Kuvittele elämä, jossa ei jokaisena päivänä katsota tv:tä vaan tehdään harras, vaativa harjoitus.
Siinä asetutaan istumaan lattialle. Hengitetään syvään. Tehdään sarja erilaisia liikkeitä. Venytään kehoa koetteleviin asentoihin. Kestetään pieni kipu, kun lihakset väsyvät ja jänteet panevat vastaan.
Se tehdään joka ikinen päivä, yleensä varhain aamulla. Satana aamuna. Tuhantena.
Se muuttaa ihmisessä monia asioita. Iho, joka harjoituksessa huokuu hikeä ja puskee kuonansa ulos, alkaa hengittää toisin. Sydän lyö rauhallisemmin, verenpaine laskee, aineenvaihdunta muuttuu verkkaisemmaksi. Ylimääräinen rasva palaa pois.
Eniten muuttuu mieli. Keskittyminen, meditaatio, niistä tulee toinen luonto. Pääsee yhä helpommin tilaan, jossa on vain tyyniä asioita.
Kun tämän on tehnyt tuhansia kertoja, vuosia toisensa jälkeen, kehosta tulee samannäköinen kuin fysiologian oppikirjoissa. Luuston muotoja voi nähdä päällepäin, suurimmat lihakset erottuvat kaarina. Iho kuultaa sileänä, loputtoman harjoituksen puhdistamana.
Ihmisestä tulee veistos.
Ihmisestä tulee joogi.
Petri Räisänen istuu helsinkiläisessä kasvisravintolassa, juo porkkanamehua ja hymyilee.
Viereisessä pöydässä lounastaan syövät nuoret naiset tuijottavat häntä vaivihkaa: on se se. Suomen tunnetuin joogaaja, jolla on oma koulu ja joogakirja ja oli taannoin joogasarjakin televisiossa.
Joogasta on tullut niin suosittu laji, että sillä on omat julkkiksensa. Tunnetuimmat opettajat ovat kuin rocktähtiä. He matkustavat maasta toiseen keikkailemassa, ja heitä kyyditään limusiineilla. Monien rocktähtien lailla he saavat suurimmat tulonsa oheistuotteista, kuten kirjojen, dvd-levyjen, jooga-asujen ja juomien myynnistä.
Suurimmat markkinat ovat Yhdysvalloissa. Siellä jooga on yli kolmen miljardin dollarin bisnes ja harrastajia 16,5 miljoonaa. Fitnesslehdissä ja tv-ohjelmissa paistattelevia tähtiopettajia riittää: Shiva Rea, Duncan Wong, Sean Corne, Bryan Kest, Patricia Walden, Baron Baptiste, Gurmukh Kaur Khalsa, Richard Freeman, Judith Lasater, Ana Forrest, Rodney Yee, Maty Ezraty, Chuck Miller…
Räisänen ei kuulu supertähtien luokkaan. Hänellä on kuitenkin jo omat seuraajansa, jotka tulevat yhä uudelleen hänen tunneilleen.
“Kun menen Japaniin, siellä on faneja, jotka on ostaneet kirjani suomeksi ja tulee hakemaan nimikirjoituksia. Sit otetaan valokuvia yhdessä, ja ne suunnilleen melkein kiljuu. Ja joskus on Amerikassa kursseilla käynyt niin, että ihmiset polvistuvat mun jalkojen eteen, niin kuin mestarinsa eteen. Se on jotenkin ihmeellistä, että mitä siinä oikein tekee”, Räisänen päivittelee.
Hän voisi halutessaan opettaa melkein missä vain. Tänä vuonna hän on jo pitänyt kurssit Thaimaassa ja Intiassa, ja tulevia keikkoja riittää.
“Olen Ruotsissa vuoden aikana ainakin yhdeksän kertaa, vähintään yhtä paljon kuin Suomessa. Amerikkaankin lähden taas tekemään vähän kiertuetta, ja Singaporeen, Japaniin, Englantiin, Saksaan…”
Räisäsestä tulee mieleen Ville Valo. Kumpikin on suomalaisittain harvinaisen menestynyt, kummallakin on työssään oma, tunnistettava tyylinsä, ja kumpikin sanoo ammentavansa suomalaisen kulttuurin alkuvoimasta.
