Pelkääkö Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen peliä vai itseään? – NHL-tähtien turnauksessa kummittelee tutun farssin ainekset
Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen näkee huolestuttavia samoja merkkejä Antti Pennasen 2025 NHL-Leijonissa, jotka tuhosivat Lauri Marjamäen NHL-Leijonat 2016. Ongelmat liittyvät Leijonien pelitapaan ja johtoryhmään.
NHL:ssä ei kaudella 2024–2025 läpsytellä All-Star- tähdistöottelua. Sen sijaan pelataan 4 Nations Face-Off -turnaus, johon osallistuvat Suomi, Ruotsi, Kanada ja USA NHL-pelaajillaan. Turnauksen ajankohta on 12.–20. helmikuuta 2025.
Leijonien uusi päävalmentaja Antti Pennanen esikuntineen nimesi turnaukseen ensimmäiset viisi kenttäpelaajaa ja maalivahti Juuse Saroksen.
Sebastian Aho-Aleksander Barkov-Mikko Rantanen menee Leijonien ykkösvitjasta ja Esa Lindell-Miro Heiskanen ykköspakkiparista.
Muistelen Ahon jossain sanoneen, että hänelle sopisi oikein hyvin pelata laiturina, jos sentterinä kiskoo Barkov ja toisella laidalla Rantanen. No, nämä ovat viime kädessä Pennasen ja hänen valmennustiiminsä päätettävissä olevia asioita, kuka pelaa kenenkin kanssa.
”Tuolloin GM oli niin ikään hieman vasta-alkaja Jere Lehtinen. Apulais-GM oli silloin kuten nytkin Jarmo Kekäläinen.”
Kun edellisen kerran syksyllä 2016 pelattiin maailmancup maailman parhaiden maajoukkueiden kesken, Suomelta turnaus meni sillä tavoin jo lähtökohtaisesti pieleen, että valmennustiimissä ja sen vaiheilla soppaa oli keittämässä liian moni kokki.
Nyt liikutaan hieman samoissa merkeissä, mutta ehkä sittenkin säällisemmällä kokoonpanolla.
Silloin 2016 päävalmentaja Lauri Marjamäki oli Pennasen tavoin noviisi Leijonissa. Marjamäki sai siihen liepeilleen vaivoikseen Teemu Selännettä (johtoryhmän neuvonantaja), Kimmo Timosta (valmennuksen neuvonantaja ja skoutti) ja Saku Koivua (valmennuksen neuvonantaja). Tuolloin GM oli niin ikään hieman vasta-alkaja Jere Lehtinen. Apulais-GM oli silloin kuten nytkin Jarmo Kekäläinen.
Liian usein Suomen Jääkiekkoliiton piiristä tiedottaminen on suunnattu ns. kansan syville riveille esimerkiksi siten että, joku entinen NHL-pelaaja on ”antamassa vinkkejä”, miten pienessä kaukalossa tulee pelata. Tuo tuollainen on ammattilaisille pelkkää potaskaa!
Marjamäen apuvalmentajat silloin 2016 olivat melkeinpä käsittämättömällä tavalla Kalle Kaskinen, Waltteri Immonen ja Teppo Numminen. Ei ollut ihme, että Marjamäen, Koivun, Selänteen, Timosen, Kekäläisen, Lehtisen, Immosen, Nummisen ja Kaskisen voimin homma meni turnauksessa niin vihkoon kuin olla ja voi.
Kalervo Kummola myönsi minulle yksityiskeskustelussa, että oli hänen virheensä palkata Marjamäki liian nuorena Leijonien päävalmentajaksi.
Marjamäki rukka ei peluuttanut maailmancupissa omaa pelikirjaansa eikä oikeastaan edes juuri minkäänlaista versiota Meidän pelistä. Mainittu koko muu retkue kuohitsi Marjamäestä valmentajuuden lähes kokonaan pois.
Oma tulkintani on, ettei Marjamäen persoonallisuus riittänyt luomaan Leijonille voittavaa pelitapaa. Eikä sovi unohtaa, että esimerkiksi Selänteelle Meidän peli oli ollut kiinaa. Paine valmentaa muuta kuin Meidän pelin rytmejä kävi liian kovaksi Marjamäelle.
