Pieni, suuri Uruguay: tällainen on Etelä-Amerikan helmi, joka on nousemassa trendikohteeksi
Etelä-Amerikan minivaltio tarjoaa monenlaista koettavaa: nautinnollisia paikkoja lepolomalle, historiallisia kaupunkeja, maukasta ruokaa sekä vehreää luontoa. Uruguaysta onkin tulossa yllättävän trendikäs lomakohde.
Auringon ensimmäiset säteet lämmittävät kuulasta maalaisaamua jo varhain kello seitsemän aikaan. Maatilahotelli Estancia VIK José Ignaciota ympäröivät pellot helmeilevät yökasteesta. Tilan mailla laiduntaa lehmiä ja härkiä, ja kauempana laukkaa hevoslauma, joka jättää jälkeensä ilmaan hajoavan höyryvanan.
Idylli on lähes täydellinen, kunnes sen katkaisee pienten munkkiaratti-papukaijojen korviahuumaava rääyntä. Ne poukkoilevat levottomasti pihan eukalyptuspuusta toiseen.
Estancia VIK Jose Ignacio on postikortinkaunis Espanjan siirtomaa-ajan tyylinen maalaiskartano valkoisiksi kalkittuine seinineen ja terrakottatiilisine kattoineen. Paikka sijaitsee noin 40 minuutin ajomatkan päässä Punta del Estestä, Uruguayn tunnetuimmasta rantalomakohteesta. Ajomatka maan pääkaupungista Montevideosta kestää noin 2,5 tuntia.
”Monet Uruguayn maatilat tarjoavat myös majoitusta. Niissä riittää tunnelmaa, ja kävijä voi tutustua gaucho-paimenten kulttuuriin.”
Tilaan kuuluu yli 4 000 hehtaaria maata, jossa kasvatetaan karjaa ja hevosia. Tämä on Etelä-Amerikan tunnetuimpia maatilahotelleja, ja se on niittänyt mainetta erityisesti kestävän kehityksen edelläkävijänä. Tila tuottaa esimerkiksi osan sähköstään aurinko- ja tuulivoimalla.
Se on myös yksi Uruguyan suosituimmista hevospoolon pelipaikoista, jonne saapuu joulu-maaliskuun sesongin aikana lajin harrastajia jopa naapurimaa Argentiinan pääkaupungista Buenos Airesista asti.
Maatilahotellin omistajaperheen kiinnostuksen kohteisiin kuuluu uruguaylainen moderni taide, ja se näkyy sisustuksessa. Yleistiloissa ja hotellihuoneissa saa nauttia maan huipputaiteilijoiden töistä. Pablo Atchugarryn 3,5 metriä korkea marmoripatsas kohoaa takkahuoneessa, jonka 300 neliömetrin kokoisen katon on puolestaan maalannut yksi Uruguayn tunnetuimmista taidemaalareista, Clever Lara.
Monet Uruguayn estanciat eli maatilat tarjoavat myös majoitusta ja erilaisia retkiä lähiseudulleen. Estancia VIK José Ignaciossa voi aamuisella pyöräilyllä nauttia maalaismaisemasta sekä etenkin lähilaguunin näkymistä vesilintuineen. Ilta-auringossa voi meloa kajakilla Arroyo José Ignacio -purolla.
Päivällä pääsee ratsastamaan yhdessä tilalla työskentelevien gauchojen, Miguelin ja Emilianon seurassa. Tilalla on ratsastuksen ohella poolopeleihin koulutettuja hevosia. Poolosesongin aikana ratsuja on lähes sata.
Gaucho- eli karjapaimenkulttuuri elää yhä voimakkaana Uruguayssa, kuten myös Argentiinassa, Paraguayssa, Etelä-Chilessä ja Etelä-Brasiliassa. Gauchoja verrataan usein Pohjois-Amerikan cowboyhin. Työssä yhdistyvät karjan paimennus ja hevosten taitava käsittely.
