”Tää on nyt eskaloitunut rankasti” – Sarjakuvataiteilijat Milla Paloniemi ja Pertti Jarla rakastuivat 16 vuoden ystävyyden jälkeen

Sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi on fanittanut työkaveriaan Pertti Jarlaa lähes parikymmentä vuotta – ja Jarla puolestaan Paloniemeä, jonka Kiroileva siili -sarjakuva löi läpi 2000-luvun alkuvuosina samoihin aikoihin Fingerporin kanssa. Siitä asti taiteilijat ovat seuranneet toistensa uria lähietäisyydeltä. On reissattu, joogattu, käyty kaljalla ja signeerattu teoksia vieretysten.

Helmikuussa 2024 kollegiaalinen ystävyys jäi jonkin muun jalkoihin. Paloniemi ja Jarla vaihtoivat tavalliseen tapaan viestejä Facebookissa, mutta tällä kertaa viestittely ei ottanut loppuakseen.

– Siitä tuli kunnon eepos, Jarla luonnehtii.

Viestieeposta sorvatessa molemmat ajattelivat, etteivät yleensä kirjoittele tuntikausia putkeen, oli kyseessä kuinka hyvä kaveri tahansa. Paloniemi muistaa kiittäneensä Jarlaa aamuyöllä nukkumaan mennessä ”hyvästä keskustelusta”. Sitten koitti ystävänpäivä, ja Jarla toivotti Paloniemelle hyvää ystävänpäivää.

– Ei mulla yleensä ole tapana lähettää mietittyjä ystävänpäiväviestejä, mutta nyt se tuntui tärkeältä.

Paloniemi ajatteli samoin.

– Kyllä mun sisällä jokin liikahti silloin.

Paloniemi ja Jarla sopivat, että menisivät katsomaan Kiasman uuden näyttelyn, vähän niin kuin ammattitaidon ylläpitämisen, ajan seuraamisen ja yleissivistyksen nimissä. Paloniemen mielestä erityisesti Jarla teki kaikkensa vaikuttaakseen asialliselta tapaamista suunniteltaessa.

Jarla piti mahdollisena, että Paloniemi on liikkeellä vain kaverina. Hän muistaa, että halu olla treffeillä ja halu vaikuttaa kaverilliselta aiheuttivat hänessä kummallista ristivetoa.

Paloniemi saapui junalla Helsinkiin. Kun kaksikko tapasi asemalla, Jarla ei tiennyt miten päin olla.

– Olin siinä jotenkin muka viileänä, että kyllä mä periaatteessa voin tulla sinne ihan laiturille vastaan.

Paloniemi havaitsi saman tien, että Jarlaa jännittää. Museovierailun jälkeen alkoi hiillostus.

– Intin, että sua jännitti, miksi sua jännitti. Pertti myönsi, että on ihastunut minuun. Vastasin siihen että huh, ja jes, ja mulla sama.

Ihastuminen on nyt pariskunnan sanoin ”eskaloitunut rankasti”. Se näkyy esimerkiksi siinä, miten vaikea heidän on olla koskematta toisiaan. Pariskunta on juuri viettänyt pääsiäistä Paloniemen kotona maatilalla Sippolassa, jossa asuvat Paloniemen lisäksi tämän hevoset.

– Pertti on jo siellä talikko kädessä luonut lantaa mun kanssa. Hevoset katsoivat Perttiä niin, että hyväksytään.

Hyväksyntänsä ovat antaneet myös Paloniemen muut ystävät. Jarla on elänyt lapsuutensa Paloniemen tavoin maatilalla, ja viihtyy Sippolassa hyvin.

Toistaiseksi Jarlan koti on vielä Helsingin Etelä-Haagassa. Kysymys siitä, missä pariskunta viettää tällä hetkensä aikansa, saa molemmat hymyilemään vähän kainosti. Ilmeisesti jatkuvasti yhdessä.

– Kun muutin Sippolaan, niin ajattelin, että kyllä täällä voisi joskus joku asua mun kanssa. Ja Pertti voisi olla se joku.

Paloniemi kuvailee Jarlaan rakastumista onnelliseksi lopuksi. Ihastuksen tunnustamista seurasi kuitenkin pieni pudotus. Paloniemeä alkoi ahdistaa, ja hän ilmoitti Jarlalle, että vetäytyy yhteydenpidosta ja pitää parin päivän tuumaustauon.

– Mulle iski megapaniikki. Näin uhkia jokaisella rivillä ja jokaisen rivin välissä.