Sen tavoitteensa Marjamäki ja Lehtinen toki saavuttivat aikoinaan, ettei Selänteeltä, Timoselta ja Koivulta tullut kritiikkiä jälkikäteen mistään. Pojat panivat keskenään pystysuunnan lätkän touhut Pohjois-Amerikassa käyntiin, ja se siitä.
”Jälkikäteen ymmärrän täysin, mikä Marjamäkeä piinasi. Hän oli lähdössä soitellen sotaan, jonka hän sisimmissään itsekin tiesi häviävänsä.”
Se huono puoli siinä oli, että Meidän peli saatiin syypääksi katastrofiin – vaikka sitä ei edes Leijonissa peluutettu maailmancupissa 2016, kuten jo edellä sanoin.
SM-liigassa epäintellektuellien päävalmentajasiipi Petri Matikaisten ja kumppaneiden johdolla vetivät maailmancupista sellaisia raskaita johtopäätöksiä, että Liigassa on peliä ”nopeutettava” (sic!). Maailmancupin seurauksena SM-liigassa pelattiinkin sitten välimallin epälätkää kaudet 2017-2018 ja 2018-2019.
Vasta Jukka Jalosen Leijonat palautit pelitapatolkun Suomi-lätkään maailmanmestaruudellaan Bratislavan keväänä 2019.
Samalla tavalla kuin Pennanen on viime aikoina on puhellut median suuntaan pehmoisia, 2016 loppukesästä Marjamäki laukoi hieman mitä sattuu Leijonistaan ja sen pelitavasta muun muassa Yle Puheella ja Hämeen Sanomien Kiekkokiukaassa.
Valmentaja, jolla on pakka kasassa, suunnitelmat selvät, pelikirja ja itseluottamus kunnossa, ei puhele mitään ohi suunsa.
Marjamäki oli ikään kuin kiusaantunut, kun kysyin häneltä pariin otteeseen, miten hänen Leijonansa aikoo pelata maailmancupissa. Jälkikäteen ymmärrän täysin, mikä Marjamäkeä piinasi. Hän oli lähdössä soitellen sotaan, jonka hän sisimmissään itsekin tiesi häviävänsä.
”Aidosti ihmettelen, miksi Leijonien johtoryhmään on tarvinnut nimetä Kekäläinen ja Koivu. Ei se ole mihinkään muuttunut, ettei soppa tarvitse liian useaa kokkia.”
Nyt jalkeille nostettavassa Lehtisen ja Pennasen johtoryhmässä ei ole enää onneksi yhtään Selännettä eikä yhtään Timosta, yksi Koivu siellä on, Mikko Koivu.
Numminen on tavallaan korvattu Florida Panthersin apuvalmentaja Tuomo Ruudulla, mikä on hyvä veto. Olisin 4 Nations Face-Off -turnauksessa nähnyt mieluummin apuvalmentajana Jussi Tapolan kuin Mikko Mannerin. Manner sotki aikoinaan Leijonissa pahoin Marjamäen pasmat. Tapolan poissaoloa selittää Sveitsin NL:n kiireet.
Aidosti ihmettelen, miksi Leijonien johtoryhmään on tarvinnut nimetä Kekäläinen ja Koivu. Ei se ole mihinkään muuttunut, ettei soppa tarvitse liian useaa kokkia.
Olin ajatellut, että Jere Lehtinen muistaisi visusti sen puolikuntoisuuden, mikä siinä Leijonien syksyn 2016 maailmancupin matkueessa vallitsi. Timonen otti jossain television insertissä tai dokumentissa Marjamäeltä taktiikkataulutussin pois kädestä ja Selänne kuulemma kannatti golfbägiään Leijonien huoltajilla kuin jokin ruhtinas konsanaan.
Minkähän kaltaisen raportin muuten Lehtinen kirjoitti Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kummolalle maailmacupista 2016? Tekikö Lehtinen analyysin, miten onnistuivat Selänne, Timonen ja Koivu, entä Kekäläinen ja Numminen? Epäilen. Tuollainen hupiveikkojen porukka nyt vain oli matkassa mukana, mutta kun kaikki meni kaukalossa pieleen, eiköhän sitä kerätty vain kukin vähin äänin luunsa ja menty kotiin – ja unohdettiin koko homma.
