Pesäpallon kärkisarjojen sääntöviidakon porsaanreiät kuumentavat tunteita – "Epätietoisuus linjauksista käsittämättömin asia"

Joukkueurheilussa monet säännöt ovat tulkinnanvaraisia ja tuomarisidonnaisia, toinen tuomari antaa herkemmin jäähyn tai vapaaheiton kuin toinen. Pesäpallossa kentältä kuuluu ihmettelyä siitä, että yksiselitteisesti sääntökirjaan kirjoitettuja sääntöjä sovelletaan monella eri tavalla.

Erityisesti pelin kannalta todella merkittävät lukkaripeliä ohjaavat säännöt ja niiden erilaisuus eri tuomareilla aiheuttavat ongelmia. Pelaajat ja pelinjohtajat eivät ole varmoja minkälaisia vääriä uskaltaa kenellekin syöttötuomarille huutaa ja mitkä on parempi jättää huutamatta, koska on päivästä kiinni kuinka syötöt tuomitaan.

Toinen ihmettelyn aihe on ollut eri sarjoissa eri tavalla tuomittavat asiat. Sääntökirjan mukaan säännöt ovat samat G-junioreista aikuisiin. Pesäpallon sääntökirja määrittelee useita lukkarin toimintaan liittyviä asioita todella tarkasti. Sääntökirja kertoo esimerkiksi kuinka korkea syötön pitää vähintään olla, millainen syöttöasennon pitää olla, mihin syöttöasento pitää tehdä, kuinka paljon syöttävän käden pitää liikkua alaspäin ja missä lukkarin pitää seistä syöttäessä.

Syötön pitää nousta metrin lukkarin pään yläpuolelle ollakseen sääntöjen mukainen. Lukkarin syöttökäden on syöttäessä liikuttava 15 senttimetriä alaspäin räpylän alimmasta kohdasta, että syöttöliike on riittävä. Syöttöasennon pitää pysähtyä havaittava hetki ennen syöttöliikkeen alkua. Syöttöliikkeen tempo määritellään siten, että syöttökäden on liikuttava sekä alas-, että ylöspäin samaa vauhtia. Näkymättömät tangenttiviivat syöttölaudan ympärillä määrittävät, missä lukkarin jalat saavat olla syöttäessä…

Eivät nämä syöttötuomareille mitään helppoja tulkittavia asioita ole, mutta etenkin aikuisten sarjoihin pitää löytää joku yhtenäinen linja tuomioihin tai sitten sääntöjä pitää muuttaa yksinkertaisemmiksi.

En halua heittää syöttötuomareita bussin alle. Jokainen sitä tehtävää joskus kokeillut tietää, että helppo pesti se ei ole. Ymmärrän hyvin myös sen, että juniorisarjoissa tuomarit vasta opettelevat tuomarointia ja lajin todella monimutkaisia sääntöjä, eikä heiltä tule odottaa kaikkien asioiden huomioimista. Nyt puhun kuitenkin huippupesäpalloilun alle laskettavista sarjoista, Superpesiksestä ja Ykköspesiksestä. Näissä sarjoissa tuomarit ovat pitkään tuominneita tuomareita, jotka varmasti pystyisivät parempaan koulutuksen ja selkeiden yhteisten linjausten avulla.

Seuraan joka viikko paikan päällä pesäpallopelejä eri sarjatasoilla. Ennen pelejä keskustelen paljon valmentajien, pelaajien ja tuomareiden kanssa. Lähes poikkeuksetta keskusteluissa nousee esiin kaikilta osapuolilta epätietoisuutta sääntöjen tulkintojen osalta. Mielestäni käsittämättömin asia on, että edes kaikki Superpesiksessä tuomitsevat tuomarit eivät tunnu tietävän kaikkia linjauksia mitä tuomarijohtaja Joona Tervoselta on tullut.

