Ylimmät ystävät Peter Franzén ja Markku Pölönen: ”Ensitapaamisemme oli kuin rakkautta ensi silmäyksellä”
Ystävyys
Ylimmät ystävät Peter Franzén ja Markku Pölönen: ”Ensitapaamisemme oli kuin rakkautta ensi silmäyksellä”
Markku Pölönen on Suomen palkituimpia elokuvaohjaajia. Melkein jokaisessa hänen leffassaan on mukana kansainvälistä uraa tekevä, Ranskassa asuva näyttelijä Peter Franzén. Kun ystävät kohtaavat, puheet kääntyvät elämän käänteisiin, miehen tunteisiin – ja kanoihin.
Julkaistu 11.1.2023
Apu

Aina kun Peter Franzén ja Markku Pölönen tapaavat, yhdessäolo noudattaa samaa kaavaa. Puhutaan elämästä, elokuvista ja kanoista.

Markku vitsailee, että kanat ovat hänelle lähes fetissi. Sparrausta harrastetaan yhdessä hahmojen ja käsikirjoituksen suhteen. Kanat ovat ainoita, joista puhutaan aina.

– Emme me muuten puhu niin paljon elokuvista. Kanoista kyllä. Olin lapsena jo sellainen, että juutuin asioihin. Tykkäsin istua kanatarhassa tuntitolkulla ja leikkiä Jumalaa. Siellä kun oli niitä reppanoita, joita oli nokittu, nostin heitä kiusaajien ulottuvilta kauemmas. Annoin sen heikon syödä ekana, joten oli hienoa katsoa, kun höyhenpeite parani. Silloin nokkimajärjestys muuttui pikkuhiljaa, Markku muistelee.

Lopulta kiitollinen kana hyppäsi Markun polvelle.

– He, siis kanat, ovat hyvin hienoja persoonia ja hienovaraisia, hän miettii.

Peter ymmärtää ystäväänsä.

– Ennen kuin meille tuli Ranskaan kanoja, en olisi itsekään uskonut, miten persoonallisia ja fiksuja ne ovat. Ne ovat sydämellisiä tyyppejä, Peter ihmettelee,

Peter asuu vaimonsa, näyttelijä Irina Björklundin ja poikansa kanssa Etelä-Ranskassa. Markun koti sijaitsee Joensuussa. Ellei tekeillä ole yhteistä projektia, paljon ei soitella.

– Viestejä lähettelemme ja Pete laittaa kuvia kanoista. Ei se nyt semmoista ole, että joko sää oot menny nukkummaa, Markku veistelee.

Kaikki alkoi Tena-mainoksesta

Porvoolaisen kahvilan omistajarouva kipittää paikalle. ”Olisiko mahdollista saada kavereille kuva?” hän pyytää. Totta kai se onnistuu, lupaa yksi Suomen kansainvälisimmistä näyttelijätähdistä.

Kaksikko on ollut syksyn ajan kuvaamassa Veikko Huovisen kirjaan perustuvaa Hamsterit-elokuvaa, jonka ensi-ilta oli tammikuun alussa. He yrittävät miettiä, monesko yhteinen elokuva tämä on.

Varmuutta tähän ei tässä pöydässä saada, kuten ei senkään suhteen, koska he varsinaisesti tapasivat ensimmäisen kerran.

– Olikos se se Tena-mainos, mihin sinua ensimmäisenä pyysin? Siinä oli kuusi hahmoa, jotka käyttävät laitosvaippoja. Olin nähnyt telkkarissa pätkän Ryhmäteatterin näytelmää, jossa Pete näytteli vanhustenhoitajaa, jolla oli haave rocktähteydestä. Valitsin hänet. Suurimman vaikutuksen minuun teki heti se, ettei hän tehnyt niistä Tena-mainoksen tyypeistä sketsihahmoja vaan oikeita ihmisiä, Markku muistelee

Peter nauraa.

– Siinä oli kaksi naista ja sitten oli se ruotsalaismummo, joka sanoi aina ”hakunamatata”. Sen jälkeen teimme toisen palkitun suorituksen Telen historiasta yhdessä Jukka Virtasen kanssa, ohjaaja jatkaa.

Kyseessä oli puhelinoperaattori Telen osittain dramatisoitu historiikki Ikuinen viesti vuodelta 1997.

”Se oli rakkautta ensi silmäyksellä”

Tenan ja Telen mainospätkien jälkeen miesten yhteinen tie johti Kuningasjätkä-elokuvaan ja Kottarainen-nimiseen roolihahmoon, josta Peter sai Jussi-patsaan.

– Kuningasjätkän kuvauspaikalla Pete oli käsittämätön taituri. Kun sille iskettiin vaatteita ja peruukkeja käteen, hän pusasi itse peilin edessä ja synnytteli roolihahmoja. Ihmettelin, että mikäs jätkä se tämä on. Muistan, että minua jännitti. Mutta kun vaan lähtee tekemään, aika pian meille tuli hyvä meininki ja nauroimme paljon alusta lähtien. Minä olen aina ollut Peten fani, Markku Pölönen tunnustaa.

