Petteri Sihvonen paljastaa Leijonien jatkoaikavoiton salaisuuden – yksi NHL-tähti esiintyi kuitenkin luokattomasti: "Naamio on riisuttu"

Suomi piti finaalihaaveensa elossa 4 Nations Face-Off -turnauksessa, kun Leijonat kaatoi Ruotsin Mikael Granlundin jatkoaikamaalilla 4–3. Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen näkee voiton takana kuitenkin paljon arveluttavia pelillisiä tekoja.

– Yksin päävalmentaja Antti Pennanen esikuntineen tietää, miksi hän lähetti Leijonansa pelaamaan Tre Kronoria vastaan niin, että ruotsalaiset saattoivat pelata liki täysimääräistä Meidän peliä, ja sanotaan, että se on nyt Deras spel, ja vastaavasti suomalaiset eivät pyrkineet täysimääräiseen Meidän peliin, Sihvonen aprikoi.

Sihvosen mukaan pienetkin yksityiskohdat vaikuttavat korkealla tasolla merkittävästi.

– Näin korkealla tasolla kun pelataan, niinkin pieni asia kuin puolustajien pysähtyminen tai ei-pysähtyminen ylempään viivelähtöön luo tai ei luo sen olosuhteen, jossa Meidän peli – tai Deras spel – syntyy kaikkineen tai ei synny. Täsmällisemmin sanoen pakkien pysähtyminen tuottaa kiekkokontrollia pidemmäksi aikaa, ja jos pakki ei pysähdy, kiekkokontrolli jää ohuemmaksi.

Pelitavalliset valinnat aiheuttivat Sihvosen mukaan Leijonille ongelmia kiekonhallinnan kanssa.

– Läpi ottelun lievässä alakynnessä pelaaminen Leijonien osalta johtui nähdäkseni siitä, ettei Leijonilla ollut edellytyksiä valitun pelisuunnitelman osalta pelata riittävästi pelivälineestä vallan välinettä.

Valmentaja Pennasen ratkaisut herättävät Sihvosessa ihmetystä.

– Toki vähemmälläkin kiekkokontrollilla Suomella oli omat aikeensa haastaa ja pärjätä Ruotsilla, ja siinä kiistatta onnistuttiin. Tosin ajattelen, ja moni muukin asiantuntija ajattelee, että se pieni ilmaiseksi otettavissa ollut kiekkokontrollilisä ei olisi pois mistään muista pyrkimyksistä, päinvastoin. Ja oikein tarkka jos olen, toisessa erässä Leijonat alkoi lisätä ylempiä viivelähtöjä pysähdyksistä. Miksi sitä ei ollut ensimmäisessä erässä, sitä on vaikea ymmärtää.

Sihvonen näkee, että Suomen joukkueen kapteenin Aleksander Barkovin aloitusvoitot nousivat merkittävään rooliin ottelun alkupuolella.

– Ensimmäisen erän loppupuolen Suomen todella vahva vaihe perustui mielenkiintoisella tavalla osin siihen, että kapteeni Barkov otti neljä, viisi aloitusvoittoa, mikä aloitti tärkeitä kiekkokontrollivaiheita.

Kaikkineen Sihvosen mukaan Leijonien pelitapa rakentui vahvalle puolustukselle ja nopeille vastahyökkäyksille.

– Sitkeä puolustusalueen puolustuspeli, siitä riistoista nopeita kolmen, neljän pelaajan vastahyökkäyksiä, huolelliset valinnat prässin ja trapin kanssa, huolellinen kolmannen hyökkääjän pelin alla pitäminen, ripeät oman alueen täytöt ja suunnitelmallinen hyökkäysalueen hyökkäyspelin pelaaminen, toki tämä on jäänyt vajaaksi USA:ta ja Ruotsia vastaan, siinä on ollut Pennasen Leijonien pelikirja, Sihvonen ynnää.

– Ja, kuten Ruotsia vastaan, kyllä Leijonien eräänlainen puolustaminen edellä pelaaminen hyökkäyksen kustannuksella takasi sen, että siellä on koko ajan neljä, viisi pelaajaa puolustamassa kaukalon keskustaa. Vaikka USA mursi sen lukon, Ruotsi ei siinä läheskään samalla tavalla onnistunut, vaikka pitikin pelivälineen hallinnan kautta peliotetta itsellään enimmän osan ottelua.

– Erikseen on sanottava, että Leijonien pelaaminen perustui Ruotsia vastaan paljon riistopelaamiseen, siinä Suomi löi vastustajansa.

Sihvonen huomauttaa Pennasen joutuneen peluuttamaan kärkipelaajiaan hieman enemmän kuin Tre Kronorin kollega Sam Hallam peluutti.

– Pennasen peluutus oli hyvinkin NHL-tyyppistä, ja se oli kiistatta Suomelle toimiva kilpailuetu.

Kolmannessa erässä molemmat joukkueet pelasivat varovaisesti, mikä sopi Leijonille. Leijonat alkoi saada otetta ja oli ottelun loppuvaiheilla ja sai omat paikkansa ratkaista ottelu nimiinsä jo varsinaisella peliajalla.

– Kolmas erä ja etenkin sen alku oli omalla tavallaan upea. Siinä tulostaulu 3–3 ohjasi kumpaakin joukkuetta. Seuraus oli kahta aiempaa erää enemmän asemasodan pelaaminen, jossa kumpikin vältti virheitä. Ihan lievästi se johti Ruotsin hallintaan, mutta ei sanottavammin. Jännittynyt asetelma kangisti jopa Tre Kronorin ylivoiman.

Tasapeli varsinaisella peliajalla oli Sihvosen mukaan Leijonille maksimaalinen suoritus.

– Se, että Suomi sai varsinaiselta peliajalta tasatuloksen, oli maksimaalisen hyvä suoritus Leijonilta Ruotsia vastaan. Se, että Mikael Granlund ratkaisi ottelun jatkoerässä, on sitten jo tuttu juttu. Kaksi vastaan yksi -hyökkäyksestä Granlund ei valinnutkaan syöttöä vaan sujautti kiekon Ruotsin veskarin jalkojen välistä maaliin vastustamattomasti.

Sihvonen nostaa esiin Leijonista useita onnistujia.

– Suomen parhaita pelaajia Tre Kronoria vastaan olivat Barkov, Mikko Rantanen, Kaapo Kakko, Anton Lundell, Eetu Luostarinen ja etenkin Patrik Laine oli hyvä. Kaikki kuusi pakkia ahkeroi erinomaisesti läpi ottelun. Liioittelematta voi sanoa, että puolustajat olivat Ruotsia vastaan jopa sensaatiomaisen hyviä lähtökohtaan nähden. Unohtamatta nappipelin pelannutta maalivahti Kevin Lankista.

Pelkkiä onnistujia ei kuitenkaan ollut. Sebastian Aho saakin Sihvoselta tuta tylyn arvion.

– Suomen heikoin hyökkääjä Ruotsia vastaan oli Sebastian Aho. Ahon naamio on nyt riisuttu. Aho pelasi suorastaan luokattomasti. Myös Roope Hintzillä jäi suoritus piippuun. Teuvo Teräväisen osa oli täytepelaajan osa, ehkä hänen paikallaan olisi voinut peluuttaa Joel Armiaa. Seuraavassa ottelussa Kanadaa vastaan Ahoa ei pidä peluuttaa enää sentterinä.