Suomessa asuva Jenny Kurpen meni naimisiin maailman tunnetuimpiin murhaajiin kuuluvan Peter Madsenin kanssa.
Vankilasta lähettämissään kirjeissä Madsen paljasti hurjan pakosuunnitelmansa, johon Jennylle oli varattu keskeinen rooli.
Elokuun kymmenettä päivää vuonna 2017 on jäljellä enää hetki, kun kaksi toisilleen tuntematonta ajattelee samaan aikaan kuolemaa. Taiteilija Jenny Kurpen yksin Suomessa syvällä masennuksen syövereissä. Peter Madsen taas on kirjaimellisesti syvällä meren pohjassa Juutinraumassa. Hän on juuri murhannut itse rakentamassaan sukellusveneessä ruotsalaisen toimittajan Kim Wallin. Madsen paloittelee ruumiin, heittää osat mereen. Sitten hän antaa sukellusveneen vajota pohjaan, eikä aio enää jatkaa elämäänsä. Mutta sitten hän alkaa ikävöimään kissaansa, haluaa hyvästellä sen ja nousee pintaan.
Madsen pidätetään muutaman päivän kuluttua ja hänen kuvansa leviävät uutismedioiden kautta ympäri maailmaa. Tanskalaisen Madsenin tie ihaillusta keksijästä ja visonääristä murhaepäillyksi on valtava uutinen. Myös Jenny Kurpen kiinnostuu Madsenista enemmän kuin kuolemasta.
Peter Madsenin päivät “Tanskan Elon Muskina” ovat ohi, kun toimittajan ruumiinosat löytyvät merestä. Noin 18 metriä pitkä Nautilus-sukellusvene määrätään oikeuden päätöksellä tuhottavaksi rikoksentekovälineenä. Raketti-Madsenin suunnitelmat avaruuslennosta omalla raketilla vaihtuvat elinkautiseen vankeuteen. Hänet tuomitaan murhan lisäksi törkeästä seksuaalirikoksesta ja hautarauhan rikkomisesta.
Venäjältä Suomeen turvapaikanhakijana muuttanut Jenny ei pidä itseään ihmisenä, joka hakeutuu rikollisten tai vaarallisten miesten seuraan. Eikä Peter Madsen hänen silmissään edes näytä vaaralliselta. Tapauksessa häntä kiinnostaa se, miksi läheiset kokevat usein, ettei tekijä ole enää sama ihminen, jonka he olivat tunteneet ennen rikosta. Voisiko tätä huomiota tutkia taiteen avulla, hän miettii.
Nerokkaana keksijänä pidetty Peter Madsen tuomittiin toimittaja Kim Wallin murhasta vuonna 2018.
Vankeudesta lähettämissään kuvissa ja kirjeissä Madsen avaa elämäntarinaansa ja ajatuksiaan rikoksen jälkeen.
Vuoden kuluttua hän kirjoittaa Madsenille vankilaan ja kertoo näyttelyideastaan. Yllätyksekseen hän saa vastauksen. Kirjeessään Madsen kertoo hylänneensä itsemurha-aikeensa, koska oli luvannut niin eräälle naiselle. Hän tutustui tähän heti murhan jälkeen vankilassa. Nainen oli vartija ja kuului ryhmään, joka kuljetti Madsenia kuulusteluihin ja oikeudenkäynteihin.
Minä rakastuin häneen ja hän minuun. Rakkaus on hullua, mielipuolista ja fantastista, Madsen kirjoittaa.
Vartija menetti työnsä, avioliittonsa ja maineensa Madsenin vuoksi. Jenny arvelee nyt, yli seitsemän vuotta myöhemmin, että vartija oli Madsenin ensimmäinen pakosuunnitelma. Jennystä oli tulossa seuraava.