– Samoin, tämä menee molemmin päin, Peter jatkaa.

– Hänen kanssaan on helppoa tehdä töitä. Peter on todella lahjakas, luova. Se oli ensivaikutelmani hänestä. Toista niin helppoa näyttelijää ei taida ollakaan. Hän ryhtyy siksi roolihahmoksi, joksi on valittu.

Markun mukaan moni näyttelijä työstää juttuja yli.

Kassilan Matti sanoi, että jos otto ei ala sujua, näyttelijöille pitää antaa jokin fyysinen tehtävä. Vaikka ”laita tuossa ovella ovella kädet taskuun”. Se katkaisee toiston kierteen ja suoritus on taas tuore.

– Ajattelin Markusta samaa kuin nytkin: se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Peter jatkaa.

– Tenasta se alkoi, Markku muistuttaa.

Peter hakee aina kalenteristaan tilaa Markun elokuville

Peter yrittää aina sumplia aikataulunsa niin, että pääsee Markun ohjaukseen aina, jos mahdollista.

– Syy on Markun empaattinen näkemys inhimillisyydestä ja ihmisyydestä, vaikka mitä tapahtuisi. Empaattisuus on harvinaislaatuinen ominaisuus nykyihmisessä, mutta etenkin miehessä. Se huokuu Markun elokuvista, Peter pohtii.

– Ehkä niissä humanismia on ollut nähtävissä, Markku myöntää.

– Se on arvokasta. Että uskaltaa olla ja tehdä. Empaattinen ihminen ei ole heikko, päinvastoin, Peter miettii.

Viime vuosina on tullut esiin useita ohjaajien tekemiä väärinkäytöksiä. Markun kaapista ei luurankoja löydy. Hän kertoo Peterille jutun, jota tämä ei ole aikaisemmin kuullut.

Lieksa-elokuvan kuvausten aikana kävin monesti asuntovaunussa itkemässä.

– Kuningasjätkän tuotantoon tuli uusi harjoittelijatyttö. Eräs nimeltä mainitsematon, nykyään kuuluisa elokuvaohjaaja – siis nainen – tuli samalla kyydillä kanssani. Istuin takaloisterissa, kun naisohjaaja auton etuosassa varoitteli harjoittelijaa:

”Se käy kännissä kyllä iholle. Että sen kanssa olet sitten varovainen.” Tyttö kysyi ohjaajalta: ”Entä se Pölönen?” Ohjaaja vastasi: ”Täysin vaaraton.”

Kummatkin repeävät nauruun.

– No mutta jos vakavoidutaan, kyllä meillä on ollut alusta asti luotto toisiimme Markun kanssa. Markku on rauhallinen vaikka mitä tapahtuisi. Sinulla on aina se luotto, että kyllä tämä tästä, Peter sanoo.

– En ole räjähtänyt koskaan, mutta Lieksa-elokuvan aikana kävin monta kertaa asuntovaunussa itkemässä. Mutta ei puhuta siitä.

Ei puhuta.

”Markun kanssa olen veljen kanssa, turvassa”

Peter Franzén on Markku Pölösen uudessa elokuvassa Hamsterit nimi- ja pääroolissa.

Elokuvien lisäksi Markkua ja Peteriä yhdistää kotiseutu. Molemmat ovat kotoisin syrjältä: Markku on syntynyt Enossa, Peter Keminmaalla. Markku on toiminut nuoruudessaan tukkijätkänäkin uittohommissa.

– Se on asia, joka ei Peterissä muutu. Juuret säilyvät ja minulla on se sama. Siksi meillä taitaa olla samanlainen huumorintaju.

Peter puolestaan kuvailee, että Markun kanssa hän on setissä kuin kotona.

– Olen veljen kanssa, turvassa. Se on mahtava temmellyskenttä, kunhan itsellä on speksit hallussa. Markku antaa niin mahdottoman hienosti tilaa ja ohjaa erittäin hienovaraisesti. Silloin tuntuu, että on helkkarin vapaa.

Markun mukaan ohjaaminen on kuin autolla ajamista.

– Jos tie on suora, turhaan sinä rattia käännät. Sellaista on ainoastaan säädetty, että millä voimalla jotain tunnetta pitää näytellä.

Molemmilla miehillä menevät kylmät väreet, kun puheeksi tulee Veikko Huovisen teksti, jota viimeksi on leffaksi työstetty.

– Hamsteri (eli pääosaa näyttelevä Peter) kun mikitettiin, häneltä alkoi tulla loputon tulva hamsterin höpötystä, mikä oli kuin suoraan Veikon kirjasta. Ehkä sinut pitäisi kreditoida kolmanneksi käsikirjoittajaksi, Markku pohtii.

Elokuvien tiimoilta kaksikko on kerennyt monenmoiseen tekemiseen. He ovat esimerkiksi lapioineet multaa. – Se oli silloin, kun teimme Baddingia, Peter muistuttaa.

