”Hyvä Lotta, sinut on murhattu” – Petolliset-sarja on kuin psykologinen laboratoriokoe, joka paljastaa miten vaikea valehtelua on tunnistaa

Otsikon sanoilla alkoi eräs saamani kirje. Se ei onneksi tullut postissa, vaan Petollisten kuvauksissa. Sain ilokseni olla mukana Petollisten edellisellä kaudella, ja nyt kun uusi Petolliset-kausi on alkanut, olen siitä vilpittömän innoissani.

Petolliset on ylivoimainen suosikkini tosi-tv-sarjoista. Kun ensimmäistä kertaa näin sarjan, ajattelin heti, että nyt on ohjelma, johon haluan osallistua! Sarjan idea on lyhykäisyydessään tämä: joukko kilpailijoita yrittää yhdessä voittaa rahapalkinnon, mutta osa heistä on salaa petollisia, joiden tehtävä on huijata ja eliminoida muut.

Petolliset on ollut supersuosittu jokaisessa maassa, jossa sitä on tuotettu tai esitetty. Mikä siitä tekee niin koukuttavan? Valehtelu, psykologinen peli ja ystävien pettäminen on katsojalle herkullista seurattavaa.

Yleensä menestyvän tv-ohjelman resepti ei ole, että vaan puhutaan todella paljon, mutta Petollisissa sitä jaksaa katsella. Petolliset on myös vähän kuin inhimillisen käyttäytymisen koelaboratorio. Ohjelma paljastaa sen, että valehtelua on vaikea nähdä päälle päin, sekä sen, miten ihmiset käyttäytyvät ryhmässä tai kun he ovat epäilyksen alaisina. Tämä tekee katsomisesta paitsi viihdyttävää myös vähän opettavaista, kuin seuraisi live-versiota psykologian oppikirjasta.

Suomen julkkispiirit ovat aika pienet, joten jokaisella kaudella mukana on ihmisiä, jotka tuntevat toisensa entuudestaan. Se tekee asetelmasta astetta herkullisemman, sillä tuttujen tai ystävien pettäminen on psykologisesti paljon vaikeampaa – ja kai pahempaa – kuin tuntemattomien. Ja vaikka osallistuja tietää, että kyseessä on leikki, jonka koko pointti on valehdella ja huijata, meni minun kaudellani kahdella kisaajalla välit poikki sen vuoksi.

Kun tapasimme kaikki karonkassa muutama kuukausi kuvausten jälkeen, ei toinen heistä suostunut puhumaan toiselle sanaakaan.

Minulle toki kävi ohraisesti jo aivan alkumetreillä, joten en ehtinyt sen kummemmin pettämään kuin saamaan ketään nalkkiinkaan. Minut murhattiin toisena, ja kun tulee murhatuksi, joutuu pelistä pois heti.

Vaikka kokemukseni jäi lyhyeksi, on sen jälkeen erilaista katsoa tätä uutta kautta kuin aikaisempia. Me katsojat tiedämme petolliset, ja siksi pelin voi asettaa kontekstiin aivan eri tavalla. Kun taas on osallistujana Vanajanlinnassa, ei kerta kaikkiaan tiedä yhtään mitään.

Kun katselin Petollisten aloitusjaksoa, tämä tuli elävästi mieleeni. Kuhina ja spekulaatio käyvät kuumana, mutta juuri kukaan ei tiedä mitään. Ei ole mitään konkreettista, johon perustaa omia epäilyjään, mutta epäillä täytyy.

Onneksi tällä kaudella saan vain katsella, ja tiedän ketä epäillä.