Mikkosten yrityksessä alkoi omistajanvaihdoksen jälkeen tapahtua kummia – Pian koko elämäntyö oli palasina ja eläkerahat kadonneet

Helmikuisena pakkaspäivänä vuonna 2018 erään Uudellamaalla sijaitsevan teollisuuspuiston arkisessa toimistohuoneessa koettiin yhden aikakauden loppu.

Vuosikymmenet lvi-urakoita toteuttaneiden Kari ja Seija Mikkosen johtotehtävät heidän itse perustamassaan yrityksessä lakkasivat. Yrityskauppa, exit, oli viimein totta. Sopimuksen sinetiksi Kari ojensi firmansa pankkitunnukset ja kortit uudelle omistajalle.

Ilmassa oli haikeutta. Toistakymmentä ammattilaista työllistänyt, 1990-luvun lamavuosina perustettu putkiremppabisnes oli ollut Mikkosten elämäntyö. Yritystä oltiin kehitetty ja kasvatettu vuosikymmenten ajan, ja siinä sivussa hoidettu lapset ja maksettu asuntolainat. Eläkeiän lähestyessä Mikkoset alkoivat miettiä, voisiko elämässä tehdä muutakin kuin työtä.

Syntyi ajatus yrityksen myymisestä. Ostajan löydyttyä ja kauppojen lukkoon lyömisen jälkeen Mikkosille kuitenkin selvisi, että he olivat joutuneet rikollisliigan häikäilemättömän huijauksen kohteeksi. Sen seurauksena Mikkosten yrityksestä oli jäljellä enää kuoret, ja heidän eläkesäästönsä olivat kadonneet savuna ilmaan.

Tässä jutussa kerrotaan, kuinka kaikki tapahtui. Mikkoset eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään.

Kari Mikkonen kertoo tulleensa rakennusalalle nuorena apumiehenä. Hänellä ei ole muodollista tutkintoa, mutta mies kertoo oppineensa ”kaiken työssä ja paremmin kuin koulussa”. Yrittäjäurallaan hän keskittyi työmaiden johtoon, vaimo taas hoiti hallinnollisia asioita.

Kiivaimmat vuodet paiskittiin vuosituhannen vaihteen jälkeen.

– Silloin meillä oli työmaita Helsingissä ja se oli välillä hankalaa. Tekijät, kalusto ja itse oltiin kuitenkin kauempana. Siitä syystä sitten aloimme tarjota Helsingin ympäryskuntiin urakoita ja keskityttiin alueellisesti, niin saimme toimintaa tehostettua.

Henkilöstöasioiden järjestely oli työn raskainta antia. Työnantajan vastuut painoivat hartioita vuosi vuodelta enemmän. Toimintaympäristökin muuttui. Nollakorot ja saneerausbuumi lisäsivät kysyntää korjausrakentamisessa, mutta Mikkosten puhti alkoi loppua.

Pitkällä aikavälillä toiminta oli ollut kannattavaa, välillä tuottoisakin, mutta nyt tulos oli kymmeniä tuhansia miinuksella. Puskurit oli käytetty ja kassakriisi oven takana. Yrittäjät tunsivat vastuuta työntekijöistään, joista moni oli ollut palkkalistoilla pitkään.

– Meillä oli toistakymmentä ammattilaista töissä, oikein hyviä tekijöitä. Ajattelimme, että jos löydämme yritykseen uudet vetäjät ja omistajat, niin firma saadaan kasvu-uralle, työtä tulee enemmän ja me puolestaan voimme siirtyä konsultoimaan lvi-urakoita, Kari Mikkonen kertoo.

Seija Mikkonen omisti yrityksen miehensä kanssa puoliksi, fifty-fifty. Hän kertoo, että kun päätös myynnistä vuodenvaihteessa 2018 oli kypsynyt, Mikkoset laittoivat ilmoituksen nettiin.

Tunnettu ja pitkään toiminut lvi-saneeraaja, liikevaihtoluokka 1-3 miljoonaa euroa vuodessa, ilmoitus pääpiirteittäin kertoi.