Peter Madsen kärsi rangaistustaan Kööpenhaminan ulkopuolella sijaitsevassa Herstedvesterin vankilassa, joka on tarkoitettu psykiatrista hoitoa tarvitseville vangeille. Kirjeenvaihto oli aivan liian hidas tapa pitää yhteyttä ja Madsen halusikin heti siirtyä puheluihin. Jenny istui Salon keskustassa kahvilassa, kun ensimmäinen soitto Tanskasta tuli. Miehen ääni oli Jennystä miellyttävä. Sitä kuunnellessa hänestä tuntui, kuin sukeltaisi mustaan veteen.
– Vajosin hänen maailmaansa, ja puheluista tuli nopeasti päivittäinen rutiini. Nyt jälkeenpäin näen, että hän oli kuin hämähäkki, joka alkoi kutoa verkkoaan heti.
Ex-vartijan ohella Madsenia ympäröi outo naisyhteisö. Yksi heistä haaveili omasta murhastaan. Hän pukeutui Halloween-juhliin Kim Walliksi, toimittajaksi, jonka Madsen oli tappanut.
Toinen oli alaikäinen Cammilla. Hän yritti turhaan päästä vankilaan tapaamaan Madsenia ja tatuoi käteensä tämän piirtämän raketin. Kun Cammilla myöhemmin kuuli Jennystä, hän raivostui ja kertoi julkisuudessa suhteestaan Madseniin.
Paljastus paisui skandaaliksi, joka johti lopulta Tanskassa lakimuutokseen. Laki rajasi vankien mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin.
Jennyn keskustelut tulevasta näyttelystä laajenivat nopeasti käsittelemään kaikkea mahdollista, mitä Madsenin elämään kuului. Hän huomasi, että Madsen oli kiinnostunut hänestä. Tunne oli molemminpuolinen.
– Luulen, että hän piti minua parhaana vaihtoehtonaan toteuttamaan suunnitelmansa.
Vankila ei myöntänyt tapaamislupaa Jennylle. Ainoa keino kiertää päätös oli mennä naimisiin. Madsen selitti viranomaisille suunnatuissa hakemuksissa, että suhde ex-vartijan kanssa oli muuttunut ystävyydeksi. Jenny jäi miettimään, miksi ex-vartija yhden raivokohtauksen jälkeen hyväksyi niin helposti uuden asemansa Madsenin ja myös Jennyn ystävänä.
Kevät oli jo pitkällä, kun posti toi kirjeitä Tanskasta. Ne erosivat aiemmista: kuoriin ei ollut merkitty vankilan osoitetta. Kirjeet oli postitettu vankilan ulkopuolelta. Madsen oli onnistunut salakuljettamaan ne ulos tapaamisten yhteydessä.
Vankilan sisältä lähetetty posti kulki aina viranomaisten tarkastuksen läpi, mutta nämä kirjeet eivät olisi koskaan läpäisset sitä. Kuoressa oli pakosuunnitelma, jossa Jennylle oli varattu ratkaiseva rooli.
Olen miettinyt paljon, miten voisin kertoa nämä asiat sinulle. Olen pohtinut salauksen käyttöä – keinoa, jonka avulla voimme käydä yksityistä keskustelua. Toivottavasti sait jo toisen kirjeen mukana lähettämäni salausavaimen.
Vankilan verstaalla Madsen rakensi esimerkiksi raketin pienoismallin, jonka piti olla häälahja hänen vaimolleen.
Todellisuudessa hän suunnitteli samalla pakoaan vankilasta. Verstaalla Madsen rakensi myös leikkiaseen, jota käytti myöhemmin pakoyrityksessään.
Se oli saapunut Jennylle. Myöhemmin Madsen lähetti Jennylle viestejä, joissa hän käytti salausta. Se oli ainoa keino keskustella suunnitelmista, sillä kirjeiden salakuljettaminen ulos vankilasta oli todella vaikeaa.
Yhdessä niistä Madsen pohti epätoivoisena tulevaisuuttaan.