Räisästä vertaus rockartisteihin ja Ville Valoon huvittaa, mutta hän allekirjoittaa sen.
Toki hänestä ja Valosta löytyy merkittäviä erojakin. Valolla on ollut päihdeongelmia, mutta Räisänen on jo vuosia elänyt ilman alkoholia. Kun Valo sanoo hakevansa inspiraatiota musiikkiinsa elämän synkistä ulottuvuuksista, Räisäsen on tarkoitus johdattaa seuraajansa mielenrauhan ja valaistumisen tielle.
“Mulla on tietty kirkkaus päässäni, ja yritän elää mahdollisimman hyvin niin, että se pysyisi yllä. Jo yhden olutpullon juominen sotkee sen kirkkauden. Saattaisi mennä pari kolme päivää, ennen kuin pääsisin takaisin siihen tilaan”, Räisänen sanoo.
Ja kun Valo alkaa jo kolmekymppisenä olla rock-veteraani, 40-vuotiaalla Räisäsellä on paljon edessään. Hän on joogannut säännöllisesti parikymmentä vuotta, mutta se on kovin vähän verrattuna hänen omaan mestariinsa. Guru, jonka oppeja hän seuraa, on 92-vuotias intialainen Sri K. Pattabhi Jois.
“Olen nyt juuri siinä rajoilla, että mua voi jo sanoa opettajaksi. Olen siirtynyt itse fyysisistä harjoituksista tekemään myös hengityksen ja meditaation harjoituksia. Nyt mulla vasta alkaa se, mitä Intiassa tarkoitetaan joogalla. Sitten kun mennään 60-70 vuoden ikään, alkaa olla mahdollista, että on jo jotain syvempää kokemusta mitä jakaa.”
Vertaus rocktähtiin silti miellyttää joogi Räisästä, paristakin syystä. Hiveleehän sellainen kenen tahansa turhamaisuutta, ja kansainvälisten tähtien seurapiirit ovat hänelle hieman tututkin. Ja hän on entinen punkkari, joka nuorena karjui ja soitti rumpuja autotallitasolle jääneessä punkbändissä A-olut.
Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta! Älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelma!
70-luvun loppu, 12-vuotias poika, ja radiossa Pelle Miljoonan Väkivalta ja päihdeongelma.
Se oli sen pojan menoa.
Ilman punkkia Helsingin Etelä-Kaarelassa kasvanut Petri Räisänen olisi saattanut päätyä aika toisenlaiselle uralle. Hän oli pelannut kuusivuotiaasta asti jääkiekkoa ja eteni siinä niin, että siitä olisi voinut tulla ammattikin. Ja hän oli ehtinyt alkaa inhota kaikkea kommunismiin vivahtavaa. Se oli torjuntareaktio sitä vastaan, että hänen vanhempansa olivat vasemmistolaisia ja laittoivat lapsensa venäläiseen kouluun.
Punkin myötä poika kiinnostui kasvissyönnistä ja rauhanaatteesta. Sekin poikkesi kotitaustasta vahvasti: vanhemmat harrastivat innokkaasti metsästystä, ja talossa oli tuon tuosta erilaisia eläinten ruhoja.
“Yhdeksänvuotiaasta alkaen olin jostain syystä nähnyt säännöllisesti unia sodasta, toisesta maailmansodasta. Sitten 14-vuotiaana näin sotaunen, jossa mut teloitettiin. Tunsin sen kuoleman ja kaikki. Ja jonkinlaisen ruumiista irtautumisen. Se vaikutti siihen, että musta tuli jo silloin pasifisti, rauhaa rakastava ihminen”, Räisänen muistaa.
Hän pyöri kavereineen talonvaltaus- ja eläintenoikeustapahtumissa. Steinerkoulua käynyt tyttöystävä tutustutti hänet itämaiseen filosofiaan. He kokeilivat yhdessä kevyttä hathajoogaa, mutta se tuntui liiankin harmittomalta jääkiekkoilijapojalle. Sitten löytyi astangajoogan kurssi, jossa yhdistyivät vaativa fyysisyys ja voimakas filosofia.