Pian Mikkosiin otti yhteyttä suomalainen liikemies, joka oli kiinnostunut yrityksen ostamisesta. Hänestä käytetään tässä jutussa nimeä Yrityskonsultti.

Yrityskonsultin tekemä taustatarkastus Mikkosten firmaan kävi nopeasti.

– Ilmassa oli ehkä vähän kiireen tuntua, mutta hän vaikutti luotettavalta ja kokeneelta näissä asioissa, Seija Mikkonen pohtii.

Esimerkiksi edellisvuoden tilinpäätös oli kesken eikä tilintarkastaja ollut vielä päässyt tutustumaan siihen. Mikkosten mukaan he kertoivat tilinpäätöksestä neuvotteluissa. Yrityskonsultti vastasi hoitavansa asian.

– Häntä ei haitannut. Käytössä oli kuitenkin kaikki kirjanpitoaineisto.

Myyntihinta oli viisinumeroinen. Tarkkaa summaa Mikkoset eivät paljasta, mutta Karin mukaan summalla olisi saanut ostettua ”ehkä jonkinlaisen kuorma-auton”. Elämäntyön myymisellä he eivät tulisi rikastumaan, mutta Mikkosten eläkepäivät olisi turvattu.

Mikkosilla oli nimittäin kaupalle tärkeä erityisehto. Kyse oli perheyrityksen nimissä olevasta sijoitusomaisuudesta, niin sanotusta vakuutuskuoresta, jota hoidettiin isossa ruotsalaisessa pankissa.

Sijoitusvakuutusta oli aikaan ehdottanut Mikkosten käyttämä varainhoitaja. Kuoreen oli laitettu yrityksestä hyvinä aikoina kertyneitä voittovaroja, ja sen arvo oli talvella 2018 runsaat 160 000 euroa. Varainhoitaja oli verosyistä nimennyt sijoituksen omistajiksi Mikkosten osakeyhtiön. Järjestely on yksityisyrittäjille täysin tavanomainen.

Kauppaneuvotteluissa Yrityskonsultti oli suostunut vakuutuskuorta koskevaan erityisehtoon. Sijoitusvarat jäisivät kaupan ulkopuolelle ja Yrityskonsultti lunastaisi määrättynä aikana ne yhtiön tilille. Rahat maksettaisiin Mikkosille, jotka sitten maksaisivat tulostaan asianmukaiset verot.

Tällainen menettely oli myös ruotsalaispankin edellytys. Rahat olisivat palkinto kovasta työstä ja eläkekassa, Mikkoset ajattelivat.

Kun raha alkoi liikkua, iski poliisi.

Yrityskonsultti oli kauppaneuvotteluissa paljastanut Mikkosille, että hänellä on hallussaan toinenkin pitkän linjan LVI- ja korjausrakennusyritys. Sen kotipaikka oli Helsinki ja se oli tullut Yrityskonsultin salkkuun muutamaa kuukautta ennen Mikkosten diiliä. Puheissa mainittiin konsernirakenne ja synergiaedut.

Helsinkiläisfirman oli vuosikymmenessä patruunan lailla pystyttänyt paikallinen Liikenainen. Parhaina aikoina muutama vuosi sitten urakoita uurasti kymmeniä työntekijöitä, vuotuinen liikevaihto ylitti kahdeksan miljoonaa euroa.

Helsinkiläisyrityksen toiminnassa oli ollut osa-aikaisesti mukana liikenaisen poika, nuori diplomi-insinööri, joka vastasi kehitysprojekteista. Profiilia oli otettu julkisuudessakin. Alan arvostetusta ammattilehdestä löytyy pojan henkilöhaastattelu, jossa hän avaa näkemyksiään rakennusalan kehittämistarpeista ja avoimen yrityskulttuurin eduista. Tavoite on, että olemme omalla sektorillamme parhaita, poika visioi lehdessä.

Tilikirjojen perusteella tilanne oli toinen. Takavuosien vahva tuloskunto oli loppua kohden hyytynyt pahasti. Viimeisimmän tilikauden tappio lähenteli miljoonaa, velkaa piikissä oli saman verran ja ylikin.