No, olen tuossa edellä hieman revitellyt sillä silloisella Lehtinen-Marjamäki-retkueella ja lievästi verrannut sitä helmikuun 2025 porukkaan. Vaan nyt vakavoidun.
Silloin, kun tehdään oikeasti huippu-urheilua, ja kun tehdään viimeisen päälle joukkuepallopelitoimintaa, ei oteta mukaan valmennustiimiin ja johtoryhmään yhtään ainutta ulkopuolista mukaan ikään kuin näön vuoksi. Miksi otettaisiin?
Jos 2016 kaksikolla Lehtinen-Kekäläinen ei homma toiminut, miksi nyt ajatellaan, että on vara mennä samalla kaksikolla uudemman kerran.
Millä tavoin Jarmo Kekäläinen voi auttaa Antti Pennasta? Niin kauan kuin minä olen nuo herrat tiennyt, heidän jääkiekkokäsityksensä on erilainen. Olkoonkin, että Pennasella oli Ilveksessä 2022–2023 se käsittämätön pystysuunnan kautensa.
Enkä nyt tarkoita pelkkiä pelitapoja ja niihin liittyviä mahdollisia näkemyseroja. Kekäläinen on kaikkineen NHL:n marinoima jääkiekkoihminen. Kavahdan asetelmaa, jossa Kekäläinen olisi ottamassa kantaa, millainen pelaaminen ei muka toimi NHL-pitoisessa turnauksessa. Se tarkoittaisi Pennaselle altistumista Marjamäen tielle.
Otan tuolla jäljempänä kantaa, mikä voi olla Leijonien kilpailuetu neljän maan huipputurnauksessa. Tässä kohtaa ilmaisen vain sen, että 2004 maailmancupissa Raimo Summasen Leijonat pelasi täysin vastoin NHL:ssä vallinnut pelillistä trendiä. Seurauksena oli kaikkien aikojen menestys Suomelle Pohjois-Amerikan kaukaloissa.
Kekäläinen on NHL:ssä ja Suomessa osoittanut, että hän on valmentajavalintojensa ja muunkin suhteen oman tiensä kulkija. Hän ei ole ollut millään tavalla suomalaisen jääkiekkoilun linjoilla.
Kysyn, millaisten huolellisten keskustelujen jälkeen Pennanen ja Kekäläinen ovat todenneet lähestyneensä toisiaan näkemyksineen? Mitä sellaista kilpailuetua Kekäläinen on tuomassa Pennasen Leijonille, jonka voi uskoa sijaitsevan NHL-tapoja haastavassa ulottuvuudessa?
Entä oliko tuossa keskustelussa mukana Jere Lehtinen? Siis jos mitään keskustelua on edes käyty. Eiköhän se enemmän ole sellainen puolivillainen aivoriihi, jossa Pennanen ajatellut tykönään ja sitten sanonut muille, että eiköhän se ”Jampe” kannata pyytää mukaan, samoin Koivun Mikko.
Jos kohta on lisättävä, että jo Summanen Leijonien päävalmentajana aikoinaan 2000-luvun alussa hyödynsi Kekäläisen osaamista, Summanen sanoo kirjassaan Meidän päivä: ”Niinpä Kekäläinen osallistui kykyjenetsinnän ja -kartoituksen koordinaattorina nyt virallisesti joukkueen jäsenenä. - - Kekäläisen mukaantulo oli alkusysäys pelaajatarkkailujärjestelmälle - -.”
Tosin nyt kun Pennanen nimeää sittenkin melko harvalukuisesta porukasta joukkueensa pelaajiston 4 Nations Face-Off -turnaukseen, ei siihen keskusteluun ja pohdintaan nähdäkseni Kekäläistä tarvita. Kekäläinen on enemmän riski kuin mahdollisuus. Ei sen takia, etteikö hän olisi ammattimies, vaan siksi, että GM Lehtinen yksin riittää. Kaveriporukan kasvattaminen Leijonien taustalla on uhkakuva, jonka jäljet johtavat syksyn 2016 sekamelskaan.
