Tämä on Superpesis-alkukauden floppi: "Suurin pettymys"

Pesistuomiossa Aition kolmikko nostaa omat havaintonsa nähdystä kuukaudesta esiin. Alkukausi on tarjoillut puheenaiheita laidasta laitaan, sekä hyvässä, että pahassa. Yleisömäärät, kylmä sää, onnistujia ja niin edelleen.

Juha Puhtimäki

Läpilyönti

Ennakkoon sarjan häntään povatun Haminan ehdoton valopilkku tähän mennessä on ollut Teemu Rouhiainen. Raivaa tietä sisäpelissä totutusti, mutta alkukaudesta tahti on ollut hurja. Kärkilyöntiprosentti kärkimiehestä on peräti 88,7.

Palo

Loukkaantumiset. Syitä voi vain arvailla, mutta kauden alkua on värittänyt monella joukkueella loukkaantumiset. Pahimmat kärsijät ovat olleet Pattijoki ja Manse PP. Jälkimmäinen sai rosterinsa jo lähelle normaalia, mutta Pattijoen kapeahkoa sisäpelimateriaalia rasittaa isosti Mikael Mäkelän ja Konsta Launosen poissaolot. Ja nyt vasta peliralli on alkamassa.

Kärpänen

Vuoronvaihtosääntö. Pelin juoksutukseen on viime vuosina keskitytty ja välillä aivan syystäkin. Nyt kuitenkin nykyinen aikaisempaakin tiukemmaksi tehty vuoronvaihtosääntö on aiheuttanut turhia välikohtauksia peleissä ja etenkin kulisseissa. Varsinkin nyt kun kelit lämpenevät, niin tuomarijohdon kannattaa miettiä sääntöä uudelleen. Jos sääntö menee pelaajien terveyden edelle, ollaan tilanteessa, että joukkueet alkavat sopia vuoronvaihdon itse sopivan mittaiseksi. Osaksi terveyden ja osaksi protestimielialan vuoksi.

Antti Tokkari

Läpilyönti

Joensuun Mailan alkukausi on ollut vakuuttava. Viime kaudet joukkueen ulkokenttä on ollut epävarma, mutta nyt se on valettu betonista. Seitsemään ensimmäiseen peliin joukkue antoi vastustajille alle kolme juoksua ottelua kohti, mikä riitti kuuteen voittoon. Sisäpelissä JoMan tasapainoinen materiaali on toiminut hienosti. Sisällä on merkittävästi helpompaa palata, kun ulkopeli pitää ja joukkue tietää että oma perustekeminen ja muutama juoksu riittää voittoon. Nuoret lukkarit Ukko Schroderus ja Seeti Surakka ovat osoittaneet alkukaudesta, että heihin luottaminen oli seurajohdolta onnistunut valinta. Kovia mittareita on toki vielä edessä, mutta hyvä alku kantaa monesti pitkälle.

Palo

Vimpelin Vedon sisäpeli on ollut tähän mennessä kauden suurin pettymys. Pelkästään sillä, että joukkue ei ole sarjan etenemisvoimaisimpia joukkueita, ei heikkoa sisäpeliä selitetä. Mikko Kanala ja Elmeri Anttila joukkueen päävaihtajina ovat sarjan parhaita ja erityisesti vaarallisimpia vaihtolyöjiä, ketkä eivät tarvitse eteensä ykköskorin etenijöitä. Järkevää pelitapaa ja peluutusta sitäkin enemmän.

Vimpeli on hakannut päätä seinään hakemalla vaihtolyöntejä ja kotiutuksia lähes tulkoon pelkästään keskeltä kenttää. Kovalyöntisen joukkueen läpilyöntipotentiaalia ei olla hyödynnetty oikeastaan lainkaan. Merkistä rajoihin ja luukkuihin lyödyt vaihto- ja kotiutuslyönnit tekevät tilaa pitkässä juoksussa myös kentän keskisaumoihin. Nyt kun niitä ei ole lyöty, vastustajat ovat pystyneet pelaamaan ulkokentän keskeltä niin tukkoon, että onnistumiset olisivat vaatineet lähes täydellisiä lyöntejä.

Ainoa ottelu, missä sisäpeli on näyttänyt menestysvuosien Vimpeliltä, oli kotiottelu Pattijokea vastaan. Siinä pelissä vimpeliläiset tekivät puolet koko kauden juoksuistaan pahasti varamiehistä Pattijokea vastaan. Juoksuiloittelu kertoi enemmän vastustajan heikkoudesta, kuin Vimpelin hyvyydestä. Itseluottamusta se varmasti lisäsi myös Vimpelin joukkueessa.