Hän lopetti jääkiekon ja alkoi omistautua henkisille asioille. Samalle suunnalle on päätynyt hänen pari vuotta vanhempi sisarensa, joka pitää kursseja muun muassa henkiparantamisessa ja meditaatiossa.
Räisänen opiskeli kansanparantamista ja sitten kosmetologiksi, erikoisalanaan luontaiskosmetiikka. 90-luvun alussa hän avasi Helsingin Kaivopuistoon hoitolan, jossa hän teki jäsentenkorjausta, energiaparannusta ja kosmeettisia hoitoja. Joogaharrastuskin jatkui, ja vuonna 1997 hän päätti ystävänsä Juha Javanaisen kanssa perustaa alan koulun.
“Jo alusta oli selvää, että Petri sai opettajantyön ohella olla meidän pr-kasvot. Hän viihtyy luonnostaan parrasvaloissa”, kertoo Javanainen.
Sujuvapuheinen ja silopiirteinen Räisänen alkoi nopeasti saada niin innokkaita oppilaita kuin huomiota mediassa. Hän itse selittää tuntiensa suosiota syyllä, joka kuulostaa hyvin mystiseltä.
“Käytän opettaessani koko ajan kansanparantajan taitojani: energiaparantamista ja erilaisia tekniikoita, joilla kehoa saa väännettyä. Niiden avulla oppilaat yleensä rentoutuvat ja menevät jooga-asentoihin huomattavasti helpommin kuin muilla opettajilla. On muitakin, jotka hallitsevat niitä tekniikoita, mutta mut tunnetaan siitä maailmalla”, Räisänen sanoo.
Mitä se käytännössä tarkoittaa, esimerkiksi oppilaiden koskettamista jotenkin eri tavalla kuin muut?
“Ei, ei ne oppilaat tiedä itse siitä mitään. Se on energia- ja kaukoparantamisessa käytettyä tekniikkaa, jossa minä kohdistan mieleni tiettyyn asiaan, siihen oppilaaseen. Kivunpoistoa ja kehon rentouttamista. Oppilaat ihmettelevät vain jälkeenpäin, miten asento meni heiltä niin hyvin. Siinä liikkuu jokin voima minun ajatukseni kautta.”
Räisänen kertoo parantajankokemuksistaan myös liikuttavan muiston. Vanhemmat olivat suhtautuneet hänen opiskeluihinsa ja töihinsä sinänsä myönteisesti, mutta ei niistä ollut koskaan paljon yhdessä puhuttu. Sitten vuosituhannen vaihteessa hänen isänsä sairastui syöpään ja joutui sairaalaan.
“Se oli aika raju kokemus. Syövässä oli paljon kipuja, ja se sairaalavaihe ennen hänen kuolemaansa kesti kymmenen kuukautta. Mutta minä kävin monen kuukauden ajan energiaparantamassa isää, välillä isommankin parantajaryhmän kanssa. Se toimi todella hyvin. Häneltä lähtivät kivut pois, ja hän pystyi nukkumaan. Hän alkoikin aina kysellä, että missäs Petri on, voisko se tulla parantamaan.”
On olemassa energiaparantamista helpomminkin uskottavia syitä sille, miksi Räisänen on maailmalla suosittu opettaja. Hänellä on pitkän kokemuksen tuomaa läsnäolon taitoa.
Ja kun joogasta on alkanut tulla yhä kaupallisempaa ja pinnallisempaa, Räisänen on mennyt päinvastaiseen suuntaan. Hän on perehtynyt astangajoogan ytimeen, joka vaatii seuraajiltaan paljon.
Wwwwuuuuuuuuuussssssshhhhh.
Matalalta puuskuttava ääni täyttää ison tilan. Se on ääni, joka ei tule vastaan missään muualla kuin joogasalissa.
On pimeä talviaamu, ja Astanga-joogakeskuksen ikkunoilla Helsingin Eerikinkadulla välkkyy valkoisia, paksuja kynttilöitä. Salin seinillä on intialaisten joogamestarien kehystettyjä kuvia.