Jukka Jalonen poikkesi siinä Marjamäestä ja näyttää poikkeavan myös Pennasesta, että Jalosen matkassa oli aina vain hänen oma porukkansa. Ari-Pekka Selinistä ja Mikko Mannerista voidaan olla monta mieltä, samoin joukkueenjohtaja Mika Kortelaisesta, mutta he olivat Jalosen miehiä – ja sillä hyvä.
”Ole suuri tai pieni, ole mitä ikinä oletkin, mutta älä sekä pienentele että suurentele itseäsi muuksi mitä olet!”
Teen jaksottaisin lausein selväksi sen ongelman, josta oli kyse niin Marjamäen osalta kuin nyt on Pennasen kohdalla. Haasteet eivät sijainneet ja sijaitse niinkään kummankaan tietotaidossa. Pulmat ovat persoonatasolla. Marjamäki oli persoonana nuori ja raakile. Samanlaista kypsymättömyyttä on osoittanut Pennanen. Pennasella riitti Mikkelin ja Hämeenlinnan pitimiksi. Tampereen miljöö kaikkineen oli hänelle jo liikaa.
Semminkin kun Pennasella on liikaa ulkojääkiekkoilullista kuormaa ja kitkaa omiksi tarpeikseen. Pennanen aloitti aikoinaan innovatiivisena valmentajana, jonka toimintaa arvostin ja ihailin Hämeenlinnassa etenkin junioreiden parissa. Liiga-HPK:n aikana homma vielä pysyi miten kuten kasassa. Sittemmin hän ei ole enää ollut vain valmentaja, loikka valmentajaterapeutiksi tai jopa terapeuttivalmentajaksi on ollut harhapolku hakoteille.
Eikä siinä kaikki, aivan kuin Hämeenlinnan vuodet liigavalmentajana olisivat kuumentaneet Pennasen liiaksi suhteessa mediaan. Kiistatta Hämeen Sanomat Samuel Savolaisen johdolla läpivalaisi Pennasen valmentajuutta tavalla, jota yksikään muu valmentaja ei ole kohdannut koskaan Suomessa.
Viime aikoina Pennanen on ollut peräti harhainen sen suhteen, miten muka Suomessa jääkiekkokeskustelu on liian valmentaja- ja pelikeskeistä. Tuolla kannallaan Pennanen – joka on itse kautta aikojen valmentajakeskeisimpiä valmentajia, mitä tulee ohjien itsellä pitämiseen jääkiekkoyhteisössä – kieltää itsensä.
Samoin Pennanen on luonut itselleen ja ympärilleen kaiken, aivan kaiken valmentamalla ennen muuta: peliä. Ja nyt siitä pelistäkö, hellanlettas, pitäisi muka keskustella vähemmän…
Pennasen tulisi keskittyä vain valmentamiseen eikä lisäksi maailmoja syleilevään terapointiin ja median vahtimiseen. Sillä jos hän ei niin tee, hän korottaa, tai tulee korottaneeksi itseltään huomaamatta valmentajuuden jopa jumaliseen asemaan. Eli Pennanen paitsi kieltää entisen itsensä myös tämän nykyisen itsensä, joka teeskentelee olevansa murheissaan liiallisesta valmentajakeskeisyydestä.
Sanalla sanoen Jukka Jalonen sai seuraajakseen Leijoniin päävalmentajan, joka oirehtii jonkinlaista valmentajan hybristä. Liekö Pennanen säikähtänyt omaa "suuruuttaan", joka ponnistaa sittenkin inhimillisestä pienuudesta ja tarpeesta näyttää maailmalle. Ei ehkä olekaan niin, että Jalosen saappaat ovat liian suuret täytettäväksi Pennaselle, omatkin taitavat olla liian suuret. Ja siitä ovat seuranneet hänen paradoksaaliset puheet liiasta valmentajakeskeisyydestä Suomessa, luulen.
Ole suuri tai pieni, ole mitä ikinä oletkin, mutta älä sekä pienentele että suurentele itseäsi muuksi mitä olet! Sen annan ohjeeksi entiselle kollegalleni Pennaselle.
