Perämeri on luotsin toimisto – ala on muuttunut paljon: "Urani alkupuolella roskat kerättiin tynnyreihin ja heitettiin mereen"

Kaunista iltapäivää pitää. Aurinko paistaa ja merituuli hivelee poskipäitä leppeästi. Kemissä, Ajoksen luotsiasemalla valmistaudutaan töihin. Luotsattavan laivan, Portugalin lipun alla seilaavan Lunamarin, piti saapua kello 16, mutta se on tulossa puolitoista tuntia etuajassa.

– Merellä kaikki on epävarmaa, sanoo luotsivanhin Pertti Enberg.

Kun rahtilaivat saapuvat toisinaan jopa toiselta puolen maapalloa, matkalla voi tapahtua monenlaista. Aikataulut heittävät.

Tulee kiire. Pelastusliivit päälle, ja nousemme Enbergin perässä luotsiveneeseen, jota ohjaa kutterinhoitaja Ari Holtinkoski. Toinen kutterinhoitajista, Matti Pihkanen, toimii turvamiehenä.

Laiva saapuu avomereltä väylän päähän luotsipaikalle, josta alkaa väylän luotsattava osuus satamaan. Luotsipaikat on määrännyt Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Luotsivene kuljettaa luotsin laivaan, jonne tämä kiipeää luotsitikkaita pitkin.

Luotsit toimivat laivapäälliköiden paikallisina neuvonantajina ja ohjaavat laivat ahtailla, usein hankalilla kulkuväylillä satamiin ja niistä pois.

Lähdemme kohti ulappaa, luotsiasemalle illalla saapuvaa laivaa jää odottamaan luotsi Ari Järvenranta.

Luotsille kertyy yli 200 luotsausta vuodessa

Laivaliikenne Kemin edustalla on vilkasta Torniossa sijaitsevan Outokummun, Euroopan suurimman terästehtaan ansiosta. Liikenteen vilkkauteen vaikuttavat myös maailmanpoliittinen ja taloudellinen tilanne sekä tehtaiden tilausmäärät.

Perämeren alueella Raahe-Oulu-Kemi-Tornio -väleillä luotsataan vuodessa laivoja liki 2 800 kertaa. Yksittäiselle luotsille kertyy luotsauksia vuodessa yli 200. Vilkkaimmat satamat ovat Tornio ja Raahe, molemmat terästeollisuuden käytössä.

Myös Lunamar on viemässä terästehtaalle rautaromua uusiokäyttöön. Sen pituus on 99 metriä, lastia se kantaa mukanaan noin 4 000 tonnia. Suurimmat luotsattavat laivat ovat yli 200-metrisiä ja kuljettavat jopa 36 000 tonnia lastia.

Viime vuosina erityisesti tuulimyllyjen kuljetukset ovat lisänneet laivakäyntejä etenkin Raahessa.

Maan kohoaminen muokkaa ympäristöä

Merimaisemat vilistävät ohitsemme. Vastaamme tulee ruoppauslautta, joka on matkalla Ajoksen satamaan. Kemin väylää syvennetään kuluvan kesän aikana kahteentoista metriin, sillä Kemiin on nousemassa iso biosellutehdas. Kuljetusmäärät kasvavat ja yhä suuremmat alukset kuljettavat sellua maailmalle.

Perämeren vesi on makeaa. Alhainen suolapitoisuus johtuu matalasta Merenkurkusta, joka vähentää suolapitoisen veden virtausta Perämerelle. Maa-alueilta valuu jokia pitkin mereen makeaa vettä.

Maisemaa hallitsevat kivikkoiset rannat, saaristo ja luodot. Maan kohoaminen muokkaa ympäristöä jatkuvasti. Vuonna alueelle 1991 perustettiin Perämeren kansallispuisto suojelemaan herkkää saaristoluontoa.

Perämeressä leväongelmia ei juuri ole, kuten esimerkiksi Turun saaristossa, jossa Enbergillä on vene.

– Levän runsauden vuoksi siellä ei loppukesästä ole juuri asiaa mennä uimaan.

