Tylyt terveiset Liigan ennakkosuosikille – päävalmentajalta vaaditaan välitöntä selkärankaa: "Sormi mennyt suuhun!"

Jarno Pikkaraisen Ässät kuittasi yhteensä kuudesta perjantaina ja lauantaina jaossa olleesta derby-pisteestä viisi. Tomi Lämsän Lukon oli tyytyminen yhteen pisteeseen. Lauantaina Ässät antoi karttukylvyn Lukolle maalein 5–3.

Ässät pelasi kaksi peliä todella hurjalla puolustuspelivalmiudella ja -nopeudella, jossa kiekkokontrollin määrä ei ollut mainittava, mutta sekin vähä, jonka porilaiset pitivät pelivälinettä, oli tavattoman laadukasta.

Tuo edellä kuvaamani Ässien yhtälö on ainutlaatuinen. Usein vähäinen kiekkokontrolli vaikuttaa heikentävästi syöttöketjujen laatuun, mutta ei Ässillä. Pohjimmiltaan kyse on tulkintani mukaan äärimmäisestä pelikurista, jossa puolustamista pidetään Ässissä arvona sinänsä, siihen sitoudutaan, mutta sen päälle pelataan laadukasta hyökkäämisen rakennetta.

Otan raumalaisten osalta kiinni siitä, miksi Lukolle käy tämän tästä niin kuin päävalmentaja Tomi Lämsä ennen peliä MTV Katsomolle antamassaan lausunnossa kuvasi. Pelien sisällä, kuulemma ja näemmä, tapahtuu liikaa pelaamisen laadun vaihtelua ja ailahtelua. Totta!

Ennen lauantain ottelua Lämsä puheli avoimesti siitä, miten laadukkaasti hänen joukkueensa oli harjoitellut viikolla ja nimenomaan jäätreeneissä. Oma keskustelunsa on se, että kannattaako päävalmentajan ylipäätään todistella hyvin menneen harjoittelun puolesta, mutta en sinänsä epäile, etteikö Lämsä puhunut totuudessa pysyen.

Jos ja kun oli harjoiteltu hyvin, peliä oli edistetty pitkin viikkoa, se, mitä sanon painokkaasti seuraavaksi, kannattaa lukea hartaasti ja ymmärtäen.

Katson aina joka matsin ’ensimmäiset teot’ erittäin tarkasti. Olin jälkimmäisen back-to-back -pelin alussa Lukon suhteen, että vau! Nyt ollaan asialla. Oikealla asialla. Hyvä Lukko! Hyvä Lämsä. Mahtavaa pelaajat.

Ottelun alussa Lukon pelaajat tekivät muun muassa niitä sellaisia hieman jopa ylimääräisiä alaspäin pelaamisen palautuksia, joista Lukko-lätkä parhaimmillaan tunnetaan. Näin sieluni silmin, että tuota tuollaista on myös harjoiteltu. On tunnistettu pelitilanteita, jotka kutsuvat puoleensa palauttamista, vaikka sivullisista tuntuu, että pitääkö sitä tuossakin nyt palauttaa. Pitää! sanon minäkin.

Vaan kuin salama kirkkaalta taivaalta Ässät tekikin pelin ensimmäisen maalin, kun matsia oli pelattu vain nelisen minuuttia. Siinä Lukolla oli hieman vaihto kesken ja tapahtui se, mikä on modernin jääkiekkoilun sudenkuoppa, kun vanhasta viisikosta yksi Lukon hyökkääjä paineisti puolivillaisesti ja lopulta myös h2 kipaisi keskialueella vastaan. No sattuuhan näitä.

Ainut vain, ettei tuon jälkeen enää Lukolta näkynyt juurikaan niitä ottelun alun upeita 'ensimmäisiä tekoja'.

Ennen Ässien maalia syntyä Lukko oli tyytynyt tilanteessa purkukiekkoon, Ässien pian uransa ensimmäisen maalin tekevä Sakari Kostilainen sai laidan kautta kiekon Rami Määtältä ohi Lukon h1:n, levitti keskialueella hieman alaviistoon laituri-laituri-ristipistopalautuksen Feetu Knihtille, joka taas syötti vauhtiin keskustaan Balazs Sebokille.

Sen jälkeen Lukon h2 höntyili vastaan omalta siniviivalta, jonka jälkeen Ässillä oli merkittävä vauhtiero Lukon alas pudottavaa kolmen pohjaa vastaan. Sebok jätti taitavasti kiekon jalkojensa välistä Kostilaiselle, joka pääsi kihauttamaan ikimuistoisensa noin viidestä metristä ohi Antti Raannan.

En paljoa liioittele, kun sanon, että siihen suli lopullisesti Lämsän mainostama hyvin sujunut harjoitusviikko ja sen jälkimmäinen ottelu. Hieno alku valui alas kuin vessanpöntöstä konsanaan.

Olen todistanut tuota lukemattomia ja lukemattomia kertoja Lämsän osalta. Hän ei kerta kaikkiaan kykene pelin aikana pelaajapenkin takaa palauttamaan voimaan sitä pelaamista, jota tahdotaan pelata ja aluksi jo pelattiinkin. Kun ilmenee vastoinkäymisiä, Lämsältä menee sormi suuhun.

Ne ”ylimääräiset”, mutta niin tuki tarpeelliset kiekkokontrolliteot, joita sopivasti jopa liioittelemalla pelaamalla saadaan Lukon oma pelaaminen pidettyä halutuilla raiteilla, eivät ole tatuoitu coach Lämsän sieluun ja sydämeen.

Toistan: niitä ei ole tatuoitu valmentaja Lämsän sydämeen, sieluun ja jääkiekkoymmärykseen.

Tuon takia Lukon pelaaminen ailahtelee pelien sisällä. On ailahdellut koko sen jakson, kun Lämsä on ollut Lukon päävalmentaja.

Peli karkaa Lämsän hyppysistä, kun kaukalossa asiat eivät menekään koko ajan toivotulla tavalla.

Johtavana jääkiekkoanalyytikkona en voi tämän auliimmin ja pyyteettömämmin jääkiekkovalmentajaa, tässä tapauksessa Lämsää, auttaa, kun sanon:

Kun sinun Lukollasi, Tomi Lämsä, on yhtään hieman vaikeampaa kesken ottelun, kovistele itsestäsi esiin pari, kolme maksimaaliseen kiekkokontrollin pelaamiseen liittyvää, jopa liioiteltua ohjetta ja vaatimusta pelaajillesi, jotka sanot päättäväisesti ja rohkaisten pelaajillesi välittömästi penkin takaa sekä katkon aikana että pelin kuluessa.

Lisäksi sovi apuvalmentajiesi kanssa elekielestä, joka on heille merkki, että myös he pienellä viiveellä sinun ohjeidesi jälkeen alleviivailevat vaivihkaisin sanoin samoja ohjeita. Erik Hämäläinen puolustajille, Jarkko Kauvosaari hyökkääjille.

Fakta on, että niin hieno ja kompleksinen pelikonsepti, joka Lukolla on, ei pysy yllä läpi ottelun ilman valmentajien ohjeita ja kannustusta, jos ja kun vastustajakin onnistuu omissa juonissaan.

Kuten Lämsän oppi-isä Erkka Westerlund alleviivaa, sitä ihmistä on valmennettava. Pelillisin ohjein. Muutoin se ihminen alkaa pelätä, oikoa ja mennä siitä, mistä aita on matalin, ja mikä näennäisesti tuntuu turvalliselta.

Lämsän retoriseen repertuaariin kuuluu myös se, että hän voivottelee tuhlattuja runsaita maalipaikkoja. Aivan. Tämäkin liittyy melko kiinteästi edellä esittämääni.

Jotta Lukon pelaajat olisivat rennoimmillaan tekemään loistavista maalipaikoista maaleja, niiden maalipaikkojen olisi syytä syntyä siitä Lukon läpi viikon harjoittelemasta ja muutoinkin viljelemästä rennosta ja juonikkaasta lätkästä, jossa on pelaamisen kaikki rytmit ja huikeat syöttöketjut.

Vaan jos tuo tuollainen rento sovittu pelaaminen ei ota sujuakseen, peli menee taisteluksi ja pakottamiseksi sekä pelaajien henkilökohtaisten taitojen hyödyntämiseksi – laadukkaita pelaajiahan Lukolla piisaa vaikka muille jakaa –, jolloin rentous puuttuu myös maalipaikan saavalta pelaajalta.