Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Ajoterveys

Pelko ajokortin menettämisestä voi saada peittelemään sairauksia – Näin seniorikuskista tulee pommi maanteille

Iän myötä näkö heikkenee, reaktiokyky hidastuu ja sairaudet lisääntyvät. Silti vain harva ikääntynyt pohtii, riittääkö kunto yhä ratin taakse. Ajokortin menettämisen pelko voi saada jopa salailemaan sairauksia.

20.6.2023 Apu Terveys

Autoilijoiden määrä kasvaa kesäaikaan, kun suomalaiset kurvailevat mökeille ja tapahtumiin. Liikenteeseen ilmestyvät myös kesäkuskit, jotka välttävät ajamista talvisäillä. Väestön vanhetessa teillä liikkuu yhä enemmän ikääntyneitä. Suomessa on reilut 570 000 vähintään 70-vuotiasta, jolla on ajokortti. 80 vuotta täyttäneitä kuskeja on liki 125 000, ja 90-vuotiaistakin yli 6 500 jatkaa ajamista.

Traficomin viimevuotisen selvityksen perusteella ikäkuljettajat arvioivat oman ajokykynsä ja -terveytensä keskimäärin hyväksi tai erinomaiseksi. Seniori ei toki välttämättä ole ratissa riski.

– Ajaa voi, jos terveyttä ja harkinta­kykyä on riittävästi. Usein ikääntyneet myös ottavat huomioon iän myötä heikentyvän näkökyvyn ja motoriikan sekä tiedonkäsittelyn hidastumisen. He ajavat hitaammin ja välttävät itselleen hankalia tilanteita, kuten vilkasta liikennettä ja huonoja kelejä, kertoo suunnittelija Mia Nyholm Liikenneturvasta.

Sairauskohtaukset uhkaavat iäkkäitä

Liian harva pohtii silti, onko riittävän terve kuskiksi. Onnettomuustieto­instituutti OTI:n mukaan ajoterveys on erittäin vahvasti yhteydessä joka toisen kuolonkolarin syntyyn tai seurauksiin. Riittävä ajoterveys tarkoittaa, että kuski kykenee toimimaan liikenteessä turvallisesti, eikä mikään sairaus estä tätä. Hän siis esimerkiksi havaitsee ja hoksaa, mitä tiellä tapahtuu, ja pystyy reagoimaan tilanteisiin vaarantamatta itseään tai muita. Myöskään sairauskohtauksen riski ei ole suuri.

Suomen teillä sairauskohtaukset ja äkkikuolemat uhkaavat etenkin iäkkäitä kuskeja. OTI:n selvitysten perusteella kohtalokkaat sairaskohtaukset ratin takana yleistyvät selvästi 55 ikävuodesta alkaen. Toissa vuonna niihin menehtyi 15 kuljettajaa, jotka olivat täyttäneet 65 vuotta. Kuljettajan paikalle kuolleet suistuivat tieltä useimmiten onneksi törmäämättä muihin.

Ikäihmisten kuolonkolarien taustalla on usein sydän- ja verisuonitauteja. Nuoremmilla niihin liittyy enemmän psyyken sairauksia, kuten päihderiippuvuutta. Lisäksi ajoterveyteen vaikuttavat esimerkiksi muistisairaudet, Parkinsonin tauti, uniapnea ja diabetes sekä etenkin ikääntyneillä useat samanaikaiset sairaudet.

Terveetkin ikäihmiset näkevät hämärässä ja pimeässä heikommin kuin nuorempana. Havaintovirheet lisääntyvät, koska päätöksenteko sekä reaktiot hidastuvat ja koordinaatio heikkenee. Monella on hankaluuksia hallita tilanteita, joissa tapahtuu paljon samaan aikaan. Siksi esimerkiksi risteysonnettomuudet lisääntyvät. Moni iäkäs kertoo myös vaikeuksista muistaa uusia liikennesääntöjä tai -merkkejä.

Harva luopuu kortista vapaaehtoisesti

Ikääntyvä tarvitsee 70-vuotispäivänsä jälkeen ajokortin uusimiseen myös laajennetun lääkärinlausunnon viiden vuoden välein, siis viimeistään 74-vuotiaana. Esimerkiksi Alzheimer-potilailla sairauden etenemistä voidaan tarkistaa jopa puolivuosittain. Ammattiautoilijoilla ja raskaiden ajoneuvojen kuljettajilla tavallinen R2-ajokortti vaatii lääkärintodistuksen 68 ikävuodesta lähtien kahden vuoden välein. Jos uusi sairaus heikentää ajokykyä, lääkärin pitää aina kieltää ajaminen ainakin tilapäisesti.