Tukalasta tilanteesta otti kopin Yrityskonsultin valtuuttama Asiamies, joka oman apuyhtiönsä avulla hankki velkaantuneen helsinkiläisyrityksen osakkeet, tilit ja resurssit hallintaansa. Asiamies maksoi yritystililtään Liikenaiselle kauppasumman, 10 000 euroa. Rahat saatuaan Liikenainen jätti rakennusalan ja siirtyi tavallisiin palkkatöihin.

Asiamies sai konsernista hallituspaikat. Todellisena pomona oli kuitenkin Yrityskonsultti. Järjestelylle oli painava syy, sillä Yrityskonsultin nimi ei kaupparekisteriin olisi kelvannut.

Yrityskonsultti on toiminut liike-elämässä 1990-luvulta alkaen. Silti hänen kuvaansa ei löydy esimerkiksi verkostoitumispalvelu LinkedInistä tai muualta sosiaalisesta mediasta. Poliisille mies on sen sijaan hyvinkin tuttu.

Miestä koskevien oikeusjuttujen nimikelista pelkästään viime vuosikymmeneltä täyttää puoli A4-arkkia. Ei huumeita tai väkivaltaa, vaan rakennusalan talousrikosten koko kirjo. Törkeitä kirjanpitorikoksia, törkeää velallisen epärehellisyyttä, veropetoksia, rekisterimerkintärikoksia. Yrityskonsultti on tuomittu ulosottoihin ja yhdyskuntapalveluun, hän on istunut vankilassa.

Ulkoisesti rikostaustaa ei osaisi arvata. Kyseessä on kuin kuka tahansa fiksusti pukeutuva ja miellyttävästi keskusteleva suomalainen keski-ikäinen herra. Vapaa-aikanaan Yrityskonsultti on tuttu näky ravipiireissä ja hevostalleilla.

Talvella 2018 Yrityskonsultin toimintamahdollisuudet olivat rajalliset liiketoimintakiellon takia, joka oli hänelle järjestyksessään jo toinen. Tällainen kielto oli pätevä vain Suomessa, joten Yrityskonsultti oli etsinyt töilleen turvasataman ulkomailta. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa hänellä ei ollut mitään ongelmaa omistaa ja johtaa osakeyhtiötä.

Mikkosten yrityksen uudeksi omistajaksi Yrityskonsultti junaili hänen hallinnassaan olleen Lontoossa sijaitsevan pöytälaatikkofirman. Sen postilokero-osoite oli vilkkaan ostoskadun varrella, kaupunginkalleimmilla liikepaikoilla.

Yrityskonsultin toimien taustalla oli alusta saakka ollut luottomies, josta käytetään tässä jutussa nimeä Talousjohtaja. Yrityskonsulttia vuosikymmenen nuoremmalle, pitkälle, urheilulliselle ja kielitaitoiselle maailmanmiehelle ominaisia symboleja ovat luksusvaatteet, luksuskellot ja luksusautot.

Talousjohtaja oli yrityskauppojen aikaan pitkässä liiketoimintakiellossa ja saanut vastikään käräjäoikeudesta päätöksen valelaskuihin liittyvästä rikosvyyhdestä. Juttu oli aikanaan noussut uutisiinkin, kun yrittäjät ympäri Suomea olivat ihmetelleet ”Erino”-nimisen yrityksen lähettämiä laskuja. Moni oli maksanut, sillä oli luullut niitä Eniro-yhtiön laskuiksi haku- ja numeropalveluiden käytöstä. Logokin oli ollut samannäköinen.

Syyttäjä oli vaatinut Talousjohtajalle vankeutta valelaskuista sekä lukuisista muista rikoksista, mutta ylipitkäksi venyneen oikeuskäsittelyn takia nippu syytteitä hylättiin. Valtio korvasi Talousjohtajan oikeuskulut, 15 000 euroa, ja maksoi vielä 4500 euroa viivästymiskorvausta päälle.