Gauchokulttuurin kukoistuskausi oli 1700–1800-luvuilla. Paimenten elämästä ja vapaudesta kerrotaan tuon ajan kuvataiteessa ja kirjallisuudessa romanttisesti. Monet näistä miehistä osallistuivat myös aikansa merkittäviin kapinoihin, ja muutamista kasvoi kansallissankareita tai muuten legendaarisia hahmoja.
Gauchot elivät yksinkertaisesti. He eivät yleensä omistaneet muuta kuin vaatteensa, eivät edes leirinuotiolla nukkumiseen tarvittavaa patjaa tai huopaa. Uruguayn gauchoihin liittyy yhä ennakkoluuloja: heitä pidettiin ennen villeinä, Robin Hoodin tapaisina karjavarkaina. Hurja maine on lähinnä mennyttä historiaa.
Estancia VIKillä työskentelevä kolmekymppinen Emiliano Fossat on syntynyt maan pääkaupungissa Montevideossa. Hän on perinyt gauchotapojaan ja -taitojaan äitinsä suvun kautta.
”Olen kuin gypsy, koditon kiertäjä. Seuraan työtäni, minne ikinä se minut viekään”, kertoo Fossat.
Hänelle gauchokulttuuri tarkoittaa vaatimatonta elämää ja nomadina kulkemista.
”Gaucho voi nykyään elää myös kaupungissa, mutta minä viihdyn paremmin maaseudulla hevosten kanssa. Villin hevosen kesyttäminen on unelmatyötäni”, Fossat sanoo.
Hän on sinkkumies, joka ei omien sanojensa mukaan kaipaa perinteistä perhe-elämää.
”Uskon, että minulla on joskus perhe, mutta niitä voi olla useampiakin”, hän toteaa.
Ajatusta säestää hatun alta näkyvä virnistys.
”Uruguaysta löytyy trendiväen rantakohde Punta del Este ja kaunis, historiallinen Colonia del Sacramenton kaupunki.”
Jos Uruguay tunnetaan jostakin, se on yleensä karjatilat, pihvit tai menestys jalkapallossa. Maa on kuitenkin alkanut nousta kansainväliselle matkailukartalle trendikkäänä rantalomien kohteena. Mainetta tuo etenkin Punta del Esten kaupunki, jota verrataan usein Ranskan Rivieran tyylikkääseen ja tyyriiseen Saint-Tropez’hen.
Punta del Este vetää varakkaita ja kuuluisiakin kävijöitä, ja se on monien Etelä-Amerikan-risteilyjen pysähdyspaikka. Kaupungin vauraus näkyy toinen toistaan koreammissa merenrantahuviloissa. Ne täyttyvät paikallisista ja argentiinalaisista matkailijoista joulu- ja maaliskuun välisenä huippusesongin aikana.
Rantoja Punta del Estessä riittää kilometreittäin, ja ne ovat hienohiekkaisia ja vesiltään puhtaita. Puistojen ja rantabulevardien supersiisti kaupunki muistuttaa olemukseltaan Yhdysvaltojen Miami Beachiä. Valtaosa rakennuksista on moderneja, kiiltäviä kerrostaloja, ja kaupungissa on hyvä valikoima hotelleja sekä Airbnb-majoitusta.
Keskustasta löytyvä niemi kalasatamineen on Punta del Esten viehättävintä aluetta, jossa on merenantimia ja lihaa tarjoavia parrilla-ravintoloita. Satamasta voi tehdä veneretken Ilha de Loboksen lähisaarelle, jossa elää yli 200 000 merileijonaa. Se on maailman toiseksi suurin merileijonayhdyskunta. Retkellä tarjoutuu mahdollisuus uida märkäpuvussa näiden nopeiden otusten kanssa samoissa vesissä.
Keskustan Brava-rannan hietikolla kohoaa taideteos La Mano, käsi. Chileläisen kuvanveistäjän Mario Irarrázabalin vuonna 1982 luomasta teoksesta on tullut Punta del Esten symboli. Taiteilija kertoi suunnitelleensa sen varoitukseksi uimareille Bravan merivirroista. Saman taiteilijan toinen käsiveistos löytyy Chilen Atacaman aavikolta.
