Pesiskansa haluaa juoksuja! – Miesten superpesiksen tylsyyteen on reagoitava

Miesten superpesiksen pelit ovat entistä vähäjuoksuisempia, ennalta-arvattavia ja valitettavan usein tapahtumaköyhiä. Sen todistavat myös tilastot. Tällä kaudella miesten peleissä juoksuja on tehty keskimäärin 10,6 ottelua kohti, kun viime kaudella runkosarjassa niitä tehtiin 13,6. Kaudella 2023 tehtyjen juoksujen määrä oli 14,3 ja viime vuosien hurjimpana kesänä 2018 lukema oli peräti 17,1. Vaikka pesäpallo on paljon muutakin kuin juoksuntekokilpailu, niin rehellisesti on myönnettävä, että suurimmalle osalle maksavasta yleisöstä juoksut ovat syy katsoa pesäpalloa.

Jaksojen päätöslukemat 0-0, 1-0, 0-2

Vähäisen juoksumäärän lisäksi huolta herättävät myös sen seurauksena tulevat vähäjuoksuiset jaksot. Yhdysvaltain kansallispäivään mennessä pelatuissa otteluissa kesällä 2025 on pelattu 42 yksittäistä jaksoa, joissa on tehty kaksi juoksua tai vähemmän. Kesällä 2024 vastaava lukema oli vain 23. Vähän tapahtumia sisältävien jaksojen määrä onkin lähes tuplaantunut.

Miesten Superpesiksen kaikki joukkuekohtaiset sisäpelitilastot ovat merkittävästi heikentyneet viime vuodesta. Runsasjuoksuisten otteluiden takana on hyvä tilanteiden rakentelu. Kolmostilanteita joukkueet ovat rakentaneet tällä kaudella keskimäärin 12, kun viime kaudella niitä oli yli kaksi enemmän. 2018 tilannemäärä oli 16,3 joukkuetta kohti. Toisin sanoen jokaisessa ottelussa nähtiin kahdeksan kotiutustilannetta enemmän kuin tänä kesänä. Ei ihme, että soraääniä pelin tylsyydestä on alkanut kuulua entistä enemmän.

Kesäkelejä odotetaan

Vähäjuoksuiset pelit vaikuttavat seurojen kannalta valitettavasti myös yleisömääriin. Miesten puolella yleisökeskiarvo laahaa noin 200 katsojaa viimeisten vuosien keskiarvoa jäljessä ollen tällä hetkellä 1176 katsojaa/ottelu. Noista kadonneista katsojista suurin osa on lippuluukulta lipun lunastaneita maksajia, joten puhutaan merkittävästä lovesta seurojen kassoissa. Suomalaisessa joukkueurheilussa jokainen kasattu euro on tiukassa, joten syksyllä on luvassa huonoja talousuutisia monelta paikkakunnalta, vaikka liikaa lipputulojen varaan ei toivottavasti ole budjetoitu.

Syitä romahdukselle on varmasti monia. Poikkeuksellisen surkeat säät ovat haastaneet: kesä ei ole alkanut kunnolla vieläkään, vaan otteluita on pelattu kylmissä keleissä, mikä automaattisesti hankaloittaa sisäpelin pelaamista. Pallojen laadusta on puhuttu paljon viime viikkoina ja varmasti niidenkin tasalaatuisuudessa on parannettavaa. Nämä asiat yhdistettynä entistä tarkempaan vastustajan pelin tuntemiseen sekä ulkopelin etulyöntiasemaan sisäpeliin nähden vaikuttavat pelitapahtumiin tällä hetkellä.

Sisäpelille annettava mahdollisuus

Vuosikymmenet ovat osoittaneet, että lajin evoluutio kulkee aalloissa, joissa sisäpelissä keksitään keinot murtaa ulkopeli ja vuotta kahta myöhemmin ulkopeli ottaa etumatkan kiinni ja menee ohi. Etenkin e-pesiksen aikakaudella, jolloin vastustajan pelin tutkiminen ja sisäpelin tukahduttaminen on tehty tietotekniikan avulla helpommaksi, on valmentajien ja pelaajien entistä hankalampaa kehittää sisäpeliä niin, ettei vastustaja pääsisi siihen nopeasti kiinni.