– Ja olimme niin päissään ja poikki raatamisesta, että polvillaan kannettiin multaa muovipusseissa. Fyysisen työn teettäminen on nopein tapa saada näyttelijät tutustumaan toisiinsa ja hitsaantumaan yhteen, Markku selittää.

Jos tunteisiin koukataan syvemmälle, näiden kavereiden yhteisiin tilanteeseen liittyy usein alkoholin käyttö.

– Olemme toki jutelleet selvinkin päin elämän oikeista asioista. Meidän ei ole vaikea puhua mistään, varsinkin kun olemme tutustuneet näin pitkän ajan kanssa. Toki suomalainen mies on perinteisesti aika hiljainen ja hidas puhumaan mistään, Peter miettii.

– Se on hienoa, että voidaan olla tunti nuotiolla puhumatta mitään ja silti siinä on se yhteisyyden elementti olemassa, Markku lisää.

Joskus saatetaan sanoa huumorin keinoin, että kiva kun olet olemassa.

– Siitä voi lukea miten paljon toinen toista arvostaa, Peter kuvailee.

Varsinaista välirikkoa miehillä ei ole koskaan ollut.

– Välillä olemme pitäneet vähemmän yhteyttä, Peter pohtii.

– No se mikä ärsyttää, on että Peter on valinnut elämäntavan, jonka minäkin olisin valinnut. Maatila, missä on kanoja. Tosin minulle riittäisi ehkä vain pieni kanala, maanviljelijän hommat ovat ihan eri tason hommia.

Miesten mielestä ystävyydestä on työnteossa vain hyötyä.

– Molemmilla on mielipiteitä ja jos on syytä, pitää sanoa. Mutta toi on semmonen saatanan jääräpää, että se tekee kuitenkin niin kuin itte haluaa, Markku kuittaa.

– En tee, Peter yrittää kieltää, mutta Markku perustelee:

Emmauksen tiessä hänen oli tarkoitus olla nuori eläkeläinen Arvi, maalaisbodari ja rintakarvoja napaan asti. Pete oli kuitenkin ollut Röllin kuvauksissa ja tuli sieltä laihana ja sinisen kalpeana. Siitä aiottiin tehdä keuhkotautinen venäläinen runoilija, joka ajaa ympäri kylää ja soittaa tarakalta mankkaa.

Pian Peter ilmaantui uudelleen paikalle, mutta nyt hän oli tehnyt suuhunsa hammasvälin mustasta teipistä.

– Sanoin, että alkaa tuossa Arvissa noita piirteitä jo olla tarpeeksi. Seuraaviin harjoituksiin se oli rakentanut saatana sen tyypin sen hammasvälin ympärille. Siitä tuli sen hahmon puhetapa, seisoma-asento ja kävelytyyli, Markku muistelee.

– No siinä taisi olla tällainen juu, Peter myöntää nauraen.

Peter sumplii aikataulunsa niin, että hän pääsee Markun ohjaukseen aina, kun se on mahdollista. –  Syy on Markun empaattinen näkemys inhimillisyydestä ja ihmisyydestä, vaikka mitä tapahtuisi. Empaattisuus on harvinainen ominaisuus nykyihmisessä, etenkin miehessä. Se huokuu Markun elokuvista, Peter sanoo.

Kun miehet kuvasivat Baddingia, Peter asui Lopella Markun luona.

– Silloin ex-vaimo Satu antoi tuolle lakanat, että petaa itselleen sängyn pikkumökkiin. Se oli justiinsa saanut pedattua, kun koiramme Humppa oli tullut sisälle ja vetänyt puoli metriä pitkän paskaviirun siihen lakanaan. Peter tuli sanomaan, että en se minä ollut, Markku kuvailee nauruun tikahtuen.

Peter on valinnut elämäntavan, jonka minäkin olisin valinnut.

Viime kesänä miehet viettivät aikaa Peterin mökillä, joka sijaitsee Porvoon lähistöllä. Ranskaan asti Markku ei ole vielä päässyt.

– Niin. Siellä olisi tupa odottamassa. Olen yrittänyt houkutella Markkua meille kirjoittamaan tai taiteilemaan. Markku on myös uskomaton taiteilija ja piirtäjä. Hän myös maalaa. Ehkä vielä joku päivä... Toivon tätä syvästi, Peter sanoo ja katsoo ystäväänsä kysyvästi.

Ohjaaja tuhahtaa hymy silmissään. Ehkäpä, onhan siellä Ranskassa niitä kanojakin.

Markku Tapani Pölönen

  • Syntyi: 15. syyskuuta 1957, Enossa.
  • Asuu: Joensuussa.
  • Ammatti: ohjaaja.
  • Perhe: kaksi lasta.
  • Ajankohtaista: Hamsterit elokuvateattereissa.

Peter Vilhelm Franzén

  • Syntyi: 14. elokuuta 1971, Keminmaalla.
  • Asuu: Ranskassa.
  • Ammatti: näyttelijä.
  • Perhe: Puoliso, näyttelijä Irina Björklund ja poika Diego.
  • Ajankohtaista: Hamsterit elokuvateattereissa.
Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »