Apu

Pentutehtaan Taavi

Pentutehtaan Taavi

Turkulainen Aila Pulkkinen osti ”tavalliseen suomalaisperheeseen” syntyneen mäyräkoiranpennun, joka paljastui virolaisen pentutehtaan kasvatiksi. Koiranpentutehtailu on tänään, täällä ja nyt.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Nainen ja pieni eläin kävelevät kohti tullia Helsingin Länsisataman terminaalissa.

Katarina Kruus tietää mitä tekee, sillä hän on hoitanut salakuljetettujen koirien palautuksia Viroon aikaisemminkin. Taavi-koira kävelee luottavaisena edellisiltana tapaamansa Kruusin vieressä.

Se ei ymmärrä olevansa osa kasvavaa pentutehdasbisnestä.

Taavi syntyi 2. joulukuuta 2012 jossain Viron lukuisista pentutehtaista tai jossain muussa Baltian maassa. Viro on kauttakulkumaa rajanaapureiden pentutehtaissa syntyville eläimille.

Turkulainen Aila Pulkkinen osti Taavin kääpiömäyräkoirana, joka oli syntynyt keravalaiseen perheeseen. Hän näki koirasta ilmoituksen internetissä Apula-nimisellä eläinten osto- ja myynti –palstalla.

Pulkkinen otti yhteyttä porvoolaiseen myyjään Ninaan, joka kertoi, että nelikuinen uros painaa kuusi kiloa. Pulkkinen huomautti myyjälle, ettei kyseessä voi olla kääpiömäyräkoira, jos se painaa jo nuorena pentuna niin paljon.

– Lääkäri sanoi, että se on lihava, myyjä vakuutteli.

Myyjä kertoi joutuvansa luopumaan koirista allergiansa takia. Koiran hinta olisi 350 euroa.

Pulkkinen halusi nähdä pennut, mutta hänen oli vaikea päästä Porvooseen katsomaan niitä. Sitten hän huomasi samalla nettipalstalla ilmoituksen toisesta kääpiömäyräkoirauroksesta. Tätä koiraa myi nuori suomalaisnainen Laura, joka kertoi, että koira on vielä edellisellä omistajallaan Porvoossa.

– Yhtäkkiä tajusin, että tämän oli oltava sama koira, josta jo kyselin. Ei Porvoossa voinut olla myynnissä kahta neljän kuukauden ikäistä kääpiömäyräkoiraurosta samaan aikaan, Pulkkinen kertoo.

Laura kielsi koskaan kuulleensakaan toisessa ilmoituksessa mainitusta Ninasta.

30. joulukuuta 2012 Pulkkinen keitteli teetä kotona, kun puhelin soi. Soittaja oli Laura, joka kertoi olevansa matkalla Porvoosta Pulkkisen luokse.

Pulkkinen kyseli hämillään lisätietoja koirasta. Laura ei osannut kertoa juuri mitään. Oli myöhäinen ilta, kun Laura soitti uudelleen ja kysyi, voiko Pulkkinen maksaa pennun käteisellä.

– Meinasin hermostua. En ollut edes nähnyt koiraa ja myyjä puhui jo rahasta. Ensin halusin nähdä pennun.

Pian Pulkkisen puhelimeen tuli tekstiviestinä Joni-nimisen miehen tilinumero. Tunnin kuluttua hänen ovensa takana seisoivat Laura, mäyräkoiranpentu ja kaksi nuorta miestä.

– Nuoret käyttäytyivät äärimmäisen fiksusti. Sanoin heti, ettei koira ollut kääpiömäyräkoira, ja siitä Laura meinasi kiihtyä. Hän sanoi, että isommista vanhemmista tulee isompia pentuja.

Pulkkinen tarjosi nuorille kahvit, ja jutellessa kävi ilmi, että pentu oli sittenkin sama koira, jota kaupiteltiin toisessa myynti-ilmoituksessa.

– Pyysin Lauraa puhumaan jatkossa totta ja kysyin suoraan, onko koira varastettu tai tuotu rajan takaa.

Laura vakuutti, että pentu on Keravalta ihan tavallisesta perheestä.

Pentu jäi samana iltana Pulkkisen luokse ja sai nimen Taavi. Pulkkinen maksoi heti 150 euroa verkkopankissa, sillä nuoret sanoivat tarvitsevansa rahat bensaan. Pennun mukana tuli pieni kuonokoppa, harja ja rokotustodistus.

