Hän seisoo normaalikokoisen rivitalon edessä, pikkiriikkisen kotikaupunkinsa vieressä.

Esitys edustaa crossmediaa, eli se yhdistää elokuvaa ja teatteria. Ikkunasta näkyvät näyttelijät ilmaisevat pienesti, koska heijastuvat kankaalle.

Franzén on otettu esityksestä.

– Olen vaikuttunut ja liikuttunut. Tuossa on lapsuudenkoti, tuossa mummola. Lapsen näkökulma on säilytetty, lapsessa on voima ja toivo.

– Olen kiitollinen, hän sanoo kerran toisensa jälkeen.

Tumman veden päällä, Kansallisteatteri. Ensi-ilta 18. huhtikuuta.

– Tässä valo, tässä stoorissa, ohjaaja Janne Reinikainen sanoi rankasta perhedraamasta.

Ona Kamu näyttelee pientä Peteä. – Otin mallia 6-vuotiaasta tyttärestäni ja 3,5-vuotiaasta pojastani ja muistelin itseäni lapsena, tarinaa kuljettava muusikko-näyttelijä kertoi.

– Otin mallia omasta Senja-mummastani, Terhi Panula muisteli pohjalaista äidinäitiään ja sanoi, että alkoholismin varjostamista perheistä pitäisi puhua enemmän.

Antti Litja palaa Peter Franzénin tarinan myötä Kansallisteatteriin. – Mikään ei ole kuin ennen, kaikki on muuttunut, hän arvioi nykymenoa. Näytelmässä mies on kuin kotonaan, filmin ja teatterin yhdistäminen sujuu. – Se tuo mieleen suorat lähetykset Tesvision ajalta, hän kuvaili.

Seppo Pääkkönen haluaa tuntea myötätuntoa roolihenkilöään kohtaan. – Kylmät väreet menevät, Pääkkönen kuvasi väkivaltaista alkoholisti-isää.

– Ohjaaja kysyi, halusinko mukaan, mutta minusta tuntuu, että nämä näyttelevät paremmin, Peter Franzén arveli nähtyään katkelmia ja läpimenon omasta lapsuudestaan.

Kuvat: Atte Kajova