En tarkoita, etteivätkö tuomarit osaa sääntöjä. Tulkinnat ja linjaukset aiheuttavat haasteita, kun niitä joudutaan tekemään esimerkiksi silloin kun joku lukkareista kehittelee uuden syötön, mikä menee sääntöviidakon porsaanreistä läpi.

Uskallan todeta, että tällä hetkellä miesten ja naisten Superpesiksessä pelataan lukkaripelin osalta erilaisilla säännöillä. Se näkyy selvästi katsomoihin asti. Naisten peleissä lukkarit joutuvat syöttämään noin 15-20 senttiä korkeampaa syöttöä kuin kollegat miesten peleissä. Jos miesten puolella nykyään pidetään tarkasti kiinni todellisesta metristä ja syötöt näyttävät matalilta, niin naisten sarjassa syötön korkeudeksi vaaditaan niin sanottu vanha metri, joka on todellisuudessa 120 cm lukkarin pään yläpuolelle. Miesten lukkareista matalaa erinomaisesti hyödyntävistä lukkareista ei kukaan pystyisi naisten sarjassa edes pelaamaan, koska yksikään heidän syötöistään ei olisi riittävän korkea.

Syötön korkeus ei ole ainoa asia, missä merkittäviä tulkintaeroja on havaittavissa. Syöttöliikkeen tempon ja pituuden muuttelu ovat arkipäivää miesten peleissä ja myös tuomarit sen sallivat. Naisten puolella molempien asioiden kanssa on jatkuvasti epäselvyyksiä, eikä yhtenäistä linjaa ole löytynyt. Välillä käy sääliksi naislukkareita, jotka yrittävät pelata erinomaista lukkaripeliä monipuolisilla syötöillään, mutta tuomarin tulkinnat eivät anna siihen mahdollisuuksia.

Viimeinen asia, mikä aiheuttaa turpakäräjiä on tolppasyötön erilaiset tulkinnat teknisten virheiden osalta. On linjattu, että tolppasyötössä sallitaan pienet tekniset virheet. Mitä ihmettä ne ovat?

Ensimmäinen ongelma tulee siinä, ettei tolppasyötön korkeutta ei ole missään määritelty. Jos takavuosien tolppalukkareilta kysytään, niin he vastaavat, että eihän nykyään syötetä kuin puolikorkeaa. Missään ei määritellä sitä, kuinka korkean syötön kohdalla pienet tekniset virheet sallitaan.

Pallon irrotessa lukkarin kädestä ei kukaan myöskään tiedä, kuinka korkea syöttö sieltä on tulossa eli mitä väärää uskaltaa huutaa ja mitä ei. Varsin usein peleissä nähdään tilanteita, missä lukkarin syöttämä korkea syöttö huudetaan vääräksi pallon ollessa ilmassa ja sen jälkeen sekä sisä- että ulkopelaajat odottavat kumpi tuomio sieltä sattuu tulemaan.

Jos saisin vallan tässä asiassa, niin ensimmäisenä poistaisin tolppasyötön erityisaseman. Kaikki syötöt pitää tuomita samalla tavalla teknisten asioiden osalta. Toisena asiana yhtenäistäisin syötön korkeuden linjan. Sääntöihin kirjaus, että syötön pitää olla 110 senttiä lukkarin pään yläpuolelle ja siitä pidetään aidosti kiinni.

Miesten peleissä se helpottaisi hieman sisäpeliä ja naisten peleissä se helpottaisi ulkokentän mahdollisuuksia tehdä paloja myös nopeimmista etenijöistä. Lisäksi parantaisin tuomareiden koulutusjärjestelmää ja mahdollistaisin sen avulla huipputuomareiden riittämisen muihinkin sarjoihin kuin vain miesten superpesikseen.

Pienillä linjauksien tarkennuksilla ja niistä tiedottamisella säästyttäisiin pesäpallokauden aikana monelta eripuralta.

Kaikkien oikeusturvan kannalta olisi tärkeää, että jokainen kentällä oleva tietää millä säännöillä pelataan.

Nyt näin ei ole.