Kaupungin tunnetuin nähtävyys Casapueblo sijaitsee merenrannalla Punta Ballenan alueella, 13 kilometrin päässä keskustasta. Uruguaylaisen taiteilijan Carlos Páez Vilarón vuonna 1957 valmistunut talo toimi aluksi kesäkotina ja ateljeena, ja myöhemmin siitä on tehty hotelli. Vilaró kuoli vuonna 2014.
Futuristisen oloinen, täysvalkoinen Casapueblo tuo mieleen Salvador Dalín visuaalisen, surrealistisen maailman. Hotellin yhteydessä toimii myös hyvin kuratoitu pieni museo, ravintola sekä kahvila.
Upeita rantoja löytyy myös runsaan puolen tunnin ajomatkan päässä Punta del Esten kaupungista sijaitsevasta Piriápoliksesta. Sen ympärillä leviää yli 25 kilometriä houkuttelevaa hiekkarantaa. Kaupunki on kuuluisa myös belle epoque -tyylin rakennuksistaan.
Uruguayn rannikolla on helpointa liikkua vuokra-autolla. Tiet ovat hyväkuntoisia, liikenne kurinalaista ja opasteet selkeitä. Vuokra-autoilun hintatasokin on kohtuullinen.
Luonnonrauhaa ja autiorantoja etsivien matkailijoiden tukikohdaksi käy La Paloman kylä noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Punta del Estestä. Se on tunnettu myös valasretkistään. Lähellä Brasilian rajaa sijaitseva Punta del Diablon idyllinen rantakohde tarjoaa puolestaan hyviä mahdollisuuksia surffaukseen.
Luontokohteita maassa riittää runsaasti. Patikoida voi esimerkiksi Santa Teresan kansallispuistossa Punta Diablon lähellä, Cerro Pan de Azúcarissa Piriápoliksessa tai Quebrada de los Cuervosin vuoristoalueella itäisessä Uruguayssa. Maldonadon ja Rochan rannikkoalueilla voi bongata valaita kesä–heinäkuussa ja syys–lokakuun aikana.
Colonia del Sacramenton kaupunki on matkailijalle must-nähtävyys. Viehättävä paikka sijaitsee kolmen tunnin bussimatkan päässä Montevideosta.
Rio de la Plata -joen toisella puolella sijaitsevaan Buenos Airesiin on täältä vain runsaan tunnin lauttamatka. Lyhyt etäisyys tekee Coloniasta suositun päiväretkikohteen Argentiinan pääkaupungista tuleville, ja Buenos Airesista liikennöi niin Coloniaan kuin Montevideoon useita aluksia.
Alun perin portugalilaisten vuonna 1680 perustama Colonia del Sacramento kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Tänne tullaan ihailemaan siirtomaa-aikaisia rakennuksia, mukulakivikatuja ja puistoja. Hyvin säilyneessä miljöössä yhdistyvät espanjalainen ja portugalilainen arkkitehtuuri sekä kolonialismin jälkeiset vaikutteet.
Pieneen Coloniaan ehtii hyvin tutustua päivässä. Portugalin ja Espanjan siirtomaavallan aikaan voi perehtyä pikkumuseoissa, ja nähtävyyksiin kuuluvat maan vanhin kirkko Basílica del Santísimo Sacramento, 1800-luvun puolivälissä rakennettu majakka sekä useat plazat, aukiot. Kaupungissa on linnoituksen raunioita, jotka kertovat sen alkuperäisestä perustamissyystä sekä sotahistoriallisesta merkityksestä.
Colonia del Sacramenton vanhoista rakennuksista löytyy myös boutiquehotelleja ja Airbnb-majoitusta. Kävijää houkuttelevat lisäksi kaupungin useat merenrantaravintolat ja kahvilat.
Katujen varsilla näkee pysäköityjä antiikkiautoja. Ne ovat enimmäkseen romuttuneita mutta yhä tyylikkäitä.
”Pienessä Uruguayssa aistii vapaamielisyyttä, ja kansan elämänlaatu on koko Etelä-Amerikan parhaimpia.”
Maan pääkaupunki Montevideo on inhimillisen kokoinen paikka, josta puuttuvat Etelä-Amerikan metropolien rasittavat piirteet: liikenneruuhkat, kaaos, metelin täyttämät kujat sekä slummialueet.
Montevideon siisteyden ja vaurauden huomaa heti saapuessaan. On upeita yksityistaloja, huviloita, pikkulinnoja, tarkkaan manikyroituja puutarhoja ja kauniita puistoja.
Lähellä keskustaa sijaitseva Pocitosin hiekkaranta on kesäisin kaupungin suosituimpia oleskelupaikkoja. La Ramblan rantakatu taas vetää juoksijoita ja koiranulkoiluttajia.
Montevideon yleisilme muistuttaa siitä, että Uruguay on Etelä-Amerikan elämänlaatutilastojen ykkönen. Sitä pidetään usein myös mantereen demokraattisimpana ja vähiten korruptoituneena valtiona.
Pääkaupungin sydän on Plaza Independencia eli itsenäisyyden aukio, jota koristaa 33 palmua. Aukion reunalla kohoaa Palacio Salvo, lähes satavuotias, ikoninen rakennus. Se oli valmistuessaan Etelä-Amerikan korkein pilvenpiirtäjä ja maan ylpeys. Hieman rapistuneelta vaikuttava palatsi, kuten monet muutkin kaupungin tärkeimmät historialliset rakennukset, kukoistivat 1900-luvun alkupuolella.
Salvo toimi aikoinaan hotellina, ja nykyisin se on asuintalo. Palatsin tornista aukeavat upeat näköalat ympäri Montevideota. Rakennukseen pääsee tutustumaan tunnin mittaisella opastetulla retkellä, joka päättyy vierailuun katutasossa toimivassa pienessä tangomuseossa. Viimeistään täällä vierailijalle selviää, että maailman soitetuin tango La Cumparsita on kotoisin Uruguaysta, ei Argentiinasta.
Montevideon nähtävyyksiin lukeutuu pittoreski Ciudad Vieja eli vanhakaupunki, jossa sijaitsevat muun muassa kaupungin katedraali ja Mercado del Puerton torihalli. Siellä voi nauttia liharuokia ja merenantimia, tosin hallin hinnoissa on turistilisää.
Vanhankaupungin alueella on muutamia mainioita boutiquehotelleja ja lukuisia kahviloita, kuten La Farmacia, Café Brasilero sekä Sometimes Sunday. Alue on turvallinen päiväsaikaan, mutta paikalliset eivät suosittele liikkumista siellä öisin.
Montevideosta löytyy myös museoita, kuten Gaucho- ja karnevaalimuseot. Juan Manuel Blanesin nimeä kantava taidemuseo on käymisen arvoinen paikka. Siellä on esillä Uruguayn tunnetuimpien kuvataiteilijoiden töitä aina vuonna 1828 koittaneen itsenäisyyden alkupäivistä lähtien. Museon pihalla on kaunis japanilainen puutarha vesiputouksineen ja kultakaloineen.
Itsenäisyyden aukion vieressä toimii mielenkiintoinen, tragedialle omistettu Museo Andes 1972. Se kertoo vuonna 1972 tapahtuneesta suuresta lentoturmasta. Uruguayn ilmavoimien lento 571 törmäsi Andien vuoristoon, ja mukana oli paikallinen rugbyjoukkue perheenjäsenineen.
Turmassa kuoli 29 henkilöä, mutta 16 matkustajaa selvisi hengissä pelastajia odottaen jopa 72 vuorokautta. Tapaus aiheutti aikoinaan valtavan kansainvälisen kohun, myös siksi, että pysyäkseen elossa vuoriston armottomissa oloissa henkiinjääneet joutuivat turvautumaan kannibalismiin ja syömään osia onnettomuudessa kuolleiden ruumiista.