Nyt tekeillä oli uusi vedätys, jota varten kootussa organisaatiossa jokaisella oli oma, tärkeä tehtävänsä. Mukaan tarvittiin juonessa mukana oleva Kirjanpitäjä sekä muutama sivuhahmo, joista tässä jutussa käytetään nimeä Käskyläinen.

Käskyläisen asema on organisaation matalin. Hänen toimenkuvaansa kuuluu esimerkiksi erilaisten sopimusten ja asiakirjojen allekirjoittaminen omaa nimeä käyttäen. Käskyläisen ei tarvitse olla taustoiltaan tahraton, mutta liiketoimintakiellossa hän ei voi olla. Käskyläinen on organisaatiolle korvaamaton, sillä hän takaa pomoillensa työrauhan.

Mikkosten entiset työntekijät huomasivat nopeasti, että arki työpaikalla on uuden omistajan myötä muuttunut. Eräs putkiasentajana työskennellyt suomalaismies kertoi myöhemmin rikostutkijoille, että uusia työmaita ei enää uuden johdon alaisuudessa tullut, hoidettiin vaan vanhoja loppuun.

Toinen työmies puolestaan mainitsi, että toimitusjohtajan virkaa tehnyt Asiamies oli kyvytön johtamaan eikä edes tuntenut alaa. Palkat saatiin Kirjanpitäjältä, toimintaa johtivat Yrityskonsultti ja Talousjohtaja.

Mitä konsernissa sitten tehtiin, jos ei uutta lvi-urakkaa?

Poliisin ja syyttäjien mukaan ainakin veropetoksia, rahoituspetoksia, väärennöksiä ja omaisuuden polkumyyntejä. Seurauksina oli nopeita konkursseja, miljoonavahingot ja ainakin kuusinumeroinen rikoshyöty.

Rikostutkijat arvioivat, että pelkästään Mikkosten ex-firmasta irtosi vain muutamassa kuukaudessa yrityskauppojen jälkeen yli satatuhatta euroa pimeää rahaa. Kassa kuivattiin epäselvillä ostolaskuilla, ulkomaille maksetuilla palkkaennakoilla ja suoraan käteisenä automaatista.

Firmassa oli auto, joka myytiin. Ne muutamat työmiehet, jotka olivat vielä vanhoilla työmailla, saivat palkkansa käteen. Kirjanpitäjä oli muilta osin laiminlyönyt kirjanpidon, mutta vähentänyt kuluina isoja työkonelaskuja, jotka oli ohjattu firmaan helsinkiläisyrityksestä. Sitten ostoista haettiin arvonlisäveron palautukset, joita verottaja kyselemättä maksoi 25 000 euroa.

Kirsikkana petoskakun päällä oli vielä Mikkosille kuuluva sijoitusvakuutus, 160 000 euroa. Sen puhaltamisen Yrityskonsultti oli suunnitellut huolella.

Konsernin helsinkiläisfirma oli kupattu kuukausia ennen kuin se alkoi yhteistyön Mikkosten ex-yrityksen kanssa. Aloitus oli ollut siekailematon: kirjanpito väärennettiin. Tekaistu tase ja keksityt myyntisaamiset olivat kuitenkin menneet täydestä rahoitusyhtiöille, jotka rahoittivat upeita työsuhdeautoja ja hintavan työkoneinvestoinnin.

Autopetoksen kaava oli simppeli. Rahoitusyhtiöltä anotaan leasing-lainaa työsuhdeautolle esittämällä väärennettyä kirjanpitoa ja pimittämällä yrityksen todellinen johto. Kun paperit ovat kunnossa, Käskyläinen kuittaa auton ja ajaa sen liikkeestä ulos. Autosta maksetaan muutama osamaksu, kunnes maksuposti katkeaa. Kun velkojat lopulta heräävät, auto on jo myyty jonnekin kauas.

Näinkin suoraviivaisella menettelyllä konsernin käyttöön hankittiin nopeaan tahtiin kaksi uutta hyvin varusteltua Skoda Octavia-farmaria, yksi tuliterä Porsche Panamera sekä kaksi ylellistä Mercedes-Benziä. Kallein työsuhdeauto maksoi 180 000 euroa.

