Linnut laulavat ja leijona antaa mahtavan ääninäytteen. Karhunaaras syö ruokaansa lähellä lasista seinää, joka erottaa karhujen aitauksen kahvilasta. Yksi berberinapinoista kiinnostuu, tulee lähelle ja painaa kätensä ikkunaan kuin tervehtiäkseen. Aamu sarastaa ja saaren valloittaneet ärhäkät valkoposkihanhet suojelevat pesiään.

Yksi on joukosta poissa. Korkeasaaren eläintenhoitopäällikkö Nina Trontti kertoo, että 14-vuotias riikinkukko-koiras otti hatkat Korkeasaaresta toukokuun alussa eikä ole vieläkään palannut.

- Se palaa varmasti omia aikojaan, eikä siitä ole vaaraa. Tämä ei ole myöskään ensimmäinen kerta kun riikinkukkoja on omilla teillään. Silti riikinkukon näkeminen Mustikkamaan puolella on saanut meillä Korkeasaaressa puhelinlangat laulamaan, Trontti naurahtaa.

Riikinkukot saavat liikkua Korkeasaaressa vapaasti kesäkaudella. Tavallisesti ne eivät lähde omille teilleen, koska Korkeasaaressa niille on ruokaa.

Vuodelta 2010 muistetaan ahman katoaminen. Urosta etsittiin neljän tunnin ajan, kunnes se löytyi kuuden kilometrin päästä jäältä kävelemästä. Ahma napattiin Merivoimien avustuksella.

Kaikkea on tapahtunut, mutta vaaratilanteita ei juurikaan. Korkeasaaressa riskienhallinta on tarkkaa ja tapaturmista pidetään kirjaa.

- Yleisimmät tapaturmat ovat henkilökunnan liukastumisia sosiaalitilojen edessä, kertoo Trontti.

Helsingin Kaupungin ylläpitämää Korkeasaarta kuvaa hyvin sanonta ”koko maailma yhdellä saarella”. 24 hehtaarin kokoisessa eläintarhassa on noin 150 eri lajia, vakituisia työntekijöitä on 76, joista 33 on eläintenhoitajia. Vierailijoita on puoli miljoonaa vuodessa.

Eläintarha on avoinna ympäri vuoden, joulua lukuun ottamatta.

- Jokainen päivä on erilainen. Kun tuosta sillan yli tulee, ei välttämättä tiedä mitä kaikkea päivän aikana tulee tapahtumaan, Trontti kertoo.

Vierailijoiden silmät eivät näe kaikkea, mitä eläintarhassa tapahtuu. Harva myös tietää, että karvaisilla ja karvattomilla eläimillä on muukin tarkoitus kuin olla aidan tai lasin takana näytillä. Kansainvälinen yhteistyö on päivittäistä, sillä Korkeasaari on mukana monissa suojeluhankkeissa.

Erittäin uhanalaisen amurinleopardin ruokahetki.

Päätehtävänä on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, ja siihen kuuluu ympäristökasvatuksen lisäksi uhanalaisten eläinlajien kannan vahvistaminen ja luontoon palauttaminen.

- Tämä on kuin eläinten matkatoimisto. Tänään lapinpöllö lähtee Unkariin, kello 11 lentoagentti tulee hakemaan sitä. Tänne taas on tulossa suomarsuja, niiden matkaa Antwerpenin eläintarhasta suunnitellaan juuri, Trontti kertoo.

Osa matkoista tapahtuu nopeammalla tahdilla kuin toiset. Kaksivuotias amurinleopardi Hope matkasi Kanadaan, mutta kaikissa paperitöissä meni puolitoista vuotta.

Vastikään partakorppikotka palautettiin luontoon Ranskan Alpeille ja siellä se kuulumisten mukaan lentelee edelleen.

Yhä useammin eläimiä myös salakuljetetaan, joten yhteistyössä Tullin kanssa Korkeasaari on päättänyt puuttua uhanalaisten lajien laittomaan maahantuontiin. Eläintarhassa on tänä kesänä mm. salakuljetusnäyttely, jossa voi nähdä, mitä kaikkea Suomeen on yritetty maahantuoda.