Luotsilta edellytetään merikapteenin koulutusta

Enberg on toiminut luotsina yli seitsemäntoista vuotta. Merille hän lähti jo 16-vuotiaana ja työskenteli lähinnä Euroopan laivaliikenteessä. Työn ohessa hän opiskeli merikapteeniksi, mikä on edellytys hakea luotsin tehtävään. Toinen vaatimus on pitkä työkokemus merellä. Työssään luotsi saa myös erikoiskoulutuksen.

– Pidän siitä, että työssä riittää haasteita, se on samalla myös työn antoisuus. Keli ja laivat ovat erilaisia ja uusia tilanteita tulee eteen joka päivä, Enberg sanoo.

Pitkän uran aikana suhtautuminen ympäristöön on muuttunut merillä paljon.

– Merenkulku-urani alkupuolella roskat kerättiin laivamatkan aikana tynnyreihin ja heitettiin surutta Pohjanmeren puolella yli laidan mereen. Nyt tupakantumppikin meressä tuntuu pahalta.

Joskus vastaan tulee isompaa roskaa. Roskat yritetään aina kerätä luotsiveneeseen, pois merestä.

Töitä viikon jaksoissa

Luotsit ja kutterinhoitajat työskentelevät viikon kerrallaan, minkä jälkeen pidetään vapaaviikko. Talvella työpäivät venyvät jopa kuusitoistatuntisiksi. Se on enimmäismäärä, jonka saa tehdä yhteen putkeen.

– Systeemi on hyvä. Kun tehdään töitä, niin tehdään töitä. Vapaa-ajalla voi sitten keskittyä kunnolla muihin asioihin, Enberg toteaa.

Kutterinhoitajat vuorottelevat keskenään siten, että toinen toimii luotsiveneen päällikkönä ja ohjaajana, toinen turvamiehenä.

Kutterinhoitaja Ari Holtinkoski ohjaa luotsivenettä vakain ottein. Hän kehuu työtään kesäkaudella mukavaksi, pääosin jopa helpoksi, vaikka siihen kuuluu luotsien kuljettamisen lisäksi kutterien huolto ja korjaus sekä kiinteistöhuolto asemalla.

Syksyisin kaikki muuttuu.

Myrskysäällä tai jäillä kutterin kuljettaminen ei ole enää lasten leikkiä. Kun tuuli on riittävän kova, liikkeelle ei lähdetä.

– Nopeammalla veneellä liikuttaessa tuulen maksiminopeus on viisitoista metriä sekunnissa, hitaammalla kaksikymmentäkahdeksan metriä.

Myös tuulen suunta vaikuttaa, pahinta on vasta- tai sivuvastainen tuuli. Kovalla tuulella vene pyörii kuin pesukoneen rumpu, Holtinkoski sanoo.

Joulukuussa 2017 juuri tällainen luotsivene, jossa istumme, kaatui kovassa merenkäynnissä. Kaksi kutterinhoitajaa kuoli.

Onnettomuuden jälkeen veneisiin on tehty parannuksia ja kehitetty turvaohjeistusta, jotta vastaavaa ei enää pääsisi tapahtumaan. Uudet luotsiveneet ovat itseoikaisevia.

Jäänmurtaja apuna talvella

Tuulessa ja aallokossa laivaan pääsy ja siitä poistuminen on vaikeaa. Veneestä laivaan siirryttäessä laiva hiljentää vauhtia ja kääntyy poikittain tuuleen. Näin laivan toinen kylki jää tuulensuojaan ja merenkäyntiä saadaan tasattua hetkeksi. Tilanteessa on toimittava nopeasti, jotta luotsi pääsee kiipeämään laivaan turvallisesti ja kastumatta.

– Myrskyssä se on usein helpompaa isommalla laivalla. Isojen laivojen kanssa voi tulla ongelmia ahtaassa satamassa, koska tuulipinta-alaa on niissä valtavasti, Enberg kertoo.

Talvella jäänmurtaja avustaa ja toisinaan myös hinaa laivoja avomerellä ja väylillä. Vain kaikkein vahvimmat laivat selviävät jäissä ilman jäänmurtajan avustusta.