Autoja liikkui lisäksi Asiamiehen apuyrityksestä konserniin, joka myi ne kirjaa myynneistä pitämättä. Uudelleenrahoitukseen ja sitä kautta liigan taskuihin menivät hintava Mercedes AMG, tavanomaisempi Mersu ja vielä käytetty karvalakkiluokan Lexus-henkilöauto.

Autopetosten hintalapuksi syyttäjä laski myöhemmin noin 240 000 euroa. Vahinko olisi ollut moninkertainen, ellei autojen perään olisi lähtenyt vakuutusyhtiön palkkaama yksityisetsivä. Kalliit Mersut ja Porsche löytyivät lopulta Espanjasta. Osa autoista on edelleen kateissa.

Miten tämä oli mahdollista?

Yrityskonsultin koplaa tutkinut Keskusrikospoliisi ei halunnut kommentoida tässä jutussa kerrottuja rikoksia yksityiskohtaisesti. Syynä on se, että Yrityskonsulttia koskevat tutkimukset jatkuvat yhä.

Yleisellä tasolla näkemystä antaa Finanssialan keskusliitossa johtajana työskentelevä Niko Saxholm. Saxholm on entinen poliisi, joka tuntee hyvin petosrikollisuuden ilmiöt.

– Auton myynti voi onnistua pelkän teknisen rekisteröintitodistuksen avulla. Siitä käy ei käy ilmi esimerkiksi auton omistussuhteet Suomessa. Sitten auto rekisteröidään uuteen maahan ja historia ikään kuin katkeaa. On myös ollut tapauksia, joissa tekninen osa on väärennetty.

Hän mainitsee, että autolla voi ajaa vapaasti, jos sitä ei ole ilmoitettu varastetuksi tai se ole käyttökiellossa vaikkapa maksurästien takia. Suomesta moottoritietä riittää ilman yhtään rajatarkastusta Välimerelle asti.

Rahoitusyhtiöiden harhauttaminen luultavasti onnistui, koska niillä on rajallisesti resursseja laajojen taustatarkastusten tekoon.

Rahalaitosten tietojärjestelmät nostavat herkästi ”lippuja” tarkoittaen, että hakemuksessa on jotain tarkempaa katsomista vaativaa. Mutta jokainen ”lippu” vaatii oikean ihmisen työpanosta, joten lippuja on pakko priorisoida. Silloin jokin asia voi jäädä huomaamatta, mikä ehkä olisi perusteellisemmin katsottuna havaittu.

– Bulvaani, jolla on suomalainen henkilötunnus ja luottotiedot, menee helposti perustarkastuksesta läpi.

Autojen lisäksi rahaa tuli työkoneista. Työkoneilla tehtävät petoset olivat konsernimiesten erikoisalaa.

Keväällä 2018, muutaman kuukauden toiminta-ajan jälkeen konsernista tuli poliisiasia. Taustalla oli Mikkosten tekemä rikosilmoitus, sillä he eivät lupauksista huolimatta olleet saaneet rahojaan ruotsalaispankin vakuutuskuoresta. Eläkerahat olivat kateissa!

Vakuutuskuoreen sijoitetut arvopaperit oli kuitenkin lunastettu ja raha liikkunut ruotsalaispankista Mikkosten ex-firmalle pankin sopimusehtojen mukaan. Sieltä varojen oli määrä matkata ensin erään baltialaistaustaisen Käskyläisen suomalaiselle tilille ja sieltä jonnekin päin maailmaa Yrityskonsultin salaiselle tilille. Rahaliikennettä ohjaili Kirjanpitäjä, jonka tiedot kirjautuivat pankin järjestelmiin.