Minulla ei ole kuvitelmia enkä toivo, että minulla olisi. Oikeudenkäynnin ja tanskalaisen yhteiskunnan silmissä se tarkoittaa, etten tule pääsemään ehdonalaiseen vapauteen järkevässä ajassa. Käytännössä puhumme yli kahdestakymmenestä vuodesta, ja sen päälle vielä vähintään viiden vuoden matkustuskielto. Minun mieleni ei kestä tällaista ympäristöä. Se on fakta.
Madsen oli kirjoittanut vankilassa käsikirjan sotateknologiasta. Sen avulla vähävarainen joukko voisi rakentaa aseita ja taistella vahvempaa vastaan. Kirja sisälsi teknisiä piirustuksia, ja Madsenin taustan vuoksi ne olivat uskottavia. Hänhän oli ollut “tee se itse -astronautti”, joka rakensi omin käsin sukellusveneitä ja raketteja.
Kirjeessä Madsen paljasti todelliset syyt kirjaprojektille ja muille hankkeilleen. Hän halusi myydä kaiken ja käyttää rahat vankilapakoon.
Pakosuunnitelma jakautui kahteen vaiheeseen. Ensimmäinen keskittyi varallisuuteen, jota ilman pakoa ei voisi toteuttaa. Välineet olivat kalliita, kulut valtavat.
Rahoituksen pitää kattaa lentokone ja paikka, jota kutsun nyt meidän afrikkalaiseksi maatilaksi, vaikka se voi sijaita muuallakin kuin Afrikassa. Lisäksi sen tulee kattaa lentolupa, jolla voit lentää ultrakevytlentokonetta. Ja vielä yksi asia: drone, joka pystyy nostamaan ihmisen ilmaan. Usko tai älä, tällainen jättiläis-drone on rakennettu Suomessa.
Ensimmäiseen vaiheeseen kuului myös naimisiinmeno, ja sen myötä valvomattomat tapaamiset vankilassa.
Sitä seuraisi varsinainen pako-operaatio.
Kun olen myöhäisemmässä tapaamisessa vierailijan kanssa, kaikki toistuu aina samalla tavalla. Kävelen tapaamistilasta asuinrakennukseen yksin ilman vartijaa. Se tapahtuu avoimen taivaan alla.
Syyskuun ja maaliskuun välillä ulkona on jo pimeää tai sumuista. Tapaaminen päättyy kello 19.45, ja sinä olet saapunut vankilan lähistölle vuokratulla pakettiautolla tai kuorma-autolla. Drone on purettuna kyydissä.
Kokoat sen, ja kun lähden tapaamisesta, lennätät sen muurin yli. Näet minut dronen kamerasta.
Droneen on kiinnitetty silmukalla varustettu köysi, johon pujotan jalkani. Pidän köydestä kiinni ja drone nostaa minut ensin viisimetrisen muurin yli ja sitten korkean aidan yli. Kahdessakymmenessä sekunnissa olen jo nurmikolla, valmiina juoksemaan autolle.
Dronen voit ohjata läheisen järven yläpuolelle, minne se putoaa, kun akku loppuu. Tai voit vaan unohtaa sen.
Madsen arvioi, että heillä olisi jopa kaksikymmentä minuuttia aikaa ennen kuin katoaminen huomattaisiin.
No niin… muurin ulkopuolella... missä noin 99 % kaikista vankilapaoista epäonnistuu.
Madsen rakasti matematiikkaa. Hänen laskelmiensa mukaan etäisyys vankilaan kasvaisi aluksi kilometrin minuutissa. Vartissa hän voisi olla, missä tahansa 530 neliökilometrin alueella, jolla oli ainakin 20 ulosajoreittiä pääteiltä.
Suunnitelman mukaan Jenny veisi etukäteen pienlentokoneen valvomattomalle kentälle, jossa ei ollut muuta kuin kiitorata. Madsen oli itse suorittanut lentoluvat, joten hän tiesi aiheesta paljon.