Kuonokoppaa Pulkkinen ihmettelee yhä. Mihin koiranpentu sellaista tarvitsee?

Pulkkinen soitti myyjälle kysyäkseen Taavin ensimmäisen keravalaiskodin yhteystietoja. Hän halusi kysellä koiran vanhemmista. Laura ei antanut tietoja.

– Sanoin, että ei tässä sitten auta kuin pysyä sopimuksessa, joten palautan Taavin teille. Laura alkoi itkeä ja tunnusti, että pentu oli tuotu laittomasti maahan Virosta ,ja että se oli peräisin Nurmijärvellä asuvalta naiselta.

Pulkkinen soitti nurmijärveläisnaiselle, Elinalle, ja kertoi ostaneensa Porvoosta tämän maahantuoman koiran, jota ei ollut sirutettu eikä rokotettu asianmukaisesti.

– Elina vastasi suomea murtaen, että eestikoiraa ei tarvitse siruttaa, sen tekevät uudet omistajat.

Niin Pulkkinen oli tehnytkin. Hän oli vienyt jo tammikuun alussa pennun turkulaiselle eläinlääkäri Jaakko Rasille sirutettavaksi ja tutkittavaksi, kun luvattua mikrosirua ei koirasta löytynyt.

Pulkkinen soitti Rasille uudelleen ja kertoi ostaneensa trokatun pennun. Rasi neuvoi Pulkkista soittamaan heti valvontaeläinlääkäri Pia Pourille. Pourin tuomio oli tyly. Laittomasti maahantuodulle pennulle olisi varattava lopetusaika. Pulkkinen varasi ajan Rasilta.

– Lopetusaikaan oli kaksi päivää ja kuljin ulkona itkien koirien kanssa. Aika tuntui pysähtyneen ja ajattelin vain, että pian Taavi kuolee. Sitten Rasi soitti minulle ja kertoi Rekku Rescue -yhdistyksestä, joka vie trokattuja pentuja karanteeniin Viroon.

Seuraavana päivänä Pouri kävi Pulkkisen kotona tarkistamassa pennun sirutuksen ja antamassa tiukkoja hoito-ohjeita.

Pulkkisen koirat saisivat ulkoilla vain rivitalohuoneiston omalla pihalla, ja Taavin ollessa Virossa 21 vuorokauden karanteenissa Pulkkisen olisi hankittava itselleen raivotautirokotus ja vietävä perheen muut koirat uudelleen rokotettaviksi.

Katarina Kruus on tässä Taavin kanssa matkalla takaisin Viroon. Tarinalla on onnellinen loppu, ja Taavi palaa pian Suomeen.

Keskeisenä pentutehtailun tunnusmerkkinä on aiemmin pidetty sitä, että ostaja ei saa nähdä pentueen emoa eikä koko pentuetta pääse näkemään niiden kasvatuspaikassa.

Toinen tunnusmerkki on ollut se, että pentujen myyjä ei ole kiinnostunut siitä, millainen koiranpitäjä ostajaehdokas on.

Nykyään harhautus osataan tehdä huolellisemmin ja osa koiratrokareista on tullut entistä ammattimaisemmiksi.

Myynti-ilmoitukset tehdään huolellisesti. Ostajia on päästetty asuntoihin, ja heille on esitelty vale-emo sellaisen pentueen kanssa, joka ei ole sen oma. Ostajia on myös haastateltu koiranpitotietämyksestä.

Etelä-Suomen läänineläinlääkäri Jessica Löfgren-Eriksson on työssään huomannut, että koiranpentujen trokaus on kasvussa. Hän on jatkuvasti tekemisissä laittomasti maahantuotujen pentujen kanssa.

– On puhdasrotuisia ja on sekarotuisia. Pentuja yhdistää se, että ne ovat pienikokoisia, niillä on suosikkirotujen ominaisuuksia ja ne tuovat usein Suomeen tauteja, joita meillä ei sillä hetkellä muuten ole, kuten parvo.

Pentutehtaiden siitoseläinten turkit ja hampaat ovat usein hoitamatta, silmät ja korvat tulehtuneet ja kynnet leikkaamattomat.

Jos pentutehtailija ei ole rokotuttanut emoa, pennut eivät saa vasta-aineita esimerkiksi parvovirusta tai penikkatautia vastaan. Tarttuvat taudit leviävät helposti rokottamattomien ja heikkokuntoisten koirien keskuudessa.