Megapaniikin aikana Paloniemi vuodatti monilukuiset huolensa ystävilleen ja meditoi kotinsa läheisen kosken rannalla. Ahdistus johtui Paloniemen mukaan siitä, että Jarlaan ihastuminen nosti pintaan pelkoja menneistä suhteista. Niitä Paloniemi on käsitellyt sarjakuvateoksissaan 112 osumaa (2016) ja Laastari (2024).

Vaikka kaksikko sopi palaavansa parin päivän päästä yhteyteen, megapaniikki aiheutti myös Jarlassa vähintään pientä paniikkia.

– Oli se vähän sellaista kaupungilla kärvistelyä. Kun ei tiedä missä toinen menee tunteidensa kanssa, niin tulee levoton olo. Minulla oli kuitenkin paljon töitä ja ne eivät onneksi odota, Jarla kertoo.

Hänellä oli eräs etu maailman muihin vastarakastuneisiin verrattuna. Puolison tekemä autofiktiivinen kirja, josta voi lukea, mitä toinen on edellisissä elämissään kokenut. Jarla on kustantanut Paloniemen Laastari-teoksen, ja sitä tuli luettua radiohiljaisuuden aikana.

Ikuisuudelta tuntuneen puolentoista vuorokauden kuluttua Paloniemi avasi yhteyden Jarlaan uudestaan. Sen jälkeen he eivät ole olleet erossa.

– Pertin kanssa tuntuu siltä, kuin olisi side poistettu silmiltä. Että näinhän tämän kuuluikin mennä, että tärkein ihmiseni onkin joku sellainen, jonka itse asiassa jo tunnen.

Jarla ja Paloniemi ovat kertoneet suhteestaan auliisti sosiaalisessa mediassa. Yhteisiä ystäviä heillä on ennestään paljon, ja uutinen kahden tunnetun sarjakuvataiteilijan suhteesta on yllättänyt ihmisiä iloisesti.

– Olemme saaneet hirveän määrän onnitteluja ja sydämiä, ihan kuin olisimme menneet naimisiin tai jotain vastaavaa. Tämä on aika siirappista, mutta saa ollakin. Kell' onni on, se onnen näyttäköön, Paloniemi naurahtaa.

Paloniemi kertoi asiasta ensin Facebook-tilillään: ”Vahva suositus: ihastukaa bestikseenne”. Jarla julkisti suhteen omalla tilillään pari päivää myöhemmin kirjoittaen, että tietää viimein, mitä kirjoissa ja psalmeissa tarkoitetaan rakkaudella.

Pian julkaisujen jälkeen Paloniemi sai puhelun tuntemattomasta numerosta. Soittaja antoi ymmärtää olevansa median edustaja, ja solvasi Paloniemeä siitä, että tämä yrittää hyötyä Jarlasta taloudellisesti aloittamalla suhteen hänen kanssaan.

– Se tuntui tosi kaukaa haetulta, koska minulla on hyvä ura itsellänikin.

Nimettömän soittajan puhelu itsessään tuntui uhkaavalta. Paloniemi soitti Jarlalle, joka rauhoitteli tätä. Nyt pariskunta uskoo, että kyseessä oli heille tuntematon ihminen, joka jostain syystä halusi purkaa pahaa oloaan.

– Häirikköpuhelu oli siis itsessään se, joka inspiroi siihen, että päätettiin yhdessä puhua suhteestamme julkisesti, Paloniemi lisää.

Turvallisuus – se on Paloniemen mielestä parasta Jarlassa.

– Perttiin ihastumisen myötä kaikki menneitä suhteita koskevat painajaisuneni ovat loppuneet. Olen kärsinyt niistä vuosia, mutta Kiasman-treffien jälkeen en ole nähnyt yhtäkään. Pertti on paras kaverini, ihminen johon voin tukeutua täysin.

Pariskunta kuvailee suhteen soljuvan vaivattomasti eteenpäin. Se ei tarkoita, että vaikeista asioista ei puhuttaisi, päinvastoin. Jarla sanoo olevansa nyt rohkeampi kuin aikaisemmin.

– Ennen en pystynyt puhumaan mistään vaikeasta, eikä sitten puhuttu oikein mitään. Nyt suhtaudun tähän niin, että jos tulee vaikea ajatus tai tunne, niin plörts, se vasta kerrotaankin. Olen alkanut ottaa sen tosi vakavissani, että en haudo asioita sisälläni.

Jarla kokee puhuneensa aikaisemmista ihmissuhteistaan tarpeettoman epävarmasti ja vähättelevästi.

– Onkohan niin, että jos ei halua puhua suhteesta kenellekään, tietääkö sitä ehkä itsekin, että suhde ei ole oikea? Mutta tätä suhdetta en todellakaan halua salailla tai vähätellä.