Haitallisia vieraslajeja koskevat rajoitukset perustuvat lainsäädäntöön. Keskeisessä roolissa ovat EU:n vieraslajiluettelo ja sitä täydentävä kansallinen luettelo. Kansallisessa luettelossa luetellaan lajit, joita pidetään Suomen oloissa haitallisina, kuten lemmikkinä pidetty haisunäätä. Luetteloihin kuuluvia lajeja ei saa tuoda Suomeen, kasvattaa, myydä tai markkinoida.

- Mutta koska Euroopan rajat ovat auki, kaikkea mitä Suomeen tulee, ei pystytä valvomaan, kertoo Jarkko Keskinen Tullin valvontaosastolta.

Maailmalla lemmikkibisnes on hyvin suuri ja Trontin mukaan eläinten kauppaaminen olisi huumekaupan jälkeen toiseksi suurinta hämärän talouden kauppaa. 

Yksi aavikkoketuista tuli laittomasti Virosta Suomeen. Soman ulkonäkönsä ja pienen kokonsa vuoksi aavikkokettu vaikuttaa lemmikiksi sopivalta, mutta se ei sopeudu kotioloihin vaan sairastuu herkästi.

Korkeasaareen otetaan yhteyttä viimeistään siinä vaiheessa, kun naapurimaan torilta ostettu ja maahan salakuljetetun eläimen kanssa alkaa ilmetä ongelmia. Näin kävi muun muassa pesukarhulle, joka asuu nykyään Korkeasaaressa.

Lilliksi kutsuttu pesukarhu ehti kuukauden ajan asua Suomessa lemmikkinä, kun omistaja otti yhteyttä ja halusi päästä siitä nopeasti eroon. Lahjaksi saatu pesukarhu oli liian vaikea lemmikiksi. Oli perjantaipäivä eikä eläimelle siihen hätään löytynyt karanteeni- ja sijoituspaikkaa, joten eläinlääkäri Sanna Sainmaa haki pesukarhun viikonlopuksi omaan kotiinsa.

Yhteiselo ei sujunut aivan ongelmitta, mikä ei ole yllätys, koska kyseessä on EU:n haitallisiin vieraslajeihin luokiteltu eläin.

- Hieman jo kadutti siinä vaiheessa, kun tajusin tilanteen, mutta kun kerran oli jo luvattu, niin oli luvattu, Sainmaa kertoo. 

Sainmaa laittoi pesukarhun saunaan sillä seurauksella, että yön aikana kiuaskivet, shampoot ja lattiakaivon ritilät saivat kyytiä. Aamulla Lilli oli kuitenkin jo rauhoittunut, joten Sainmaa päästi sen asuntonsa puolelle.  Se oli virhe – pesukarhu riehui asunnon remonttikuntoon.

Pesukarhut tykkäävät riepotella tarhassa lelujaan. 

Villieläimiin liittyy muitakin riskejä. Monet taudit ovat levinneet eläinten mukana, joten vieraassa ympäristössä ne voivat olla uhka alkuperäisille lajeille. Lajit voivat aiheuttaa myös merkittävää taloudellista vahinkoa, mikä on havaittu esimerkiksi citykanien kohdalla.

Joskus eläimiä myös hylätään Korkeasaareen olettaen, että eläintarha pitää niistä huolen. Kaikille ei ole kuitenkaan tilaa ja uudet eläimet otetaan tarhoihin aina karanteenin kautta.

- Kilpikonna-altaaseen ilmestyi yllättäen punakorvakilpikonnia, joten niihin kosketuksissa olleet eläimet olisi pahimmassa tapauksessa jouduttu lopettamaan eläintautiriskin vuoksi, Trontti kertoo.

Pannukakkukilpikonnaa uhkaa laiton pyydystäminen lemmikkieläimeksi.

Tilojen rajallisuuden vuoksi eläintarhat voivat vain poikkeustapauksissa antaa kodin lemmikille.