Tämän hetken suurin ongelma sisäpelin pyörittämiseen ovat lukkarit. Lukkarin tehtävänä on toki aina ollut vastustajan sisäpelin sotkeminen sekä eripuran aiheuttaminen lyöjän, etenijän ja pelinjohtajan merkkipelin välille. Nyt lukkaripelistäkin on tehty tylsempää. Kun muutama vuosi sitten päätettiin, että säännöissä olevasta syötön korkeudesta eli metristä lukkarin pään yläpuolelle aletaan pitää tiukasti kiinni, muuttui lukkaripeli merkittävästi. Nyt lukkarointi on enimmäkseen metrin syötön kanssa taiteilua, näyttävät oivallukset isoine väärineen ja vastustajan älytyksineen ovat vähentyneet. Nykytilanteessa isojen väärien antama hyöty on tiukkaan metrin syöttöön verrattuna olematon. Vaaran tuntu viehättää – puuduttavan metrisen tai “rohkean” 97-senttimetriä korkean syötön syöttäminen ei tätä tunnetta saa aikaan!

Lyhyen lukkarin matalasta syötöstä lyöminen on haastavaa. Lyöjälle tulee yksinkertaisesti niin kiire lyhyelläkin vauhdilla, että laadukkaiden osumien saaminen vaakamailalla on vaikeaa. Monen kentällemenijän päälyönnit pomppu ja pystymaila ovat yhtä lailla vaikeampia lyödä matalasta. Vaihtotilanteissa nykytulkinta metrin syötöstä vie etenijältä aikaa verrattuna vanhaan 1,2 metrin linjaan. Tuo 20 senttiä korkeampi syöttö antoi etenijälle lähes kymmenyksen lisää aikaa edetä, mikä tarkoittaa pesänvälin loppuvaiheessa lähes metriä etenemismatkassa. Naisten Superpesiksessä tuomareiden linja on kauttaaltaan korkeampi ja se näkyy kentällä positiivisena asiana. Tilanteita ja juoksuja tulee enemmän. Peli on merkittävästi viihdyttävämpää kuin miesten puolella.

Reagoiko Pesäpalloliitto?

Pesäpalloliitto on asettanut kovat kasvutavoitteet molempiin sarjoihin ja jollain tavoin miesten pelin tylsyyteen on reagoitava. Naisten Superpesiksen katsojamäärä on säilynyt viime vuoden tasolla, miesten puolella vähennystä on noin 15 %. Myös television puolella suuntaus on sama. Aikaisemminkin suosittu naisten pääsarja on kasvattanut katsojalukemia entisestään ja aletaan aidosti olemaan siinä tilanteessa, että naispesis ajaa mediakiinnostavuudessaan miesten ohi. Se ei ole naispesiksen syy, vaan ansio.

Auttaisiko syöttötuomarien matalan linjan nostaminen pelien viihdyttävyyteen riittävästi? Se selviää vain kokeilemalla. Ei tarvitse muuttaa kentän kokoa, sääntöjä tai mitään muutakaan suurempaa. Pelkkä tuomarijohtajan ilmoitus tuomareille ja pelaaville seuroille riittää. Varmasti ottaa muutaman kierroksen, että joukkueet ja erityisesti lukkarit soputuvat linjan nostoon, mutta se olisi kaikille sama.

Tämän vuoden sääntötarkennus on nopeuttanut pelejä, kun vuoronvaihdoissa ei enää kuluteta aikaa, vaan tuomarit kellottavat vaihtoon käytettävän ajan.

Ottelutapahtuman nopeuttaminen ei kuitenkaan ole tehnyt niistä kiinnostavampia miesten pelien osalta. Löytyykö päättäjiltä rohkeutta tarttua haasteeseen jo tällä kaudella vai siirretäänkö keskustelu aiheesta syksyyn, talveen ja jälleen seuraavaan kesään?