita. Mielestämme on kuitenkin parempi kehittää olemassa olevista tuotteista mahdollisimman hyviä kuin tuoda valikoimaan koko ajan uutta. Oluenteossahan on vain oma mielikuvitus rajana, Tuomo Holm sanoo.

Mathildedalin kyläpanimon filosofiana on tehdä puhtaita, maukkaita, laadukkaita ja tarkoitukseensa sopivia oluita. Mallas saadaan ostettua Lahdesta, ja luomuohraa löytyy läheltä perniöläiseltä maatilalta, mutta humalan joutuu tilaamaan Keski-Euroopasta, USA:sta tai jopa Australiasta.

– Tavoitteenamme on kehittää mieto olut, jota voi juoda joka päivä, keskieurooppalaiseen tapaan. Olutharrastajat eivät riitä meitä elättämään, vaan oluidemme on kelvattava kaikille asiakkaillemme yhä uudelleen, Kubala ja Holm summaavat.

Malthildedalin kyläpanimon liiketoiminta on kannattavaa, muttei mikään kultakaivos.

– Jos rahaa haluaa tehdä, suosittelemme muita liiketoiminta-aloja.

Kyläpanimon oluiden nimet liittyvät kaikki Matildan laaksoon.

Panimo ja kauppa kiinnostavat vierailukohteina

Holmin perhe muutti pääkaupungin oravanpyörästä idylliseen Mathildedalin ruukkikylään kahdeksan vuotta sitten, ja pariskunta ryhtyi miettimään, voisiko työllistää itsensä uudella kotikylällä. Koska Holm oli kiinnostunut oluista, ja vaimo Elina Rantamäki oli ahkera kotileipuri, pari rakennutti panimo-leipomon kyläravintola Terhon sisäpihalle kolme vuotta sitten.

– Oluenvalmistuksessa syntyvää mäskiä voin laittaa sopivassa suhteessa leipäänkin. Usein teen myös tummasta olutvierteestä mallasvierreleipää, Rantamäki kertoo.

Panimo, leipomo ja niiden yhteydessä oleva pieni kauppa ovat turisteillekin mainio vierailukohde erityisesti kesäisin. Vakituisia asukkaita kylällä on 140, kesäisin asukasluku nousee 400–500:aan. Leipomolle kesäasiakkaita riittäisi joka päiväksi, mutta joskus leipurin on levättäväkin.

– Teen leivät alusta asti itse, myös juuren, ja lauantaisin on aina pizzapäivä. Tekemääni pizza biancoa menisi kesäisin niin paljon kuin vain ehtisin tehdä, Rantamäki kertoo.

Teijon kansallispuistossa vierailee vuosittain 100 000 kävijää. Heistä useampi saisi jatkaa matkaansa Mathildedaliinkin, Rantamäki kannustaa.

– Kylämme on tällainen huolellisesti varjeltu salaisuus.

Rantamäen aviomies huomauttaa, ettei olut ole Mathildedalin ainoa elämys, vaan koko kyläkokonaisuus rantoineen, suklaapuoteineen ja alpakkakehräämöineen.

– Tämä ei ole turistirysä, vaan aito kylä. Käyn nastoittamassa tien, jos alamme saada tänne miljoonia turistibusseja. Meiltä saa palasen kylää pullossa mukaansa, hän vitsailee.

Tuomo Holm ja Elina Rantamäki pyörittävät kyläpanimoa, leipomoa ja niiden yhteydessä olevaa kauppaa.

Panimot kiittelevät alkoholilain uudistusta

Maaliskuussa voimaan tullut alkoholilain kokonaisuudistus paransi pienpanimoiden bisnesmahdollisuuksia: ruokakaupoissa saa nyt myydä maksimissaan 5,5 prosentin vahvuista alkoholia, ja pienpanimot voivat myydä vahvojakin oluita asiakkaille suoraan valmistuspaikoista.

Panimot kiittelevät uudistusta: nyt oluita voi tehdä niille luontaisessa alkoholipitoisuudessa, ja oluen ulosmyyntioikeus tarkoittanee vilkastuvaa kotimaista olutmatkailua, esimerkiksi panimovierailuja.

– Uusi laki antaa kaikille pienpanimoille oikeuden myymälän perustamiseen, jos tilat muuten ovat sopivat. Aikaisemmin aluehallintovirastot eivät myöntäneet kaikille pienpanimoille vähittäismyyntilupaa, joten yritykset olivat eriarvoisessa tilanteessa, Mathildedalin kyläpanimon yrittäjä Tuomo Holm sanoo.

Olutasiantuntija Anikó Lehtisen mukaan uudistus hyödyttää kuluttajia, kun kaupan hyllyille ilmestyy entistä laajempi valikoima käsityöläisoluita. Hänen mukaansa moni olut käy luontaisesti noin viisiprosenttiseksi, aiempi laki pakotti oluentekijät epäluonteviin, vähemmän maukkaisiin ratkaisuihin.

– Kauppojen hyllytila on tietysti yhä rajoitettu, ja isot kansainväliset kilpailijat hyötyvät uudesta tilanteesta. Siidereitä ja lonkeroita on nyt tyrkyllä paljon. On eniten kauppaketjuista kiinni, haluavatko ne tukea paikallisia pienpanimoita, Lehtinen arvioi.