Ajokykyä ei usein haluta ajatella, kunnes se tulee pakkona esiin.

Suomessa ajoterveys ei tule riittävästi esiin lääkärin vastaanotolla. Tutkittujen kuolonkolarien kuljettajistakin vain alle 40 prosentilla oli diagnoosi sairaudesta, joka vaikutti oleellisesti ajoterveyteen.

On arveltu, että sairauksia ehkä peitellään kortin menettämisen pelossa. Näin saattaa hyvinkin olla, sillä yli puolet ikäkuljettajista pitää autoa erittäin tärkeänä päivittäisten asioiden hoidossa. Traficomin tutkimuksen mukaan harva ikääntynyt on valmis luopumaan ajokortistaan vapaaehtoisesti.

Pahimmillaan rattiin mennään luvatta. Jos lääkärin ajolupapäätös on kielteinen, ajokortin uusija saattaa mennä pyytämään lupaa toiselta lääkäriltä.

– Tällaista esiintyy valitettavasti yhä. Lääkärin arviota ajoterveydestä voi olla vaikea hyväksyä. Ajokykyä ei usein haluta ajatella, kunnes se tulee pakkona esiin, Mia Nyholm sanoo.

Turvatekniikka ja apuvälineet käyttöön

Kunnosta huolehtiminen on mainio teko myös ajoterveydelle. Mitä aiemmin tarttuu toimeen, sitä parempi – etenkin, jos autolla ajaminen on tärkeää. Siksi kannattaa miettiä esimerkiksi, mitä syö ja miten liikkuu. Myös sairausriskien, kuten korkean kolesterolin tai lihavuuden hoito voi ehkäistä ajoterveyden ongelmia ja auttaa säilyttämään ajokortin pitkään. Toki ajokunnosta pitää muutoinkin huolehtia niin, ettei aja liian väsyneenä tai tunnekuohun vallassa.

Ajokielto voi jäädä tilapäiseksi, kun sairauden hoito otetaan tosissaan. Lääkitys tai muu hoito voi palauttaa ajokyvyn. Lääkärin ohjeita ajamisesta on kuitenkin tärkeää noudattaa, sillä osa lääkkeistä vaikuttaa ajokykyyn. Lääketietoa saa myös apteekista ja lääkkeiden pakkausselosteista.

Jos lääkäri arvioi, että ajokyvyttömyys kestää vähintään puoli vuotta, hän on velvollinen ilmoittamaan asiasta poliisille. Joskus lääkäri voi määrätä potilaan vapaaehtoiseen ajokyvyn testaukseen tai ajokokeeseen. Hän voi myös lähettää hankalan ajolupa-asian monialaisen tiimin ratkottavaksi ajopoliin. Niitä on Suomessa muutamia.

Mia Nyholm muistuttaa, että turvallisuutta voi tehostaa auton turvatekniikalla ja apuvälineillä. Esimerkiksi automaattivaihteet, mukautuva vakionopeuden säädin, kaistavahti ja kaistanvaihto­avustin sekä pysäköintikamera ja -tutka helpottavat monia tilanteita.

– Turvatekniikkaa ei kannata pelätä, vaan sen käytön voi opetella. Usein tekniikkaa ei tarvitse edes miettiä ajaessa, sillä se puuttuu tilanteeseen vasta, kun apu on tarpeen.

Toimintakyvyn heikkeneminen on ikääntyessä kaikille tosiasia. Nyholm kannustaa vanhenevia autoilijoita selvittämään etukäteen, miten arki sujuu asuinpaikalla, jos ei voi ajaa itse. Riittääkö esimerkiksi joukko- tai palveluliikenne? Saako kuljetustukea hyvinvointialueelta? Jos luopuu autosta, jääkö varaa kulkea taksilla?

– Näistä asioista on hyvä ottaa selvää, ettei tilanne yllätä. Kyselyssämme noin kahdeksan prosenttia ikäihmisistä kertoi vastikään muuttaneensa tai aikovansa muuttaa, Nyholm kertoo.

Asiantuntija: suunnittelija Mia Nyholm, Liikenneturva.

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt