Petteri Sihvoselta ankara tuomio Leijonien päävalmentajalle – "Ei ole tehtäviensä tasalla!"

Leijonat aloitti MM-turnauksen Tukholmassa voitolla Itävallan kaatuessa lopulta 2–1-lukemin. Ottelu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin vakuuttava näytös matkalla kohti jääkiekon MM-kisojen kovempia kohtaamisia.

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen ruotii Suomen esitystä armottomalla kädellä. Hänen mielestään joukkue ei kyennyt toteuttamaan sitä pelitapaa, jota tarvitaan turnauksen edetessä.

– Tuomioni on ankara. Leijonien Itävalta-peli ei käynyt kummoisesta suorituksesta sen suhteen, että Suomi olisi löytänyt pelitapaa, joka olisi antanut pitkospuita turnausjatkoa silmällä pitäen, Sihvonen kirjoittaa.

– Pennanen esikuntineen on tuuliajolla. Ja Pennanen itse on ulkoista olemustaan myöten stressaantunut kuin mikä. Ei tuollainen päävalmentajan olemistapa voi olla jossain määrin tarttumatta pelaajiin.

Sihvonen kohdistaa kovimman kritiikkinsä erityisesti valmentajakolmikkoon: Antti Pennaseen, Jussi Tapolaan ja Mikko Manneriin. Heidän pelitapansa on analyytikon mielestä aivan väärä.

– Annan siitä isosti pyyhkeitä ja kritiikkiä Pennaselle, Tapolalle ja Mannerille, että Leijonien pakit on suorastaan usutettu tekemään peliä liikkeestä, Sihvonen jyrähtää.

Sihvosen mukaan puolustajien pelaaminen liikkeestä on perustavanlaatuinen virhe, joka rajoittaa joukkueen vaihtoehtoja kaukalossa.

– Jos ja kun haluaa rytmittää hyökkäystä, pakkien pitää pysähtyä liki aina, kun se vain on mahdollista. Tullaan näkemään, että niin tekee Ruotsi, niin tekee Tshekki, niin tekee Sveitsi, niin tekevät jopa Kanada ja USA, Sihvonen toteaa.

Pelaaminen liikkeessä johtaa Sihvosen mukaan väistämättä ongelmiin.

–Kyse on siitä, että jatkuva syöttäminen liikkeestä liikkeeseen sulkee pois syöttösuuntia ja etenkin sitä, että puolustaja voisi valita useammista syöttösuunnista. Ja on tunnettua, liikkeestä pelaaminen johtaa vaikeuksien tullen lisävaikeuksiin, kuten nyt Itävaltaa vastaan.

Juuse Saros oli mies paikallaan Leijonien maalilla.

Leijonien ainoa valopilkku oli nuori hyökkäysketju Patrik Puistola-Juuso Pärssinen-Lenni Hämeenaho, joka toimi Sihvosen mielestä Suomen ketjuista parhaiten. Puistola avasi Suomen maalitilin ajassa 4.38 ja Pärssinen iski 2–0-osuman vain muutamaa minuuttia myöhemmin. Bernd Wolf kavensi Itävallan lukemiin 1–2 ensimmäisen erän lopulla.

Ykkösketjun esitys jäi sen sijaan vaisuksi.

– Ykkösketjun Eeli Tolvanen-Juho Lammikko-Teuvo Teräväinen ongelma saattaa olla siinä, että Lammikko on enemmän kolmos- ja neloskentän työhevonen sentteriprofiililtaan. Saattaa käydä niin, että suomalaisen jääkiekkoilun sentterivaje tulee tässä esiin. Nyt ykkösessä on Lammikko ja nelosessa Hannes Björninen, ehkä pelaavaan kokoonpanoon pitäisi saada nyt katsomossa ollut Jan-Mikael Järvinen. Tai sitten ykköseen olisi siirrettävä Mikael Ruohomaa keskushyökkääjäksi, Sihvonen näkee.

Leijonien ongelmat olivat nähtävillä.

– Toki Itävalta paineisti liki kokon ajan, mutta siinä missä Leijonat sai tämän tästä taitoeron suhteessa Itävaltaan esiin hyökkäysalueella, se taitoero olisi pitänyt hyödyntää ennemmin siinä, että Itävallan prässääjiä olisi syöttämällä juoksutettu ja peli pysäytetty pysäyttämällä, Sihvonen sanoo.

– Siitäkin on huomautettava, että Leijonien laiturit jäivät tämän tästä pelinrakenteluvaiheessa liian kauas ylös odottamaan sellaista siirtokiekkosyöttöä. Tämä yhdistettynä pakkien jatkuvaan liikkeellä pysyttelemiseen johti kaikkinaiseen sekavuuteen Itävaltaa vastaan, mutta tulee etenkin kovia vastustajia vastaan aiheuttamaan vaikeuksia nimenomaan avauspelaamisessa.

Pelillisellä epäselvyydellä oli kova hinta.

– Riski sille, että Itävalta saisi torjuttua toisessa erässä Suomen rynnistyksen tuli maksuun. Hurjasta höyryämisestä huolimatta erä päättyi 0–0 ja kolmanteen erään lähdettiin Leijonien johdosta 2–1.

Toinen erä meni Sihvosen mukaan täysin hukkaan Leijonien osalta. Vaikka Suomi hallitsi kenttätapahtumia, pelitapa oli kaukana siitä, mitä turnauksen jatko-otteluissa tarvitaan.

– Toisessa erässä Leijonat otti peliotteen itselleen melko suvereenisti tavalla, jolla ei ole kuitenkaan alkulohkossa käyttöä Ruotsia, Kanadaa ja Slovakiaa vastaan. Erässä sankarin viittaa itselleen sovitti Tolvanen, Atte Tolvanen, Itävallan maalivahti, Sihvonen arvioi.

– Leijonat pelasi hurlumhei, taito vastaan taito. Kysyn vain, miten on Ruotsia vastaan, voiko sitä vastaan sitten pelata taito vastaan taito? Ei voi!

– Ja sittenkin toisessa erässä oli myös sillä tavalla jotain hyvää, että keskialueen ylityksessä Leijonien hyökkääjät pitivät kaistansa. Ongelma oli vain siinä, ettei kiekko lähtenyt kiertämään toisteisesti lavasta lapaan, jälleen pakit pelasivat liikkeestä hätäisesti peliä ylöspäin.

– Luulen, että Suomen pelaajat menivät hieman hämmentyneinä toiselle erätauolle. Jäin odottamaan, miten toisen erän hurlumhei muutetaan rakenteelliseksi lätkäksi kolmanteen erään, vai muutetaanko, onnistutaanko siinä?

Kolmannessa erässä Itävalta oli pitkiä jaksoja jopa parempi joukkue. Suomi sai kiittää täysistä pisteistä maalivahti Juuse Sarosta, joka torjui kiekkoja kerta toisensa jälkeen. Itävalta sai myös kiekon kerran maaliin, mutta osuma hylättiin maalivahdin häirintänä.

– Kolmannessa erässä Leijonien pelaaminen oli erittäin sekavaa taistelemista. Toisen erän pelaamisen mentaliteetti siirtyi päätöserään, Sihvonen kiteyttää.

Vaikka ottelu oli Leijonilta heikko, se ei ollut sentään totaalinen katastrofi, minkä päälle ei voisi rakentaa.

– Siitä on annettava lieviä kehuja Pennaselle ja Leijonille, että hyökkäysalueen hyökkäyspelissä oli suunnitelmaa ja toteutusta etenkin ensimmäisessä erässä. Näytti, että siinä olisi hyödynnetty kiekottoman hyökkääjän hetkellisiä sijoittumisia painottomalle puolelle. Tosin toisessa erässä Suomi koohotti niin paljon, ettei hyökkäysalueella ollut enää ideaa mukana rauhoittua pelaamana toisteisesti. Hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen ei johtanut ollenkaan esimerkiksi siihen, että kiekkoa olisi pelattu viivaan, ja maalin edessä olisi ollut rakenteellisia tukitoimia.

Sihvonen on Sihvonen. Hän ei säästele sanojaan arvioidessaan Pennasen valmennustiimin toimintaa laajemmin.

– Suomi voitti pelin, mutta se oli väärin voitettu. Pennanen esikuntineen ei ollut tehtäviensä tasalla, Sihvonen kirjoittaa.

Hän näkee ongelmien juontavan pidemmältä ajalta.

– Pitkin kautta Pennanen, Tapola ja Manner ovat tärvelemällä tärvelleet Jukka Jalosen perintöä monin eri tavoin, se on anteeksiantamatonta.

Vaikka avausottelun esitys oli Sihvosen silmissä murheellinen, hän näkee vielä mahdollisuuden korjata kurssia.

– Toki tämä oli vasta turnauksen ensimmäinen peli. Asiat ovat vielä korjattavissa, Sihvonen muistuttaa.

– Vaikka tämä ohje tuntuu pieneltä, jopa triviaalilta, siitä on aloitettava, että pelinrakentelu tehdään toisin, pakkien pysähdyksistä. Viisikko tiiviiksi, ja turnausvalmentaminen käyntiin. Pelaaminen toisteiseksi, niin kuin se parhaimmillaan Meidän pelissä on.

Yhtä asiaa Sihvonen jäi ottelun jälkeen äimistelemään.

– Ottelun erikoisuus oli se, että tuomarit jakoivat kolme Salomonin tuomiota sillä perusteella, että rikottu pelaaja muka näytteli ja korosti kaatumistaan. Lieneekö tuo tämän turnauksen uusi sääntötulkinta? Aivan kuin siitä ei olisi ainakaan informoitu joukkueita. Toivottavasti tuollaiseen ei mennä laajemmin tässä turnauksessa. On aivan tekemätön tuomareille pitävästi arvioida nopeassa tilanteessa, onko aihetta antaa jäähyä myös rikotulle. Älytön homma!

Leijonien MM-turnaus jatkuu sunnuntaina äitienpäivänä, kun vastaan asettuu Ranska.