Jätämme auton ja nousemme koneeseen. Se ei ole tarkoitettu yölentoihin, mutta täysikuu ja kirkas taivas tekevät sen mahdolliseksi.
Pysyttelemällä alhaalla valvomattomassa ilmatilassa voimme muutamassa tunnissa kasvattaa etäisyyttä vankilaan 1500 kilometriä. Kahdessatoista tunnissa olemme Pohjois-Afrikassa.
Sitten on aika levätä, nukkua – ja nauraa.
Jenny oli rakastunut ja utelias. Silti hän epäili, ettei suunnitelma koskaan muuttuisi todeksi. Puhelimessa siitä ei voinut puhua, koska vankilassa kaikki nauhoitettiin. Oli odotettava, että he saisivat tavata kahden kesken.
Ennen vihkimistä Jenny matkusti Tanskaan ja tapasi ex-vartijan, joka tarjoutui auttamaan häntä. Vierailu tämän kodissa herätti epäilyksiä: asunto ei tuntunut oikealta kodilta, eikä nainen osannut edes neuvoa, mistä keittiön välineet löytyivät. Jenny alkoi miettiä, oliko hän todella Madsenin ystävä vai sittenkin jonkinlainen profiloija.
Jennyn oli tavattava vankilan johtaja, psykiatrisen vankisairaalan johtaja ja tulevan miehensä tera-peutti ennen kuin heille annettiin hääpäivä. Heidän tehtävänään oli varmistaa, että Jenny tiesi mitä oli tekemässä, eikä häntä painostettu avioliittoon.
Tapaamisessa Jennylle kerrottiin, että Madsenilla oli suhde ex-vartijan kanssa ja että Madsen saattoi tarvita Jennyä vain siksi, että halusi murhata hänet. Jenny kertoi, että ex-vartija oli juuri tuonut hänet vankilalle ja odotti ulkona. Viranomaiset olivat hänen mukaansa järkyttyneitä. He kertoivat, että Madsen oli psykopaatti, patologinen valehtelija ja hänellä oli narsistinen persoonallisuushäiriö. Ne olivat olleet julkista tietoa jo pitkään.
Siviilivihkiminen järjestettiin vankilassa pienessä toimistossa. Häävieraina olivat ex-vartija, kaksi Madsenin vanhaa kaveria siviilistä ja yksi vanki. Tämä vanki oli pedofiilipappi, joka oli tuomittu kymmeneksi vuodeksi vankeuteen seksuaalirikoksista.
Elinkautiseen vankeuteen tuomittu Madsen kirjoitti vaimolleen, ettei hänen mielensä kestäisi vuosikausien vankeutta. Tästä syystä pakeneminen oli välttämätöntä.
Jenny ja Madsen tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa vain muutamaa minuuttia ennen seremoniaa. Jenny muistaa Madsenin hermostuneena ja iloisena, juoksentelemassa ympäriinsä kuin lapsi.
Tuleva aviomies oli leiponut kakun, jossa oli persikkaa, kiiviä ja kermaa. Se näytti rumalta, mutta maistui erittäin hyvältä. Tilaisuuden jälkeen vieraat poistuivat ja Madsen palasi vankitoverinsa kanssa osastolle. Oli harmaata ja kylmää, vaikka oli vasta syyskuu. Jenny käveli yksin Kööpenhaminan keskustassa ja puhui pitkän puhelun juuri vihityn miehensä kanssa.
Kesti kahdeksan kuukautta ennen kuin avioparille myönnettiin ensimmäinen valvomaton tapaaminen. Huoneessa oli pieni pöytä ja sänky, mutta ei ikkunaa. Kahvinkeitintäkään ei enää ollut – se oli poistettu sen jälkeen, kun vanki oli heittänyt kiehuvaa vettä tapaajan päälle.
Pöydällä oli kondomeja. Jenny sanoo, etteivät he harrastaneet seksiä.