Pentutehtailija ei huolehdi emokoirien riittävästä ja oikeasta ravinnonsaannista, jolloin pennutkin jäävät heikoiksi ja sairastuvat helposti tarttuviin tauteihin. Niillä on myös kasvuhäiriöitä. Huonokuntoinen emo ei jaksa huolehtia jälkeläisistään kunnolla.

Pentujen vanhemmat ovat pentutehtaissa usein sukua keskenään, sillä koirien annetaan lisääntyä vapaasti. Tällaisissa laumoissa perinnölliset sairaudet alkavat ilmetä nopeasti, ja pennut voivat kärsiä koko loppuikänsä esimerkiksi vaikeista luusto-ongelmista, allergioista tai tulehdusalttiudesta.

Pienet seurakoirarodut menevät hyvin kaupaksi. Niitä tuodaan Virosta myös laillisesti, mutta sekään ei ole eläimille aina ongelmatonta.

– Pennut esimerkiksi rokotetaan kohtuuttoman pieninä. Laittomasti maahantuodut pennut stressaantuvat pitkistä kuljetusmatkoista, ja stressi laukaisee sairauksia, jotka eivät muuten puhkeaisi, Löfgren-Eriksson kertoo.

Ainoa tapa lopettaa pentutehtailu on läänineläinlääkäri Jessica Löfgren-Erikssonin mukaan olla ostamatta näitä pentuja.

– Trokaajat ovat aina askeleen edellä valvojia. Eri maiden viranomaisyhteistyötä parantamalla voidaan tehdä paljon, mutta ilmiö ei katoa, ennen kuin ihmiset alkavat ostaa vain vastuullisten kasvattajien koiria.

Hänen mukaansa suurin osa pentutehdaspentujen ostajista ostaa yhä koiransa parkkipaikoilta tai suoraan kotiin tuotuna.

– Jotkut ostavat pennun pikkutunneilla juhlatuulella, aivan kuin ottaisivat pikavipin. Tuttavan tuttavalta tulee tekstiviesti puhelimeen, ja aamulla herätään koira kainalossa.

Löfgren-Eriksson toivoo, että ihmiset tajuaisivat eläimen ostoon liittyvän vastuun ja suunnittelisivat hankintaa tarkasti. Koira voi sitoa omistajansa 18 vuodeksi.

Ihmisten vastuuttomuuden vuoksi moni koira onkin jäänyt vaille hyvää tulevaisuutta. Monen pentutehtaalta lähteneen koiran kohtalo on vielä ikävämpi: moni niistä päätyy eläinlääkärin nukutettavaksi.

Mutta niin huonosti ei käynyt Aila Pulkkisen Taaville. Se kävi Virossa karanteenissa ja palasi uuteen kotiinsa Turkuun lauantaina 16. helmikuuta.

*****

 

Mikä pentutehtailu?

Pentutehtailusta ja koiranpentujen laittomasta maahantuonnista on mahdotonta saada tarkkoja lukuja. Koiria tuodaan laittomasti Suomeen arviolta satoja vuodessa. Määrä voi olla suurempikin.

Laittomasti maahantuoduista pennuista maksetaan Suomessa usein keskimäärin 500–600 euroa.

Maahantuoja saattaa tuoda esimerkiksi kaksi kertaa kuussa Suomeen seitsemän pentua ja elää näillä myyntituloilla.

Laittomasti maahantuotu koira on joko lopettava välittömästi tai palautettava lähtömaahan määräajaksi.

Rekku Rescue ry auttaa pentujen palautusten järjestämisessä. Yhdistys on rekisteröitynyt Eviraan tuojaksi ja kirjaa tuotavat eläimet TRACES-järjestelmään. Yhdistyksellä on eläinkuljettajalupa, joka vaaditaan eläimiä välittäviltä toimijoilta.

Monet trokatun pennun ostajat eivät tiedä tästä mahdollisuudesta tai he eivät halua käyttää rahaa palautukseen. Terveitäkin koiranpentuja lopetetaan, kun niiden alkuperä paljastuu.

Pentutehtaita toimii myös Suomessa.

Lähteet: Etelä-Suomen läänineläinlääkäri Jessica Löfgren-Eriksson, SEY:n Maria Lindqvist ja Rekku Rescue ry:n Mira Ekholm-Martikainen.

Teksti Laura Rantanen

Kuvat Meeri Utti

Julkaistu: 18.4.2013