Petteri Sihvonen jyrähtää: Suomi-kiekon nykyjohto täynnä lapasia, Kummolan "diktatuuri" sulki lakeijoiden suut – "Kielet ovat poikki"
Kalervo Kummola jätti Jääkiekkoliiton puheenjohtajuuden ja virallisen vallan, mutta ei jättänyt puhumatta jyrähteleviä kantojaan. Hyvä niin, sillä muut eivät puhu ollenkaan, raapaisee Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen.
Kummola jyrähtää! Edelleen. Varsinaiset asemissa olevat suomalaiset jääkiekkojohtajat eivät juuri puhua pukahda. Joten Kummola jyrähtää.
Ei sillä, edelleen Kummolan vaikkapa vain X-tililtään laittamalla viestillä milloin mistäkin asiasta on kovempi paino kuin kenenkään muun sanomisilla jääkiekkopiireissä.
Tunnen asetelmaa, mutta en silti osaa sanoa, oliko Kummola diktaattori – ja tarkoitan tietenkin: ”diktaattori” – vai tekivätkö hänen alaisensa ja oikeastaan kaikki muutkin lätkäihmiset hänestä diktaattorin – omassa mielikuvittelussaan.
Fakta on, että Kummolaa pelättiin, mutta mielestäni täysin turhaan.
Asetelma on joka tapauksessa tänä päivänä kääntynyt suomalaisessa jääkiekkojohtamisessa päälaelleen. Jos ennen pelättiin Kummolaa, nyt pelätään omaa varjoa.
Olen todistanut ja kertonut tositarinaa siitäkin, miten aikuiset miehet Erkka Westerlund ja Jukka Rautakorpi olivat paniikissa Vierumäellä, kun eräät järjestelyt ja aikataulut hieman pettivät suhteessa siihen, moneltako Rautakansleri saapui paikalle.
Kummola johti suomalaista jääkiekkoilua turhankin itsevaltaisesti, mutta ei hänestä olisi tarvinnut luoda ja kasvaa ”diktaattoria”, joka hoiti lausunnot silloin ja tuntuu hoitavan ne edelleen.
Kukaan ei ole kasvanut likikään ”diktaattorin” saappaisiin, ei sinne päinkään.
Kun esimerkiksi hiljattain nousi ihan ansaittua kohua siitä, että suomalaiset NHL-pelaajat laistavat armeijasta, käytännössä vain Kummola nousi puolustamaan pelaajia.
Missä oli Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietanen? Entä SM-liigan puheenjohtaja Jyrki Seppä? Tai liiton toimitusjohtaja Sami Kauhanen? Eikö liiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtaja Olli Salolla ollut mitään sanottavaa aiheeseen? SM-liigan toimitusjohtaja Mikko Pulkkiselta ei nyt voi edes odottaa kommenttia. Missä piileskeli Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen?
Arvatenkin useimpien ajatus oli, ettei asia minulle kuulu. No, ei varmasti kuulu, jos lähtökohta on kätkeä kynttiläänsä vakan alle.
Eikä sekään sitten oikein kenellekään kuulunut, ettei NHL:ssä varattu kesällä ainuttakaan suomalaista pelaajaa ensimmäisellä kierroksella.
Sitäkin kommentoi: Kummola.
Suomalainen jääkiekko on näyttänyt kaipaavan johtajaa niin kipeästi, että kohta sille riittäisi kuka tahansa – ja siltä lopputulos myös näyttää. Jos ennen yksi mies oli liikaa, nyt kymmenen nykyistä nahjusta ei riitä edes yhdessä yhdeksi puolikkaaksi.
Kummolan luovuttua virallisesta vallasta, tilaa kyllä tuli tarjolle, mutta sen täyttäjiä ei ole näkynyt mailla eikä halmeilla. On käynyt melkeinpä niin, että Kummolan jättämän valtatyhjiön suomalaisessa jääkiekkoilussa on täyttänyt Suomen Jääkiekkoilijat ry ja sen puheenjohtaja Teemu Ramstedt. Muistelen Kummolan jyrähtäneen pelaajayhdistyksenkin suuntaan.
Ennen dominoi Kummola, nyt Ramstedt. Ja sekös suorin polvin vetelehtiviä nykyjohtajia sieppaa.
Toki Kummolan laahus on pitkä. Meiltä ei ole kasvanut rohkeita jääkiekkokeskustelijoita, koska Kummola keskusteli yksin ja kaiken, ikään kuin keskenään. Kale hoitaa, ajateltiin.
Julkisilla kannanotoilla ja puheenvuoroilla ei toki määräänsä enempää ratkota suomalaisen jääkiekkoilun keskeisiä ongelmia, mutta liian usein laskeutuva kiusallinen hiljaisuus kielii ja paljastaa sen, että vetelää on.
Hiljaisuuden sanotaan olevan kultaa. Totta toisinaan, paitsi silloin, kun pitäisi johtaa.