Suomen Olutseuran puheenjohtaja Antti Kotti toivoo, että pienpanimot panostavat nyt panimovierailujen tuotteistamiseen.

– Moni panimo on perustettu tosi hienoon paikkaan, ja panimot tekevät usein yhteistyötä paikallisten ruokayrittäjien kanssa. Ruokailu on hieno tapa löytää oluesta uusia puolia, Kotti kehuu.

Pienpanimoita kesäisin kierrelleen Kotin mukaan Suomessa on todella erilaisia käsityöläispanimoita, suurista tehdashalleista persoonallisiin navettoihin. Jos oluesta on kiinnostunut, vierailijalle on kiinnostavaa kuulla esimerkiksi panimoyrittäjien oluen tekemisen filosofiasta.

– Se tuo ison muutoksen, että vierailun yhteydessä voi nyt ostaa olutta mukaansa, Kotti kiittelee.

Elina Rantamäen ruisvuokaleipä voitti hopeamitalin Suomen artesaaniruoan SM-kilpailussa 2017.

Olutharrastajien määrä moninkertaistunut

Lähes jokainen suomalainen pienpanimo on saanut alkunsa yrittäjien kotiolutharrastuksesta. Oluen tekeminen on nykyään yhtä suosittua kuin kultaisella 1990-luvulla, eri syistä tosin.

– Aktiivisten harrastajien määrä on moninkertaistunut muutamassa vuodessa. Kotioluttarvikkeiden myyjien arvion mukaan Suomessa on jo yli 5 000 kotioluen harrastajaa, Saimaan Juomatehtaan toimitusjohtaja Jussi Laukkanen kertoo.

Hänen mukaansa pienpanimoala on liiketoiminnallisesti haastava, sillä markkina muuttuu nopeasti.

– Tällä alalla ei menesty, jos tekee asiat vuodesta toiseen samalla tavalla. Harva pienpanimo on erittäin kannattava. Meilläkin kesti vuosikausia saada yritys kannattavaksi. Eivät pienpanimoyrittäjät Mersuilla ajele, vaan tätä tehdään rakkaudesta lajiin.

Monella käsityöläispanimolla menee onneksi hyvin, ja käsistä viedään kaikki olut, joka ehditään tehdä. Jotkut myyvät jo tulevia valmistuseriä.

Laukkasen mukaan tuore alkoholilain muutos sekoittaa toimialan pakkaa lisää.

– Tänne tulee paljon uusia kansainvälisiä toimijoita, ja markkina-asemat menevät uusiksi. Moni tulee tilanteesta voittajana ulos, jotkut häviävät.

Anikó Lehtisen mukaan pienpanimon perustaminen oli aiemmin helpompaa. Nyt pitää jo miettiä, miten yritys aikoo erottua muista.

– Monet panimot panostavat etikettiin, se on oluen tärkein myyntivaltti. Panimot tietävät, että naiset tekevät enemmän päivittäistavaraostoksia kuin miehet – ja he ostavat visuaalisten ärsykkeiden mukaan.

Oluiden tärkeä raaka-aine, humala, tulee pelletteinä maailmalta.

Uusia olutrendejä

Mikä on seuraava IPA, olutmaailman suurin hitti? Oluiden kirjo tulee sirpaloitumaan, uutta koko kansan IPA:aa ei enää tule, uskoo Anikó Lehtinen.

Saimaan juomatehtaalla uskotaan olutcocktaileihin, joita panimo maaliskuussa toi kauppoihin ja Alkon hyllylle. Niissä on likööriä, siideriä, mehua ja makusiirappia oluen lisäksi.

– Olutcocktailit sopivat henkilöille, joille olut ei olisi ykkösvaihtoehto sekä oluen ystäville. Uskon myös, että siideri ja vähäalkoholiset oluet kasvattavat markkinaosuuttaan, toimitusjohtaja Laukkanen sanoo.

Pienpanimoliiton puheenjohtaja Mikko Mäkelä uskoo, että seuraava trendi liittyy juomatapaan, ei yksittäiseen juomaan.

– Olutta ruvetaan juomaan litrallisesti vähemmän, mutta laadullisesti se on parempaa.

Maistelun aloittaminen on helppoa

  • Aloita osallistumalla järjestettyyn tastingiin. Asiantuntija osaa kertoa, mitä oluessa kannattaa maistella.
  • Olutseurojen ykköstehtävä on järjestää maisteluiltoja ja -reissuja. Etsi omasi: olutliitto.fi/jasenseurat/.Myös Alko ja panimoravintolat järjestävät tastingeja.
  • Omatoimiset löytävät tietoa netistä ja lehdistä, esimerkiksi Suomen Olutseuran jäsenlehti Olutpostista.
  • Maisteluillan voi järjestää itsenäisesti vaikkapa muutaman ystävän kanssa. Tärkeintä on hyvä tunnelma.
  • Harrastusta ei tarvitse ottaa tiukkapipoisesti: paras olut on aina se seuraava.

Vinkit antoi Antti Kotti, Suomen olutseuran puheenjohtaja

Julkaistu: 23.3.2018