Kello on vasta vartin yli seitsemän, mutta salissa on jo 39 ihmistä, enimmäkseen kolmekymppisiä naisia. He kaikki hikoilevat virtaimenaan, ja ilma on paksua, kosteaa ja hyvin lämmintä. Heistä kumpuava syvä hengitys kuulostaa kuin jonkin kummallisen, suuren eläimen hitaalta huohotukselta.
Wwwwuuuuuuuuuussssssshhhhh.
Joogaajia on salissa niin paljon, että he ovat asettautuneet aivan vieri viereen. Se onkin yleinen nurinan aihe lajin harrastajien keskuudessa: tunneille otetaan nykyään niin paljon ihmisiä, että on ahdasta.
Petri Räisänen kiertelee salia kahden apuohjaajan kanssa. He seuraavat harjoitusten etenemistä ja pysähtelevät korjaamaan ja auttamaan oppilaiden tekemiä asanoita eli asentoja. Kun osa oppilaista pääsee asanasarjansa loppuun, Räisänen viittaa heidät nousemaan ylös ja lausumaan yhdessä sanskritinkielisen loppumantran. Sen on tarkoitus ohjata harjoituksesta saatua energiaa ulos, ympäröivään maailmaan.
OM svasti prājabhya.h paripālayantāmnyāyena mārge.na mahīm mahīśā.hgobrāhma.nebhya.h śubhamastu nityamlokā.h samastā.h sukhino bhavantu… OM śānti.h, śānti.h, śānti.h
Suomeksi siinä sanotaan muun muassa näin: Tulkoon hyvinvointi, olkoon henki ja ruumis ravittu, hallitkoot hallitsijat maataan oikeudenmukaisesti, rauha ja lempeys, sivistys ja jumalallisuus aina vallitkoon, onnellisuus ja hyvyys kaikkialla maailmassa. Rauhaa, rauhaa, rauhaa.
Sanskrit sujuu tottuneesti, sillä tämä kurssi sopii vain kokeneille harrastajille, jotka taipuvat aikamoisiin asentoihin. Osa heistä on tullut kurssille erityisesti Petri Räisäsen takia. Esimerkiksi helsinkiläinen Leena Weckström, joka on harrastanut joogaa viisi vuotta.
“Olen käynyt Petrin tunneilla useita kertoja, ja siksi halusin tulla nytkin. Hän osaa vain jotenkin luontevalla tavalla auttaa tekemään asanat paremmin. Ja Petristä huokuu hyvää oloa ja rauhallisuutta”, Weckström kiittelee matkalla pukuhuoneeseen.
Kurssin nimi on erikoinen sanahässäkkä: mysoreintensiivi. Intensiivi tarkoittaa tietysti tehokkuutta, ja mysore omaan tahtiin tehtävää harjoittelua, jota opettaja valvoo sivusta. Mysore on kaupunki Intiassa, kuuluisa joogan mekka, jossa myös Räisänen käy saamassa lisäoppia mestariltaan.
Kurssin nimi kertoo myös joogan nykymarkkinoista. Jos joku sanoo harrastavansa joogaa, se ei vielä kerro paljon: on kysyttävä mitä joogaa.
Kun jooga alkoi levitä länsimaissa 60-luvulla, sitä pidettiin hippiharrastuksena, itämaisen henkisyyden tavoitteluna. 80-luvulla kiinnostuttiin sen terveysvaikutuksista, ja 90-luvulla sitä alettiin pitää kuntoiluna. Kun siitä innostuivat maailmantähdet, kuten Madonna, ja laihduttamisesta ja “hyvän olon” aktiviteeteista tuli muotia, joogan suosio kasvoi valtavaa vauhtia. Nyt sen nimissä tehdään lukemattomia erilaisia harjoituksia.
On sahajajoogaa, kundalinijoogaa, rajajoogaa ja karmajoogaa. On varvasjoogaa, vesijoogaa, keskiaikaista joogaa, flowjoogaa, parijoogaa ja äijäjoogaa. On joogaa narujen tai apuvälineiden kanssa, joogaa odottaville äideille ja hot joogaa, eli joogaa kuumassa tilassa.
Taannoin Amerikassa kehiteltiin jopa diskojooga, jonka mainoslauseet ovat liki rienaavia: Miksi joogan pitäisi olla tylsän vakavaa! Tule joogaamaan sähäkästi diskomusiikin tahtiin, välkkyvien valojen alla!