Yksi Korkeasaaren aavikkoketuista on näitä onnekkaita. Laittomasti maahantuotu uros päätyi Virosta Suomeen lemmikiksi. Kun viranomaiset alkoivat selvittää asiaa, eläinkauppias livahti maasta. Omistajan pyynnöstä kettu sai Korkeasaaresta turvapaikan ja nyt sillä on kaksi naaraskettua kaverinaan.

Luvallisetkin eläimet voivat aiheuttaa yllätyksiä, joten kannattaa googlata, jos haluaa hankkia kissaa tai koiraa kummallisemman lemmikin.  Eräs vantaalainen lemmikkikäärme venähti omistajan ällistykseksi 2,5 metriseksi ja osoittautui vielä luonteeltaan ärhäkäksi. Taiwaninrottakäärme sai Korkeasaaresta uuden kodin ja on viihtynyt hyvin.

Taiwaninrottakäärme asuu Korkeasaaren Africasia-talossa.

Vuodessa villieläinsairaalassa on noin 900 potilasta. Linnut, siilit ja oravanpoikaset ovat yleisimpiä. Luontoon pystytään palauttamaan jopa 40 prosenttia, vuodesta riippuen. Eläimiä tulee päivittäin, joskus jopa kaksikymmentä.

Ihmiset ovat innokkaita eläinten pelastajia. Hyvä nyrkkisääntö avun tarpeeseen on se, saako eläimen helposti kiinni. Jos eläin pystyy pakenemaan, se todennäköisesti selviää luonnossa.

Vain harvoissa tapauksissa eläin saa jäädä Korkeasaareen.

- Monesti esimerkiksi siilit pääsevät takaisin samoille pihoille, josta ne on tuotu hoitoon. Ihmiset ovat aika hyvin sitoutuneet siihen potilaaseen, jonka he ovat itse tuoneet, kertoo Trontti.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on toukokuun alussa kuuttiruuhkaa, kun sairaalassa hoidetaan viittä harmaahylkeen poikasta – kuudes lähti jo matkaan ja seitsemäs kuoli.  Ensimmäiset kuutit saapuivat villieläinsairaalaan maaliskuun lopulla Hangosta ja Espoosta. Myöhemmin tuotiin Paraisilta kaksi kuuttia sekä Vuosaaren sataman ja Inkoon Kopparnäsin kuutit. Seitsemäs kuutti pelastettiin vappuaattona omakotitalon pihasta Raaseporin Åminneforsista.

Kaikki olivat liian laihoja selviämään itsekseen, pienimmät alle 10-kiloisia. Ne olivat joutuneet erilleen emostaan ja jääneet vaille riittävää rasvapitoista maitoa.  Neljää kuuteista on lääkitty haavojen vuoksi.

Hylkeet voivat loukkaantua veneiden potkureista tai petoeläimiä kohdatessaan. Ulkoluodoilla kuutteja pyydystävät erityisesti merikotkat. Inkoon kuutti oli heikentynyt saatuaan takaräpylään haavan, joka aiheutti verenmyrkytyksen. Myös molemmilla Paraisten kuuteilla oli haavoja. Joukon hiljaisin on vasta saapunut Raaseporin kuutti, jolta hoidetaan pahan aliravitsemuksen lisäksi infektiota suussa.

Kaikki kuutit pyritään lihottamaan kesäkuntoon, eli reilun 30 kilon painoisiksi, ennen vapautusta luontoon hylkeidensuojelualueelle. Kuutit opettelevat altaissa elävän kalan pyydystystä.

Keittiön puolella työskentelevä eläintenhoitaja Kaisa Tapola on juuri tilannut silakkaa hylkeenpoikasille. Muutaman päivän kuluttua rehukeittiöön on tulossa 350 kiloa kalaa. 

- Minulta kysyttiin haluanko fileenä vai kokonaisena, Tapola nauraa.

Eläintenhoitaja Kaisa Tapola annosteli saukkojen kala-aterian valmiiksi. Kalat on saatu Mustikkamaan onkikilpailusta.

Teksti Ellanoora Kauppila,