Piemonte on nautiskelijan lomakohde, jossa elämän keskiössä ovat ruoka, viini ja kiireettömyys

Piknik on katettu valkoisen liinan peittämälle pöydälle. Sen luota avautuu näkymä viljelmien täyttämään Neiven laaksoon. Ympärillä kohoavat amfiteatterin tapaan Langhen kukkulat – niin viehättävät ja merkittävät viiniseudut, että ne on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Mieli täyttyy kiitollisuudella: saamme maistella Piemonten antimia näin hurmaavan maiseman keskellä!

Ruokailijoille tuodut pikniklaatikot sisältävät kokoelman paikallista parhautta. On seudun Fassona-karjan vasikanleikettä, jonka höysteenä on anjoviksella ja kapriksella maustettua tonnikalakastiketta. On giardinieraa eli öljyssä marinoituja vihanneksia. Löytyy mustista tryffeleistä tehtyä tartaria sekä Roccaveranon alueen kuuluisaa, pehmeää robiola-juustoa. Jälkiruokapaistoksen päälle voi sipaista hilloa, jonka kokki on valmistanut oman hedelmätarhansa antimista.

”Jokainen näistä ruuista on tehty perinteisellä reseptillä. Niitä on vaalittu sukupolvelta toiselle. Hilloresepti on peräisin isoäidiltäni Albertinalta”, kertoo kokki Diego Bongiovanni.

Hän pyörittää pitopalvelua ja kokkikoulua, johon otetaan kerrallaan muutama oppilas. Firma tuo 20–40 euroa maksavat piknikboksit aina matkailijoiden toivomaan paikkaan.

Olemme melkoisen nautiskelun maakunnassa.

Ruoka-alan monitoimija Diego Bongiovanni järjestää myös piknikkejä matkailijoille.

Vielä 1960-luvulla pohjois-italian Piemonte oli niin köyhää aluetta, ettei täällä moni voinut uneksiakaan hienoimmista herkuista. Laaksoissa kasvatettiin viiniköynnösten lomassa pääosin kasviksia ja viljaa. Seudun tietä vaurauteen avasi Ferreron perheen 1940-luvulla kehittämä tuote: maitojauheesta, kookosvoista, paahdetuista hasselpähkinöistä ja kastanjajauhosta valmistettu SuperCrema. Vuonna 1964 tuote nimettiin Nutellaksi ja se valtasi nopeasti kansainväliset markkinat.

Maailmalla Piemontea ei edelleenkään laajasti tunneta, mutta se on alkanut nousta maineeseen rehevän ruokakulttuurinsa ja viiniensä ansiosta. Nykyään alueella tuotetaan eniten Italian korkeimmalla DOCG-laatustatuksella aateloituja viinejä. Niistä yli 90 prosenttia valmistuu sukupolvelta toiselle siirtyneillä pientiloilla.

Piemontessa viini on elämää ja elämä viiniä. Alban kaupungissa toimii Umberto I -instituutti, jonka laboratoriossa ja tarhassa opiskellaan enologiaa eli viininvalmistusta ja -tietoa. Oppilaat perehtyvät viljelyyn, sadonkorjuuseen, juomien valmistukseen ja markkinointiin.

Yksi seudun viineistä on varsinainen supertähti: Piemonten barolo-viinit ovat Italian kalleimpia ja kuuluisimpia. Baroloa kutsutaan usein ylevästi viinien kuninkaaksi ja viiniksi kuninkaille: re dei vini e vino dei re.

Sanonta juontuu siitä, että barolo oli kuninkaiden suosikki ja yksi 1700-luvulla aluetta hallinneen ranskalaisen Savoijin dynastian rakastamista viineistä. Savoijin perheen kotipaikkana toimi Piemonten alueen pääkaupunki Torino, jossa tuntuu yhä Ranskan vaikutus. Aatelista historiaa voi aistia esimerkiksi Torinon keskusaukion Piazza Castellon ympäristössä. Aukion laidalla kohoaa kaupungin kuninkaallinen palatsi Palazzo Reale, jossa toimii museo.

Piemonten viinien kuningattareksi kutsutaan puolestaan barbarescoa. Se valmistetaan barolon tapaan ohutkuorisesta punaisesta Nebbiolo-rypäleestä, joka sisältää yleensä runsaasti tanniinia. Molempia viinejä kypsytetään vähintään kolme vuotta. Barolon maussa voi tuntea vadelman, kirsikan, ruusun, lakritsin ja maustepippurin aromeja. Barbarescosta voi löytää vaikkapa mansikkaa, vadelmaa, hattaraa ja anista.

Piemonten viineihin tutustuu parhaiten vierailemalla alueen tiloilla.

Barbaresco on täällä myös kylä, jonka keskellä kohoaa yksi Piemonten seudun keskiaikaisista torneista. Yli 30-metrisen tornin ylätasanteelta voi nähdä vanhan Tanarojoen halkoman viiniviljelysten kokonaisuuden.

”Tuolla Roeron puolella maaperä on hiekkaisempaa. Barbarescon ja Barolon alueilla maa on taas savimaista, kosteampaa. Sen koostumus vaikuttaa juomien makuun ”, kertoo viiniasiantuntija Francesco Merlini.

Maakunnan herkkuihin kuuluvat myös tryffelit, joista laadukkaimmista maksetaan suuria summia. Suomessakin nousi jokunen vuosi sitten suosituksi aiheesta kertova dokumenttielokuva Piemonten tryffelinmetsästäjät.

Barbarescon kylän mukulakivisellä kujalla istuskelee alkukesästä muutama mustia tryffeleitä kauppaava myyjä. Loka–marraskuussa valkoisten tryffeleiden sesongin aikaan alueella järjestetään tryffelifestivaalit, joissa maailman kalleimpia syötäviä sieniä juhlitaan monin tavoin.

Barbarescan kylän tornin viinibaarissa asiakkaita palvelevat Luca Argenta (vas.) ja Max de Luca.

Langhen, Roeron ja Monferraton kukkulat sopivat ihanteellisesti pyöräilyyn. Reitit mutkittelevat historiallisten kylien, linnojen ja luontomaisemien lomassa.

Viinitilojen lisäksi näkee mansikoiden, aprikoosien, persikoiden ja Madernassa-päärynöiden viljelyä. Huomio kiinnittyy myös riisipeltoihin: Piemonte on Italian riisintuotannon keskus. Täällä tuotetaan italialaiseen risottoon tarkoitettuja Carnaroli- ja Arborio-lajikkeita.

Perinteisten hotellien lisäksi seudulla on tarjolla maatilamajoitusta, jossa pääsee halutessaan tutustumaan paikalliseen, omavaraisuutta tavoittelevaan ruuan tuotantoon.

Cascina Meriamen viinitilalla Serralungan kylässä on tarjolla viisi huonetta ja kaksi asuntoa, jotka on nimetty viehättävästi kukkien mukaan. Talo ja tarhat ovat kuuluneet Luisella Manzonen suvulle useiden sukupolvien ajan. Hänen puolisonsa Paolo on omistautunut viinintuotannolle.

Meriamen viininmaisteluissa pääsee sukeltamaan syvälle juomien ominaisuuksiin: pyöreyteen, pehmeyteen, hedelmäisyyteen, kukkaisuuteen, nahkaisuuteen...

”Äitini on yli 90-vuotias ja juo joka päivä viiniä. Hänen mielestään viini on terveellisempää kuin vesi”, Paolo Manzone kertoo ja kaataa maistelijoiden lasiin elegantin voimakasta vuoden 2021 Barbera Superiorea.

Piemonten kukkulaseuduilla on mukava pyöräillä, varsinkin jos valitsee kulkupeliksi sähköpyörän.

Piemontelaisten elämänasenteessa on jotain perin viehättävää. Hetken nautinnon sijaan halutaan pysyvämpää mielihyvää. Sen aineksia ovat ruoka, viini ja kiireettömyys.

Roeron ja Langhen kukkuloilla sijaitseva Bran kaupunki on barokkiarkkitehtuurinsa lisäksi tunnettu Slow Food -liikkeen keskuksena. Teemasta pidetään täällä joka toinen vuosi festivaali, joka kokoaa esimerkiksi käsityöläisjuustojen tekijöitä.

Slow Food -liike syntyi 1980-luvulla pitämään yllä paikallisia ruokakulttuureja ja vastustamaan liian nopeaa elämäntapaa. Laajempana tavoitteena on vaalia kasvien ja eläinten monimuotoisuutta sekä planeetan ja ihmiskunnan yhteyttä.

Nämä tavoitteet eivät ole muuttaneet sitä, että Piemontesta löytyy aika lihaisia ruokaperinteitä. Täällä voi halutessaan maistaa paikallisten suosimaa carne crudaa, raakaa lihaa. Se tarjoillaan yleensä tartarin tapaan tai jauhettuna naudan sisäfileenä. Mausteina käytetään usein vain suolaa ja oliiviöljyä.

Paikallisista paikallisimman elämyksen raa’asta lihasta saa Macelleria Scaglia -lihakaupassa. Sitä pitää Domenico Scaglia, joka on työskennellyt perheyhtiössä nuoresta asti.

”Isoisäni perintö elää työssäni. Myyn vain paikallisten tilojen naudan- ja sianlihaa”, hän sanoo ja antaa maistiaiset yrityksen kuuluisimmasta tuotteesta, Bran makkarasta.

Kuninkaallisen asetuksen mukaan tämä oli aikoinaan ainoa Italiassa sallittu vasikan raakamakkara. Mausteina käytetään muun muassa tähtianista, kanelia, kuminaa ja muskottipähkinää. Muuten resepti on tietysti salaisuus.

Alle tuhannen asukkaan Rodellon kylä huokuu perinteikästä charmia.

Nimi Piemonte tarkoittaa ”vuorten juurella”, ja matkailijasta tuntuukin, että näillä vuoriseuduilla avautuu kokonainen oma pienten nautintojen ja seikkailujen maailma.

Italian ja Ranskan Alppien välisessä Sturan laaksossa ilmasto vaihtuu raikkaaksi ja viileäksi. Laakso on saanut nimensä Stura di Demonte -joesta, jonka virtauksissa voi koetella melontataitojaan. Täällä voi myös patikoida eri pituisia reittejä luonnon helmassa. Laaksossa sijaitseva Vinadion kylpylä kutsuu lillumaan rikkipitoisiin vesiinsä.

Pohjoisempana Mairan laaksossa ympäristö muuttuu yhä hiljaisemmaksi ja koskemattomammaksi. Ympärillä kohoavat kalliot häviävät usvan joukkoon. Lauma valkeita lehmiä kääntyy kuin yhteisestä päätöksestä tuijottamaan aidan toiselle puolelle pysähtynyttä satunnaista kulkijaa.

Lähellä häämöttää Canosion vuoristokylä. Kujan laidalla sijaitsevan Rifugio Lou Lindal -ravintolan ikkunasta heijastuu valoa. Edessä on taas yksi unohtumaton makuelämys.

Piemontessa kävijä saa hyvien ruokien ohella aimo annoksen ihania, vehreitä maisemia.

Rodellon kukkulakylä toimii upean sijaintinsa ansiosta hyvänä tukikohtana koko Piemonten alueen tutkimiseen.