Mielenrauhaa tuon nähtävyyden jälkeen löytyy vaikkapa Montevideon kasvitieteellisestä puutarhasta. Kauniisti suunnitellun paikan istutuksiin ja polkuihin voi tutustua ilmaiseksi.
Jo muutaman päivän Uruguayssa matkailtuaan huomaa, että vaikka maa on kooltaan vain noin puolet Suomen pinta-alasta, paikallisten avoimuus ja vapaamielisyys näkyvät monin tavoin. Noin 3,5 miljoonan asukkaan väestöstä kolmannes on katolisia, mutta kirkko ja valtio toimivat maassa kuitenkin hyvin erillään. Uruguay virallistikin samaa sukupuolta olevien avioliiton vuonna 2013, toisena maana Etelä-Amerikassa.
Uruguayta kutsutaan joskus Etelä-Amerikan Sveitsiksi, koska se on jo vuosikymmeniä panostanut voimakkaasti sosiaaliturvaan. Suuri osa kansasta on keskiluokkaa, äärimmäistä köyhyyttä ei juuri esiinny.
Vapaamielisyys saattaa tulla vastaan kirjaimellisesti tuoksuna kadulla: marihuanan käyttö ja kasvattaminen on täällä sallittua. Valtio kuitenkin valvoo kaikkea ruohonpolttamiseen liittyvää toimintaa, eikä marihuanaa ole toistaiseksi sallittu muille kuin paikallisille.
Sitä kukaan matkailija tuskin voi jäädä kaipailemaan: Uruguayssa riittää yllin kyllin muuta nautiskeltavaa.
Matka Uruguayhin
Suomesta ei ole suoria lentoja Uruguayhin, mutta maahan pääsee esimerkiksi Amsterdamin tai Pariisin kautta. Meno-paluu-lentojen hinta alkaa usein 1 200 eurosta. Hyvä vaihtoehto voi olla mennä Buenos Airesiin, josta pääsee laivalla Montevideoon ja Colonia del Sacramentoon.
Maassa on helpointa liikkua vuokra-autolla (hinta päivältä alkaen noin 50 euroa). Montevideosta pääsee paikallisbusseilla sekä Punta del Esten että Colonia del Sacramenton kaupunkeihin.
Majoitus
Hotellien hinnat vaihtelevat huomattavasti sesongin mukaan. Montevideon vanhassakaupungissa on muutamia viihtyisiä ja edullisia historiallisia hotelleja. Keskitason majapaikan huoneen voi saada jopa 30 eurolla yö.
Estancian eli maatilan hotellissa yöpyminen on mieleenpainuva kokemus. Huone tasokkaissa paikoissa, kuten Estancia VIK José Ignaciossa, maksaa kuitenkin useita satoja euroja yöltä. Halvempaakin maatilamajoitusta löytyy, ja joissakin paikoissa voi maksaa yöpymisensä osallistumalla tilan töihin.
Colonia del Sacramentossa kannattaa yöpyä pienissä, historiallisissa boutiquehotelleissa, kuten Posada Manuel Lobossa. Uruguayssa on kattava Airbnb-tarjonta, ja rannikolla vuokrataan merenrantahuviloita (hinnat alkavat 50 eurosta yöltä).
Ruoka
Lihansyöjille sopivia parrilla-ravintoloita riittää. Asado tarkoittaa grilliateriaa (ja juhlaa), jossa on tarjolla pihvejä, makkaroita, possua, kanaa ja lampaankyljyksiä. Tavallinen lounas on chivito-voileipä: lihatäytteisen herkun saa noin viidellä eurolla. Tuoreita merenantimia löytyy, kuten merianturaa, mustekalaa ja katkarapuja. Maa on suuri viinintuottaja ja tunnetaan etenkin Tannat-rypäleistä tehdystä punaviinistä.
