Pepe Willbergiä ottaa päähän nykypäivän nuorisomusiikki: ”Tyhjänpäiväistä, kaikki kuulostaa samalta”

Lapsuuteni sitkein haave oli oma instrumentti. Toivoin saksofonia, mutta sain pahvisen klarinetin. Eihän se kestänyt montaakaan viikkoa, vaan suli huulille.

Teini-iässä ihailin erityisesti rautalankabändejä ja heidän taivaallisia kitarasoundejaan. Unelmoin omasta yhtyeestä ja kitaristin urasta. Laulaminen oli sivuseikka.

Luulin itsestäni liikoja siellä sun täällä. Mulla on sellaiseen taipumusta. Aika monesti huomaan, ettei tämäkään juttu nyt ihan putkeen mennyt. Koskee myös näitä laulu- ja soittohommia.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun umpisuoleni puhkesi ja jouduin leikeltäväksi. Makasin Porin sairaalassa kymmenen päivää, kun tulehdusarvot eivät millään laskeneet.

Viimeksi nauroin makeasti justiinsa äsken, kun vastasin toimittajan kysymykseen. Yleensä tulee naurettua juuri omille toilailuille ja kömmähdyksille.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun katselen amerikkalaisia nyyhkyleffoja. Kun taustalla soi sopivan koskettavaa musiikkia, siinä tippa väkisinkin helähtää. Ehkä se vähän nolottaakin.

Vihaan sydämeni pohjasta rottia, käärmeitä, hiiriä ja kaikenlaisia muita elukoita, joiden kanssa ei pysty sopimaan asioita. Se on vastenmielistä.

Kateellisena katson ja kuuntelen, kun esiintyvä taiteilija ja alansa huippuosaaja laulaa, soittaa tai tanssii. Se sanoma on niin valtava.

Häpeän syvästi paikka paikoin ilmenevää osaamattomuuttani millä tahansa elämän osa-alueella. Nyt ei tosin tule yhtään asiaa mieleen.

Kadun yhä, että koulumenestykseni jäi paljon vaisummaksi, mihin oli edellytyksiä. Inhosin koulunkäyntiä, enkä jaksanut tehdä koskaan läksyjä. Aluksi kokeet menivät hyvin, mutta lopulta numerot tippuivat.

Tulin lyöneeksi erästä henkilöä, koska tilanne vaati sitä. Eräs koulukaverini käyttäytyi aamuhartaudessa huonosti, ja luokkamme likat vaativat kostoa. Koulun jälkeen ilmoitin kaverille vetäväni häntä kuonoon ja tinttasinkin häntä suoraan nokkaan. Siitä tuli hirveä soppa. Rehtori erotti minut Lauttasaaren yhteiskoulusta tapauksen vuoksi.

Join pääni täyteen, kun… Ei ole tapana. Käytän alkoholia harvoin, mutta sujuvasti. Aikaisemmin meni konjakkia, nykyisin olen tykästynyt brandyyn ja rommiin. Ne ovat jotenkin pehmeämpiä.

Sukurasitteeni on musikaalisuus. Äidin äitini äiti oli Oskar Merikannon sisko. Oma äitini lauloi, mutta eihän sitä voinut kuunnella. Se oli sietämätöntä.

Hermoni menevät aika harvoin, mutta tyhjäntoimittaminen kieltämättä hermostuttaa. Esimerkiksi mökillä lojumista en voi sietää. Samalla vaivalla voisi korjata vaikka autoa.

Ennen oli paremmin ainakin nuorisomusiikin maailma. 1960-luvulla tähdättiin huomattavasti laadukkaampiin kokonaisuuksiin. Nykypäivän meininki on tyhjänpäiväistä, kaikki kuulostaa samalta. Se ottaa kuppiin.

Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun esiinnytään julkisesti mahdollisimman vähissä vaatteista. Asia koskee sekä miehiä että naisia. Suurin osa ihmisistä näyttää paremmalta vaatteet päällä.

Minun jumalassani mukavinta on… En osaa oikein sanoa. Meille ei ole syntynyt sen kummempaa keskustelua. Tiedämme toistemme olemassaolosta, mutta siinäpä kaikki.

Urho Kekkosesta haluan sanoa, että hän oli semmoinen pelimies. Muuta en osaa hänestä kertoa.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, saattaisin kokeilumielessä testata. Vaadin tuloksia kohtuullisessa ajassa. Elämän pituuden lisääminen on silkka mahdottomuus.

Jos elän yli satavuotiaaksi, jatkan todennäköisesti laulajanuraani. Näin tapahtuu tietysti erilaisten olosuhteiden pakosta.

Aion vielä opetella laulamaan lisää ooppera-aarioita.