”Peto on saanut minusta hajun ja on jo kintereilläni, kun piiloudun Puuhamaan aidan taakse kiipeilytelineen päälle”
Peto tekee korvaamatonta vapaaehtoistyötä: se auttaa ohjaajansa Eeva Kelhon kanssa viranomaisia etsimään kadonneita ihmisiä.
Istun piilossa puisen aidan takana pikkulasten kiipeilytelineen päällä Puuhamaan huvipuistossa. Peto on kintereilläni. Jännittää! Kuinka se reagoisi ensikohtaamisessa? Puistoon tultuani piilouduin heti, kun se oli vielä autossa. Onneksi tiedän, mikä Peto on: suursnautseri, lihaksikas ja päättäväinen.
Nyt siitä näkyy ensi vilahdus kiipeilytelineen rakenteiden välistä. Se painaa menemään syksyisessä heinikossa kuin suuri, musta koppakuoriainen, vetävällä askeleella!
Peto on saanut minusta hajun, ja kohta kiipeilytelineen silta jo rytisee tassujen alla. Koira kiepsahtaa luokseni kulman takaa, tuijottaa hetken otsatukkansa alta ja alkaa haukkua kantavalla äänellä!