– Hän näytti hullulta tiedemieheltä, joka oli tullut bisnesneuvotteluun. Aiheena ei ollut rakkaus, vaan pakosuunnitelma. Hän halusi kuulla, miten voisin auttaa.
Kun Madsen oivalsi, ettei Jenny aio auttaa häntä, kiinnostus katosi. Jenny ymmärsi, että hän oli ollut Madsenille vain väline, ei koskaan kumppani. Kaikki oli ollut pelkkää näytelmää.
Yhteydenpito jatkui silti.
Vankilassa Madsenille oli järjestetty oma paja, jossa hän sai työpäivän jälkeen puuhata haluamiaan asioita. Virallisesti hän rakensi vaimolleen häälahjoja: yli metrin korkuisen raketin näköisversion ja hieman pienemmän kuumoduulin.
Todellisuudessa hän teki jotain aivan muuta. Vankityöstä tienatuilla palkkarahoilla hän sai ostaa tarvikkeita, jotka henkilökunta tilasi hänen pyynnöstään.
Ensin Madsen pyysi internetistä kuvan aseesta. Sen jälkeen hän tilasi muovattavaa massaa. Siitä hän valmisti itselleen aidon näköisen aseen.
Uusi pakosuunnitelma eteni vääjäämättömästi kohti toteutusta. Madsen oli yhteydessä poliisiin ja lupasi tunnustaa heille jotakin. Poliisit saapuivat pian noutamaan hänet kuulusteluihin, missä hän tunnusti mitättömiä rikkeitä. Todellinen tarkoitus oli nähdä vankilan ympäristöä, sillä pako oli lähellä.
Jenny sanoo, ettei tiennyt, milloin Madsen yrittäisi toteuttaa suunnitelmansa. Yhdessä puhelussa hän kuitenkin kuulosti poikkeuksellisen oudolta.
– Arvelin, että se olisi juuri se päivä. Älä tee sitä, Peter, sanoin hänelle.
Lause tallentui vankilan nauhalle.
Jenny Kupren ikuisti aviomiehensä taideteokseen. Pari tapasi ensimmäisen kerran vihkimisen yhteydessä.
Kyseisenä päivänä Madsenilla oli terapiatapaaminen. Hän meni sovitusti naisterapeutin vastaanotolle ja otti siellä esiin tekemänsä feikkiaseen. Terapeutista tuli hänen panttivankinsa, jonka avulla hän sai vartijat avaamaan ovet.
Madsenin selässä oli reppu ja vyötäröllä johtoja, jotka näyttivät pommilta. Hänet päästettiin ulos vankilan porteista ja hän pakeni juosten. Madsen ryntäili pitkin katuja ja onnistui pääsemään noin 400 metrin päähän vankilasta. Vartijat seurasivat turvallisen etäisyyden päästä ja yrittivät käskyttää häntä pysähtymään.
Kadun varressa Madsen näki pakettiauton ja nousi kyytiin. Hän yritti pakottaa kuljettajaa ajamaan, mutta tämä ei osannut englantia eikä tanskaa. Auto ei liikkunut mihinkään.
Pian Madsen otettiin kiinni.
Poliisit olivat nopeasti myös Jennyn ovella Salossa. Hänen kotiinsa tehtiin etsintä.
Kaikki Madsenin kirjeet ja kirjoitukset takavarikoitiin ja toimitettiin Tanskan poliisille. Myös se kirje, jossa oli alkuperäinen pakosuunnitelma.
Poliisi halusi selvittää, oliko Jenny mukana suunnitelmassa. Hänen tietokoneensa ja puhelimensa vietiin myös tutkittaviksi.
Kun Madsenin kirjoittamia kirjoja käytiin läpi, viranomaisia kiinnosti erityisesti se, voisiko esimerkiksi terroristijärjestö Hamas hyötyä niiden ohjeista ja asepiirroksista.
Madsen tuomittiin 21 kuukauden lisärangaistukseen pakoyrityksestä. Kirjat, kirjeet ja muu aineisto palautettiin lopulta Jennylle, kun hänen osallisuudestaan ei ollut löytynyt näyttöä.