Uusilla laivoilla pyritään siihen, että energiaa kuluu lastin kuljettamiseen mahdollisimman vähän. Laivojen kokoa kasvatetaan, mutta pääkoneiden tehoja lasketaan. Näin myös polttoaineen kulutus merimailia kohden pienenee.

Kääntöpuolena talvimerenkulku voi vaikeutua. Yhä useampi alus ei suoriudu heikommassakaan jäässä ilman jäänmurtajaa. Jäänmurtajat ovat kesän Helsingissä ja Kotkassa, josta ne lähtevät talven edetessä liikkeelle Perämerelle ja Suomenlahdelle.

– Jäissä eteneminen luotsikutterilla laivalle ja takaisin luotsiasemalle voi kestää jopa kaksitoista tuntia, kutterinhoitaja Holtinkoski sanoo.

Keskitalvella jäissä kulkeminen voi tulla luotsikutterillekin liian raskaaksi. Silloin luotsi kulkee hydrokopterilla, jolla liikkuminen on helpompaa, nopeampaa ja käyttää vähemmän polttoainetta.

Laivan kiinnittäminen laituriin kovassa tuulessa ja etenkin jäissä on hankalaa, kokemusta vaativaa puuhaa.

– Laivan päällikölle laituriin ajo jäissä on usein täysin vierasta, sitä ei voi harjoitella simulaattorissa eikä teoriassa, vaan se vaatii käytännön erityisosaamista, Enberg sanoo.

Enbergin uran aikana talvetkin ovat tosin muuttuneet. Niistä on tullut aiempaa leudompia ja tuulisempia. Viime talvena pakkasia kuitenkin riitti, ja jäät olivat vahvat. Koko Perämeri sai pitkästä aikaa hetkeksi jääpeitteen.

Lisääntynyt tuulisuus aiheuttaa jäiden aikaan suuria vaikeuksia, kun se työntää jäät Suomen rannikkoalueille. Myrskyt nousevat ja laantuvat nopeasti, mutta ne ovat aiempaa rajumpia.

– Talvet alkavat myöhemmin, mutta jatkuvat pidempään. Vielä huhtikuussakin on kylmä, ja jäitä voi esiintyä paikoin vielä toukokuun lopussa.

Työ on entistä kansainvälisempää

Lunamar näkyy edessämme. Laivan päällystö on venäläinen ja miehistö Filippiineiltä. Valtaosa laivojen päälliköistä on Ukrainasta, Venäjältä ja Hollannista, usein nykyään myös Kiinasta.

– Verotusteknisistä syistä laivakaan ei välttämättä ole maasta, jota se edustaa. Laivan omistama yhtiökin voi olla mistä tahansa, Enberg sanoo.

Työn kansainvälisyyden vuoksi luotsin on osattava englantia hyvin eikä ruotsin kielen taitokaan ole pahitteeksi.

Varustamot palkkaavat laivoihinsa nykyään mahdollisimman halpaa työvoimaa, joten eurooppalaisissakin laivoissa merikapteenit ovat yhä useammin kaukomailta eikä heillä ole kokemusta jääolosuhteista. Kielitaitokin voi olla puutteellinen.

– Kehitys on lisännyt luotsin työtä. Perämerellä lähes kaikki laivat luotsataan. Laituriin ajon ja uloslähdöt suorittaa yhä useammin luotsi. Laivan päällikkö voi saada erivapauden luotsin käytöstä, jos hänellä on samalle väylälle riittävästi matkoja sekä kyseisestä väylästä teoria- ja simulaattorikoe suoritettuna merenkulkuoppilaitoksesta, Enberg kertoo.

Luotsivene hilautuu laivan kylkeen, jotta Enberg pääsee nousemaan laivan komentosillalle. Tällä kertaa kiivettävää on vain pari metriä, isoissa laivoissa luotsitikkaiden pituus voi olla jopa yhdeksän metriä.

Komentosillalla Enberg katsoo päällikön kanssa laivan tekniikan, kuten keulapotkuritehot, peräsintyypin ja keskustelee laivan päällikön kanssa siitä, miten laiva käyttäytyy. Sen jälkeen Enberg alkaa ohjata laivaa.