Petri Räisäsen vaalima astanga on joogalajien viidakossa kovin perinteinen ja vaatimatonkin otus. Astangassa eteneminen vaatii omistautumista ja kovia fyysisiä suorituksia.
Astangassa on kuusi harjoitusten sarjaa, jotka vaikeutuvat oppilaan edetessä. Räisäsen mukaan maailmassa on kuitenkin vain yksi intialainen joogi, joka tekee vaativinta eli kuudetta. Hän itse on vuosikausia tehnyt kolmatta sarjaa – opetustyö ja muu elämä vievät aikaa. Eikä toisaalta ole kiirettä edetä: tavoitteena eivät ole vaikeat liikkeet sinänsä vaan mielen ja kehon ykseys, harmonia.
“Ja tavallaan opetan samaa joogaa kuin Suomessa muutkin, se on vain yksi tapa tehdä sitä. Ohjaajissa on monenlaisia, jotkut painottavat fyysistä, toiset henkistä puolta. Mä olen varmaan jostain siitä väliltä, ehkä sekin on tuonut ihmisiä tunneilleni”, Räisänen pohtii.
Vastaanotto vaihtelee eri maissa, hän sanoo. Skandinaviassa osataan keskittyä, samoin Venäjällä ja Japanissa. Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa taas löysäillään, oppilaat saattavat tehdä tunneilla mitä huvittaa.
Amerikassa joogan kirjo on laaja. On “oikeita” saleja, joissa oppilailla on kova tiedonnälkä ja halu harjoitella, Räisänen kertoo. Mutta suuri osa paikoista on kaupallisia, ja niissä näkee plastiikkakirurgin muokkailemia ihmisiä, jotka haluavat lähinnä laihduttaa tai olla muodikkaita.
Räisänen sopii keikkansa vain tuntemiensa ihmisten kautta, ja hän on opettanut vain kymmenenkin hengen ryhmiä, jotta saa asialle omistautuneen yleisön. Viime syksynä hän meni esimerkiksi Ruotsin Jönköpingiin, jossa joogakoulua pitävä pariskunta kokee hänet omaksi mestarikseen. Tunneilla oli seinillä Petrin kuvia ja yhteinen henki vahva.
Hän on siis aito, suomalainen guru?
“Joo, paitsi luulen, että ei ne esimerkiksi Ruotsissa näe mua suomalaisena, ne näkee mut joogaopettajana, joka on ollut maailmalla ja kuuluu maailmalle. Ja gurun asemahan tulee muiden kautta, sitä ei voi koskaan itse sanoa, että olisi sellainen. Se vain syntyy: kun arvostuksen määrä menee tietyn rajan yli, opettajaa alkaa kunnioittaa kuin korkeampaa henkilöä”, Räisänen kertoo.
“Siinä on kyse luottamuksesta. Täytyy vain pitää itse pää kylmänä, ettei ala ainakaan käyttää hyväksi sitä asemaa. Ja kun pidän kursseja, annan tosi paljon itsestäni. Varmaan liikaakin. Tokiossa ollessa tyttöystäväni sanoi, että se oli siinä rajoilla annanko jo liikaa itsestäni, että ihmiset eivät välttämättä ole valmiita ottamaan vastaan niin paljon.”
Mitä se on, mitä annat liikaa?
“Se mitä heille puhuu, miten pitkälle paljastaa itseään ja omaa tietoaan, se voi mennä liian syvälle sellaiseen, mistä ne ihmiset eivät vielä tiedä. Ja joogassa voi sanoa, että antaa rakkautta.”
Universaalin rakkauden lähettiläs.
Se Petri Räisänen sisimmässään kokee olevansa.
Se on kaukana kuvasta, joka hänen tekemisistään syntyy, jos niitä seuraa iltapäivä- ja juorulehdistön kautta. Niiden mukaan Räisänen on jonkinlainen joogan playboy.
Mielikuva tulee etenkin siitä, että hän on seurustellut tunnettujen näyttelijättärien kanssa: ensin itseään reilusti nuoremman, suomalaisen Jenni Banerjeen ja sitten amerikkalaisen, tv-sarjasta House kuuluisaksi tulleen Lisa Edelsteinin kanssa. Sekä Banerjee että Edelstein joogaavat, ja molempiin Räisänen tutustuikin joogasalilla.