Kun Kirjanpitäjä yritti siirtää suurta summaa Käskyläiselle, kehotti järjestelmä ottamaan yhteyttä pankkiin. Kirjanpitäjä yritti uudestaan ja vielä kerran uudestaan. Rahansiirrot oli estetty ottosululla eli tilin jäädytyksellä. Sen oli määrännyt pankkiviranomainen kuultuaan rikosepäilyistä poliisilta. Poliisi otti yhtiömiehet kiinni ja rikostutkinta alkoi. Yritykset oli tuhottu ja työmaat seisahtuneet. Viimeiset työntekijät hakivat saataviaan palkkaturvasta.

Pimeänä marraskuun aamuna vuonna 2023 Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden kapealla käytävällä on ruuhkaa. Mikkosten ex-firman sotkut ovat vuosia kestäneen esitutkinnan ja syyteharkinnan jälkeen siirtymässä käsittelyyn.

Kolmekymppinen urheiluvaatteisiin ja merkkilenkkareihin pukeutunut mies pälyilee hermostuneesti ympärilleen. Poliisi epäilee, että hän olisi yrittänyt auttaa Yrityskonsulttia Mikkosten eläkerahojenpuhaltamisessa pankkitiliä lainaamalla. Syyttäjä vaatii hänelle lyhyttä ehdollista vankeusrangaistusta.

– Pyydän, että päästävät sinut menemään, kun syyte on luettu. Ei tarvitse täällä sen pitempään olla, asianajaja rauhoittelee asiakastaan.

Ikkunasta näkyy Viron kilvissä oleva kalliin näköinen Mersu, jonka joku vastaajista on parkkeerannut oikeustalon ulko-oven eteen, suoraan pysähtymiskieltomerkin alle.

Asianajajat ovat pukeutuneet harmaasti, oikeuden kokoonpano asiallisen tummasti ja vastaajat kalliisti. Talousjohtaja istuu eturivissä arviolta tuhat euroa maksava merkkiuntuvatakki harteillaan. Hyppysissäänmies pitelee italialaisen huippumuotitalon kultakirjailtua käsipussukkaa.

Yrityskonsultti on myöhässä, mutta ehtii paikalle syyteenlukuun. Hän kiistää rikokset. Aikaa on kulunut monta vuotta, kaikilla epäillyillä on ollut vaikeuksia palauttaa mieliin tapahtumien kulkua.

Käskyläinen saa syytteen kuultuaan lähteä, kuten asianajaja lupaili.

Mikkosia kuullaan salissa todistajina. Yhtenä asiana pitkässä listassa on Mikkosten eläkerahojen eli sijoitusvakuutukseen liittyvä epäilty törkeä petos.

Syyttäjän mukaan Yrityskonsultti, Talousjohtaja, Asiamies sekä Kirjanpitäjä olivat erehdyttäneet Mikkosia ja hankkineet yrityksen vain tarkoituksena käyttää sitä rikoksissa. Todisteita on rutkasti: tiliotteita, sopimuspapereita, viranomaisilmoituksia ja miesten keskinäisiä Whatsapp-viestejä.

Puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin oikeustalolla konsernin helsinkiläisosaa koskeva oikeusjuttu on ollut käynnissä jo useamman viikon. Tutkinta oli pitkä, kallis ja monimutkainen. Syyttäjät haluavat Yrityskonsultin, Talousjohtajan ja Asiamiehen vankilaan pitemmäksi aikaa.

Mikkosten eläkerahat ovat edelleen saamatta. Konkurssipesän hoitaja nimittäin haluaa käyttää rahat konkurssipesä velkojen maksuun, oli Mikkosten ja Yritysjohtajan välillä ollut rahoista sopimus tai ei. Eli vaikka Yrityskonsultti ja kumppanit tuomittaisiin Mikkosiin kohdistuneesta törkeästä petoksesta, eläkerahoja tuomio ei palauta.

Mikkoset ovat hakeneet konkurssipesältä takaisinsaantia. He voivat vain jatkaa jo kuusi vuotta kestänyttä odotustaan.

Toimittajalla on istunnon jälkeen kysymys Mikkosille. Miten he haksahtivat niin läpipetolliseen tarjoukseen? Eikö heitä esimerkiksi epäilyttänyt, että yrityskauppa teki suomalainen mies Lontoon-yrityksen kautta?