Pakoyrityksen jälkeen Madsen siirrettiin toiseen vankilaan. Kului kuukausia ennen kuin Jenny sai luvan tavata häntä.
Tapaamisessa heidän välissään oli lasi, ja keskustelua kuunneltiin. Madsen oli salakuljettanut tapaamiseen paperilapun suussaan ja painoi sen lasia vasten. Hän pyysi Jennyä antamaan hänen tehdä itsemurhan. Hän ei voinut sanoa sitä ääneen, sillä hän olisi joutunut psykiatriseen hoitoon.
Pian Madsen halusi erota. Ehkä hän käsitti, ettei Jenny auttaisi häntä pakenemaan ja etsi uutta liittolaista.
Viimeisessä puhelussa Madsen lauloi Jennylle. Kappale oli Don’t Cry for Me Argentina. Hänen äänensä oli kirkas ja sävel puhdas. Madsenilla on absoluuttinen sävelkorva.
Jennyn ja Madsenin avioliitto päättyi vuonna 2022. Samana vuonna astui voimaan lakimuutos, joka sai alkunsa Madsenin kirjeenvaihdosta alaikäisen Cammillan kanssa. Sen myötä elinkautisvangit eivät enää saaneet lähettää tai vastaanottaa kirjeitä henkilöiltä, joita he eivät olleet tunteneet ennen tuomiotaan. Myös puhelut tällaisille henkilöille kiellettiin. Kielto on voimassa tuomion ensimmäiset kymmenen vuotta.
Madsen löysi silti aukon järjestelmästä. Hänellä oli oikeus lähettää postia viranomaisille, ja hän käytti tätä hyväkseen. Kuoren sisälle hän piilotti toisen, valmiiksi maksetun kirjeen ja toivoi, että vastaanottaja postittaisi sen eteenpäin. Näin kolme kirjettä päätyi parikymppiselle naiselle, jonka kanssa Madsen oli mennyt jo kihloihin.
Kikka paljastui, ja Madsen tuomittiin sakkoihin. Hän haastoi vankilan oikeuteen väittäen, että rajoitukset rikkoivat hänen ihmisoikeuksiaan. Tanskan oikeusministeri vastasi julkisesti, ettei ole ihmisoikeus saada uusia ystäviä tai käydä treffeillä, kun on vankilassa raaoista ja väkivaltaisista rikoksista.
Madsen hävisi jutun, mutta hänelle sallittiin edelleen tapaamiset ex-vartijan kanssa. He olivat tutustuneet juuri ennen kuin Madsen tuomittiin oikeudessa.
Jenny ei ole kuullut Madsenista henkilökohtaisesti eron jälkeen. Hänen mielestään miestä ei pitäisi koskaan vapauttaa.
– Hän on kuin itseoppiva tekoäly, jolla ei ole persoonallisuutta. Hän osaa esittää minkä tahansa roolin, josta on hänelle hyötyä. Hän tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta kuten tekoäly, hänellä ei ole omaa etiikkaa. Sellaista ei voi muuttaa. Siksi hän on vaarallinen.
Jennyn arvio nostaa esille kysymyksiä, jotka toistuvat eri puolilla maailmaa: kuinka pitkälle yhteiskunnan velvollisuus ulottuu? Voiko vaarallisen ihmisen todella kuntouttaa takaisin yhteiskuntaan – vai onko olemassa joitakin, jotka on pidettävä erossa muusta maailmasta loppuelämänsä ajan?
Vaikka Madsen pysyisi vankilassa, Jenny tietää, ettei hän koskaan luovu pakosuunnitelmistaan.
Apu on ollut yhteydessä Peter Madseniin vankilan ja hänen asianajajansa välityksellä tarjotakseen hänelle mahdollisuuden kommentoida esitettyjä väitteitä. Madsen ei ole vastannut yhteydenottopyyntöihin.