Ja koska Räisänen on etenkin Edelsteinin kanssa pyörinyt julkkispiireissä, hän on haastatteluissa maininnut olleensa tilaisuuksissa, joissa on nähty esimerkiksi Al Gore, George Bush vanhempi, Bill Clinton ja liuta viihdetähtiä.
Seurapiiripörrääjän kuvaan sopii, että Räisänen pitää tyylikkäistä vaatteista ja luettelee helposti mistä hänen kulloinenkin asunsa koostuu: nämä on Andy Warhol Factory -housut, paita on Calvin Klein, takki on ranskalaista vintagea ja 60-luvun kengät on ostettu New Yorkista.
Melkoinen ristiriita. Joogin pitäisi edustaa henkistä puhtautta ja karsia elämästään energiaa syövä maallinen turhuus. Tässä meillä on guru, jolla on kauniita naisia, koreaa elämää ja vaatteet viimeisen päälle.
Räisänen pitää julkkismainettaan hauskana asiana mutta myös hieman kiusallisena. Hän sanoo kieltäytyvänsä monista suomalaisista haastatteluista, koska niissä kysellään vain julkkistutuista Amerikassa.
Joogan ja leveän elämän ristiriita on tuottanut hänelle vaikeuksia:
“Asuin vuosina 2001-2004 Nykissä ja viimeksi vuoden Losissa, mutta lopulta tuli tunne, etten voi olla siellä. Mihinkään ei Amerikassa voi luottaa. Ihmiset valehtelevat paljon, nostattavat itseään luomalla pinnallisia suhteita. Siihen menee itse mukaan, ja se on tosi raskasta.”
“Mulle olisi ollut täysin mahdollista ruveta kehittämään siellä töitä. Varsinkin New Yorkissa kaikki alalla tuntee mut, se ois ollut tavallaan helppoa. Mutta en vain kestänyt sitä. Päätin, että parempi kiertää maailmaa ja säilyttää oma aitous.”
“Kun mulla joskus menee huonosti, sitä paremmin tajuan, että mun on saatava sitä joogan tuomaa kirkkautta esiin elämässä. Mitä vaikeampaa on, sitä tärkeämpää on meditaatio ja kehon venyttäminen ja ravitseminen oikein.”
Toisaalta hän kiittelee monia asioita amerikkalaisessa kulttuurissa. Kuten sitä, miten nopeasti asioita saa siellä aikaan.
“Mikä musta on tullut, siitä olen paljon kiitollinen amerikkalaisille. Se on aika miellyttäväkin paikka, ihmiset juttelee ja huomioi sut. Pikku hiljaa opin siihen sosiaalisuuteen. Nyt en voi sanoa, että olisin enää ihan suomalainen. Mä olen vähän sellainen maailmankansalainen.”
Amerikan-vuodet kuuluvat hänen puheessaan. Ihmissuhteista kysyttäessä hän ei kerro suoraan, että seurustelu Lisa Edelsteinin kanssa on päättynyt, vaikka vastauksesta on mahdoton päätellä muutakaan.
“Meillä on nyt Lisan kanssa semmoinen, kun olen ollut puoli vuotta pois sieltä… Päätettiin, että okei, ollaan niin kuin englanniksi sanotaan healthy relationship, otetaan tämmöinen tauko. Tai ei edes oikeastaan tauko, vaan ollaan vapaana. Molemmat pidetään toisistamme mielettömästi, mutta käytännön asiat oli tosi vaikeita. Puoli päivää meni hyvin, puoli päivää ei ollut mitään kontaktia oikeastaan. Oltiin niin eri ulottuvuuksissa, myös taloudellisesti.”
“Meillä oli kaikin puolin loistava suhde ja loistava kokemus, kummatkin oli tyytyväisiä kaikesta mitä tapahtui. Mutta jossain vaiheessa en voinut enää sietää sitä Losin pinnallista, rahasta ja seksistä puhuvaa jengiä. Alkoi tympiä, kun pitää jatkuvasti näytellä hymyilevää.”