Alkukausi on osoittanut, että varman päälle pelaaminen ja prosenttipeli Vimpelin tämän hetken etenijöillä ainoastaan puurouttaa joukkueen sisäpelin. Siihen tarvitaan merkittävästi enemmän rohkeutta ja monipuolisuutta.

Kärpänen

Hinku viedä pesäpallopelejä pelattavaksi jalkapallostadioneille ihmetyttää vuodesta toiseen. Sotkamo on onnistunut ajoittain saamaan massoja liikkeelle Töölön jalkapallostadionille, mutta onko se onnistunut muilla paikkakunnilla? Eipä oikeastaan.

Seinäjoen jalkapallostadionilla toukokuussa pelatut ottelut Jussittaret–Tahko ja Vimpeli–Tahko olivat täysi fiasko. Pesäpalloa pitää pelata pesäpallokentällä, missä pallo kulkee. Jalkapallokenttä on tehty isommalle pallolle. En usko, että kukaan tapahtuman järjestäjistä oli edes käynyt kokeilemassa alustan sopivuutta pesikseen. Pallo ei pompannut kentästä kuin maksimissaan puolen metrin korkeuteen ja maahan osuessa pallon vauhti hidastui niin paljon, että se vierinyt montakaan metriä, vaikka lyönti olisi ollut kuinka kova.

Yleisöä Seinäjoen tapahtumassa katsomossa oli kahdessa ottelussa todellisuudessa alle 500. Toivottavasti yhteistyökumppanit olivat maksaneet hyvin, sillä yleisöä tuo tapahtuma ei palvellut millään tavoin.

Hyvinkään Tahko on viemässä heinäkuussa Valkeakoskelle legendaariselle Tehtaan kentälle. Miksi? Samat ongelmat ovat vastassa myös siellä. Alusta on hidas ja vaikea on kuvitella, että vannoutuneella jalkapallopaikkakunnalla katsomot täyttyisivät 25 euroa maksavan lipun ostajista.

Yhden jalkapallopelin kaudessa hyväksyn. Sarja-avauksen Fuengirolan Campo Elolalla. Kenttä on kimmoisa, pallo kulkee kovaa ja kansa viihtyy katsomossa. Sellaisia tapahtumia kannattaa järjestää.

Anssi Mertaranta

Läpilyönti

Tervehdin ilolla Kouvolan Pallonlyöjien alkukautta. Ennakkoon toki osattiin povata joukkueelle menestystä, mutta on jotenkin nyt sellainen etiäinen, että toria varaukseen Kouvola syksyksi! Etenkin viime vuoden lyöjäkuningas Patrik Wahlsten on ollut huimassa iskussa. Jatkanut siitä mihin viime kaudella jäi. Lyötyjen tilastossa heti ikinuoren Roope Korhosen vanavedessä. Muutenkin onnistumisia on tullut laajalla rintamalla, ja tuntuu, että vihdoin myös henkinen puoli on saatu tasapainoon, joten pelinjohtaja Petri Tuuva voi olla levollisin mielin.

Palo

Pelottavan heikot yleisömäärät alkukaudesta monella paikkakunnalla laittavat pohtimaan. Ottelumäärät on nostettu melko lailla tappiin ja sitä myöden kalenteri on ammuttu melko lailla täyteen. Toukokuun alussa, kun aloitetaan pesäpallokausi niin ollaan liiaksi sään armoilla. Nyt säät eivät ole suosineet, ja se on iso syy heikkoihin yleisömääriin. On niitä muitakin. Samalla pelin laatu on alkukaudesta kärsinyt, kun yleisö ja pelaajat ovat saaneet lähes palella kentällä. Tekisi mieli kysyä päättäjiltä. Onko isomman tulovirran takeena välttämättä isompi pelimäärä? Voisiko joskus vähemmän olla enemmän. Yksittäisellä pelillä olisi isompi panos ja niin edelleen.

Kärpänen

Laitilan Jyske on ensi kertaa mukana naisten Superpesiksessä. Hieno juttu, ja tiedot kertovat, että kulisseissa paiskitaan kovasti hommia tulevaisuuden eteen. Sarjapaikan säilyttäminen on kauden isoin tähtäin Laitilassa, mutta kyyti on ollut kylmää, kun esimerkiksi Pesäkarhuja vastaan porilaiset hurjastelivat peräti 34 juoksua. Jyske sai yhden. Manse puolestaan rallatteli 21 lyötyä. Tällä menolla kaudesta tulee raskas Jyskeelle, jos ulkopelissä ei saada luukkuja lyötyä edes vähän kiinni.

Pesis-Kiuas joka toinen maanantai Aitiossa.