Tutka on luotsauksessa tärkein apuväline. Talvella poijut painuvat piiloon jäiden alle ja näkyvyys voi olla nollassa.

Luotsauksella varmistetaan laivaliikenteen sujuvuus Suomen karikkoisilla väylillä ja pyritään estämään ympäristökatastrofit ja -vahingot, kuten esimerkiksi öljyvuodot.

Pelkästään alusten polttoainetankeissa on valtavia määriä polttoainetta, jonka pääsy mereen voisi aiheuttaa tuhoa.

Työviikoilla asutaan luotsiasemalla

Laiva aiheuttaa aallokon, joka saa luotsiveneemme keinumaan voimakkaasti. Menemme kannelle. Turvamies Matti Pihkanen seuraa tilannetta. Hän kehottaa pitämään tiukasti kaiteista kiinni. Kuvaajan drone iskeytyy tuulessa kaiteisiin. Ilmakuvaus ei onnistu tässä.

Lunamar jatkaa terästehtaalle Enberg mukanaan. Me käännymme paluumatkalle kohti Ajoksen luotsiasemaa.

Luotsiasemalla tapaamme luotsi Ari Järvenrannan. Laiva, Eileen C, jota hän on menossa luotsaamaan, odottaa ulapalla ankkurissa. Toistaiseksi sille ei ole vapaata laituripaikkaa Tornion Röyttän satamassa.

Luotsit, joita työskentelee vuorossa kuusi, asuvat työviikot luotsiasemilla meren äärellä.

Asemia on Perämerellä neljä: Raahessa, Oulussa, Hailuodon Marjaniemessä ja Kemissä. Työpäivinä eletään laivojen aikataulujen mukaan.

Koska luotsattava odottaa vielä ankkurissa, Järvenranta ehtii esittelemään luotsiasemaa. Sieltä löytyvät kaikki mukavuudet televisioineen, oleskelutiloineen ja jopa pieni merimieskirjasto. Arkisin keittiöllä touhuaa emäntä.

– Vietämme luotsiasemilla niin paljon aikaa, että niistä tulee kuin toisia kotejamme, hän sanoo.

Seinällä roikkuu vanha kuva ensimmäisestä paikalla olleesta luotsiasemasta, vaatimattomasta kaksikerroksisesta puurakennuksesta. On myös valokuvia edesmenneistä luotseista ja vanhoista kartoista.

Täällä jatketaan vuosisatoja kestänyttä perinnettä. Tiedetään, että laivoja luotsattiin jo 1200-luvulla.

Järvenranta on toiminut luotsina kymmenisen vuotta, mutta ollut merillä 1990-luvun loppupuolelta saakka.

Hän on huomannut ilmaston muuttuneen vuosikymmenten kuluessa epävakaammaksi. Parempaankin suuntaan on menty.

– Teollisuuden päästöt ovat laskeneet. Se surettaa, että meri toimi niin pitkään suurena varastona. Valtiollisetkin toimijat ovat nakanneet sinne kaikenlaista kemiallisista aineista ja ammuksista lähtien.

Ammattikalastajien määräkin on vähentynyt osin sääntelyn vuoksi. Kalakannat ovat huvenneet muun muassa ylikalastuksen takia. Perämereltä saadaan siikaa, ahventa, lohta ja maivaa. Vesi on humuspitoista ja varsinkin keväällä tummaa.

– Sinällään ympäristö muuttuu koko ajan enkä näe tilannetta ympäristönäkökulmasta Perämerellä mahdottoman pahana, ainakaan vielä. Tärkeää on pitää huolta ympäristöstä, ja siinä työssä luotsaus on avainasemassa.

Järvenranta katselee ikkunasta Selkäsaareen päin. Kluuvilahti sen kaakkoiskulmassa on kuroutumassa umpeen maannousun takia.

– Kymmenen tuhatta vuotta sitten täällä oli pelkkää jäätä.

Enberg palaa Torniosta autokyydillä luotsiasemalle. Edessä on toimistotöitä, tilausten ja aikataulujen järjestämistä, jotka kuuluvat luotsivanhimman tehtäviin. Järvenranta alkaa valmistautua luotsaukseen.

Päivä on kääntynyt iltaan.