Petri Räisäsen mielestä siinä ei itsessään ole mitään ristiriitaa, että on joogi ja samalla vahvasti mukana bisneksissä ja seurapiireissä. Hänen gurunsakin Sri K. Pattabhi Jois seuraajineen pitää sitä vain hyvänä, jos joogi menestyy ja saa vaikkapa lahjoja. Ja vaikka astangajoogassa on brachmarya-niminen periaate, joka kehottaa seksuaalienergian varjeluun, se ei heidän tulkintansa mukaan tarkoita täydellistä pidättäytymistä.
Tyylikäs pukeutuminen on Räisäselle osa samaa kokonaisuutta.
“Jotkut ihmiset näkevät joogan liiankin askeettisena. Minä en seuraa muoteja, mutta seuraan sitä mikä tuntuu oikealta. Olen herkistynyt sille, miten vaatteet vaikuttavat omaan olotilaan. Sitä haluaa, että oma pukeutuminen ja mielentila tavallaan värähtelevät samalla tasolla.”
Amerikka vahvisti hänen tyylitietoisuuttaan.
“Oltiin Lisan kanssa New Yorkin muotiviikkojen takahuoneissa ja istuttiin näytösten eturivissä. Jotenkin silmät aukesivat. Tapasin huippusuunnittelijoita ja tajusin, että he luovat koko ajan jotakin uutta ja rikkovat rajoja. Ei muotinäytöksissä ole oikeastaan muotia vaan taideteoksia.”
“Mutta Lisan kanssa liikkuessa se vaatepuoli meni niin pitkälle, että oli pakko vaihtaa vaatteita joka kerta, ennen kuin astui ovesta ulos. Siellä tulee vain tunne, että niin on oltava, että on mukana siinä yhteisössä. Oli ostettava vaatteita, jotka näyttivät yhtä aikaa sekä vähän kreiseiltä että sopivilta.”
Monelle joogaihmiselle tuo kaikki olisi liian ahdistavaa. Onko tässä yksi syy siihen, että Räisänen menestyy – koska hän sietää sitä ristiriitaa, osaa yhdistää kaupallisen maailman ja joogan henkisyyden?
“Joo, olen niiden asioiden kanssa tosi sinut. Mä tavallaan jopa nautin siitä ristiriidasta kaupallisuuden kanssa, että osaan hallita sen. Ei se mua töki kuin USA:ssa, jossain Losissa, missä se on tosi rajua. Euroopassa olen täysin messissä sosiaalisesti, käyn illallisilla ja leffoissa. Ja jos tulee jotain rahaa, se on täysin luonnollista. Meidän kurssimaksut on samat kuin muillakin. Jos mulla on enemmän ihmisiä kurssilla kuin muilla, sehän on vain hauskaa”, sanoo Räisänen ja nauraa iloisesti.
Olisi helppoa kuvitella Petri Räisäselle vielä suurempia bisneksiä kuin nykyiset kurssienvetämiset ja osuus joogakoulusta Helsingissä.
Ajatelkaa esimerkiksi Marja Putkistoa ja hänen pilates-buumin mukana pieneksi kansainväliseksi brändiksi noussutta syvävenyttelyään Method Putkistoa.
Räisänen teki pari vuotta sitten astangasta kirjan, joka julkaistiin Suomessa ja Ruotsissa, ja käännös englanniksi on valmistumassa. Nyt hän kokoaa toista kirjaa, joka menee vielä pidemmälle joogaperinteen kuvauksessa. Hänellä on tv-kokemusta ja kontakteja moniin maihin.
Euroopassa voisi olla tilaa vaikka fitness-brändille nimeltä Petri. Se voisi amerikkalaiseen tapaan yhdistää joogaa, kuntoilua, vähän elämänhallintaneuvoja. Ensin tv-sarja, sitten dvd-levyjä, apuvälineitä, asuja…
Haluaisiko Räisänen sellaiseksi supertähdeksi?
“Mua ei kiinnosta pyrkiä yhtään mihinkään, mutta enköhän mä jo ole – mä oon jo aika kauan ollut Suomessa astangan kasvot. Ja kansainvälisesti… heti kun nuo kirjani tulevat englanniksi, olen kansainvälisesti aika iso nimi. Tai yksi varteenotettavimmista nimistä joogan uudessa opettajasukupolvessa.”