– Me keskusteltiin tästä pankin, tilinhoitajan ja lakimiehen sekä tilintarkastajankin kanssa, että onko asiassa ongelmaa. Me siis tiesimme, että ostajayritys oli ulkomaalainen, mutta meille kaikki sanoivat, että asiassa ei ole mitään ongelmaa, Mikkoset kertovat puhelimitse pari päivää istunnon jälkeen.

Mitä asiantuntijat neuvoivat tekemään?

– Meille kerrottiin, että kyllä ulkomainen yritys voi ostaa suomalaisen yrityksen.

Entä mitä ajattelevat kaikesta tapahtuneesta helsinkiläisyrityksen petosliigalle myynyt Liikenainen tai tämän poika? Kummallakaan heistä ei ole osuutta meneillään oleviin oikeudenkäyneihin, mutta heille olisi esitetty yksi kysymys.

Miltä tuntui, kun itse kovalla työllä rakennettu yritys tuhoutui rikollisten käsissä?

– Se ei kuulu pätkääkään muille eikä varsinkaan millekään toimittajalle, liikenainen ärähtää puhelimeen ja lisää, että soitto pilasi hänen ulkomaan seminaarimatkansa.

– En halua kuulla teistä enää mitään, hän päättää.

Liikenaisen poika sanoo saman kohteliaammin.

– Olen päättänyt pysyä erosta tästä jutusta. Hyvää jatkoa sinulle ja tsemppiä jutuntekoon, hän viestittää.

Jos Yrityskonsultin ja Talousjohtajan jälkeensä jättämien oikeusjuttujen asiakirjat tulostettaisiin ja pinottaisiin, syntyisi niistä miehen korkuinen kasa. Meneillään olevien oikeusjuttujen ja niiden valituskierrosten päätteeksi kasa kasvaa edelleen.

Mitä miehet itse ajattelevat asiasta?

Yrityskonsultin tavoittaminen tätä juttua varten ei onnistunut. Sen sijaan Talousjohtaja suostuu useiden yhteydenottojen jälkeen kommentoimaan tapausta omasta näkökulmastaan. Jutustelu ei järjesty tavanomaisia latuja, vaan viestit välitetään Virossa asuvan lakimiehen välityksellä.

Tallinnassa jollain tavalla autokauppaan liittyvällä matkalla oleva Talousjohtaja kertoo istuneensa tutkintavankeudessa yhdeksän päivän ajan kuusi vuotta sitten, kun poliisi selvitti kauppoja. Hänen mielestään tapahtumien tutkinta on edennyt normaalisti ja asiallisesti. Mahdollinen tuleva vankeustuomio ei häntä huoleta.

Talousjohtajan mukaan kaikki kauppoihin osallistuneet olivat selvillä siitä, mitä oltiin tekemässä, ja pyrkivät toiminnan avulla saamaan mahdollisimman hyvän tuloksen.

– Kaikki, jotka olivat mukana, tiesivät, mistä on kysymys. Oli ihan selvää, miksi ne yrityskaupat tehtiin, mies sanoo.

Hän kehuu Käskyläiseksi kutsuttua suomalaista, joka mahdollisti kaupat omalla osuudellaan.

– No, jotkut meistä osaa pukeutua ja esittää vaikka lakimiestä tarvittaessa. Tärkeää on, että jokainen pelaa sen oman paikkansa oikein.

Muita mukana olleita hän ei kommentoi. Tapaamisen jälkeen Talousjohtaja lähettää vielä sähköpostilla vastauksen yhteen kysymykseen.

Mitä hän ajattelee Mikkosten ja Liikenaisen toiminnasta? Olisiko yritysten myyjien pitänyt tajuta asioiden todellinen laita?

– En osaa sanoa toisten puolesta mitään. Poliisi voi selvittää, jos poliisia kiinnostaa. Minulla sillä ei ole mitään väliä. Kun tilanteet muuttuvat ikäviksi, niin jotkut ottavat uhrin roolin. Sitä voi miettiä.