“Kun on kokemusta asioista ja tunnettuutta, pystyy kehittelemään kaikenlaista. Se kasvu on hyvin luonnollinen asia, se jotenkin vain tapahtuu. Mulla on sisäinen tunne siitä, mitkä asiat toimii. Ja totta kai musta tulee koko ajan isompi nimi. Koska nuo kirjat on loistavia! Vaikka itse sanonkin sen, tämä mitä nyt kirjoitan, se on todella arvokas. Siihen tulee tietoja vanhalta mestariltani, ja luultavasti se tulee olemaan ainoa talteen saatava dokumentti joistakin asioista.”
Eräs brändinlaajennus on jo se, että Räisänen suunnittelee terveysmehubisneksiä Helsingissä erään luomukaupan omistajan kanssa.
“Meillä oli juuri kokous terveysmehubaarista, jollaista ei Suomessa vielä ole. Se tehtäisiin Helsingin keskustaan aika pitkälle sellaiseen Amerikan-muottiin, pirtelöitä ja terveysmehuja, joitakin elävän ravinnon tuotteita. Mä suunnittelisin suurimman osan paikan menusta. Olen niissä juomissa ekspertti, käyn niissä paikoissa niin paljon.”
Ehkä Räisänen joskus vielä lyökin isosti läpi. Mutta sille on myös yksi este. Hän itse.
Hänen vanha yhtiötoverinsa Juha Javanainen ilmaisee asian näin: “Hetkessä eläminen on Petrin vahvoja puolia, hyvässä ja pahassa.”
Räisänen innostuu asioista muttei ole niitä, jotka suunnittelevat kovin pitkälle eteenpäin. Hänen itsensä mielestä sellainen elämälle avoin asenne on myös osa joogaa: “Joogan maailmassa energia ohjaa ihmistä eteenpäin, etkä oikeastaan itse ohjaa itseäsi. Luovitaan ihmisten ja asioiden kanssa energian mukana.”
Hänellä tuntuu olevan aina monta asiaa meneillään yhtä aikaa.
Uuden joogakirjan lisäksi hän suunnittelee kirjaa Ior Bockista. Bock on suomenruotsalainen eksentrikko, joka tuli kuuluisaksi värikkäistä elämänvaiheistaan ja skandinaavisia muinaisuskomuksia sisältävistä sukutarinoistaan. Räisänen ja Juha Javanainen innostuivat Bockin saagoista ja ostivat aikoinaan Sipoosta paikan, jossa väitetään sijaitsevan sukutarinoihin kuuluva Lemminkäisen temppeli.
Räisäsellä on myös musiikkivirityksiä – ei sellaisia, jotka uhkaisivat Ville Valon asemaa rock-markkinoilla, mutta hänelle itselleen rakkaita. Äskettäin hänen nuoruuden punkbändinsä intoutui kokoontumaan vanhojen aikojen muistoksi. Ja isompi projekti on etnorockbändi Korpivaara, jossa Räisänen tekee biisejä ja laulaa korisevaa kurkkulaulua. Yhtyeeseen kuuluu monipuolisena musiikintekijänä tunnettu Timo Kiiskinen ja entisiä Värttinän muusikoita, ja levy on suunnitteilla.
Toki Räisäsellä on arjen kiinnekohtia, joiden ympärille kaikki muu sovitetaan. Tärkeä sellainen on hänen yhdeksänvuotias poikansa, joka asuu Helsingissä äitinsä luona ja johon hän pitää tiivistä yhteyttä.
Ja sitten on joogan ainainen rytmi.
Elämä, jossa ei jokaisena päivänä katsota tv:tä vaan tehdään harras, vaativa harjoitus.
Lattialle. Syvä hengitys. Pitkä sarja liikkeitä. Pieni kipu.
Se tehdään joka ikinen päivä, yleensä aamuisin. Satana aamuna. Tuhantena.
Iho muuttuu. Sydän, verenpaine, aineenvaihdunta.
Pääsee yhä helpommin tilaan, jossa on vain tyyniä asioita.
Ihmisestä tulee veistos.
Joogi.