”Pennasen kannattaa pikimmiten priorisoida Leijonansa kaiken muun edelle. Ei tuollaisesta tiedotustilaisuudesta voi päävalmentaja olla poissa, ei vain voi!”
Pennanen on ollut parisen vuotta koukussa erilaisten munausten kierteeseen. Hänen Ilveksellään piti olla toissakaudella arvot, mutta ne olivatkin hieman kuin rosvolauman ”arvot” sitten tiukan paikan tullen.
On ollut kättelemättömyyskohua monella tapaa, puolivälieräsarjan jälkeen KalPaa vastaan viime keväänä jäi kättelemättä vastustaja ja omakin joukkue jäi pukukopissa hieman heitteille. Väärän päivän kuningas kavahti ja pakeni alaisiaan pelaajiaan. Valmentaja- ja itsekeskeisemmin ei enää voi toimia.
Tätä kaikkea Pennanen on sitten saanut selitellä televisiota myöten.
Viimeksi Pennanen muni 4 Nations Face-Off -turnaukseen liittyvän aluksi mainitsemani kärkipelaajien nimeämistilaisuuden loistamalla poissaolollaan tapahtumasta. En muista Jukka Jalosen, Kari Jalosen, Erkka Westerlundin, Raimo Summasen ja Hannu Aravirran koskaan olleen poissa vastaavista tilaisuuksista.
Millä tärkeämmillä teillä tietymättömillä lienee aiemmin samalla viikolla Suomi-areenassa vieraillut Pennanen ollut?
Eikä siinä kaikki.
Herra Pennanen sentään myönsi puhelimitse haastatteluja toimittajille koskien tuota ensiaskelta liittyen 4 Nations Face-Off -turnaukseen. Mutta sielläkin tuli lievästi munittua.
Terapeutti Pennanen viljeli ojennusnuoraansa kohti Iltalehden toimittaja Otto Leinosta, joka erehtyi kysymään, minkälaista jääkiekkoa Pennasen mielestä NHL:ssä tällä hetkellä pelataan? Kysymys oli täysin validi, koskeehan se vähintäänkin välillisesti sitä, miten Pennasen Leijonat tulee pelaamaan neljän maan turnauksessa, mutta jokin jälleen karvasteli Pennasta, joten hän aloitti töksäyttämällä:
”Te olette kovin kiinnostuneita tuosta pelistä ja pelaamisesta. En tiedä, mistä tämä on tullut. Ajattelin, että olisitte kiinnostuneita pelaajista.”
Pennasen kannattaa pikimmiten priorisoida Leijonansa kaiken muun edelle. Ei tuollaisesta tiedotustilaisuudesta voi päävalmentaja olla poissa, ei vain voi!
Eikä Pennasen kannata olla valitsematta huolella taistelujaan. Median tuulimyllyjä vastaan ei kannata uhrata tippaakaan energiaan.
Suomessa on maailman parhaiten jääkiekkoa pelinä ymmärtävä media. Se on pelkästään urheilukulttuurinen rikkaus, jonka hedelmistä myös Pennanen on päässyt ammentamaan. Oman henkilöhistoriansa ja lähtökohtiensa kiistäminen on vakava merkki jostakin, mistä, sitä en tiedä.
Sen Pennanen esikuntineen on linjannut ihan viisaasti, että Leijonilla tulee olemaan kaksi eri pelikirjaa. Yksi niitä turnauksia varten, jotka mennään NHL-pelaajilla, toinen EHT:lle ja MM-kisoihin.
Tosin Pennasen ei kannata luulla, ettemme me täällä eri urheilumedioissa tarkastelisi todella tarkalla suurennuslasilla, millaisista erilaisista Meidän pelin tulkinnoista on sitten on kyse, kun Leijonat pelaavat EHT:ta, 4 Nations Face-Off -turnausta, MM-kisoja ja olympialaisia.
Ei Pennanen niin paljoa ole sentään valmentajana taantunut – vaikka kovilla onkin ollut osin itseaiheutetuilla syillään –, ettei hän tajuaisi, että 4 Nations Face-Off -turnauksessa kaikkien maiden joukkueiden psyyket, fysiikka ja tekniikat ovat melko tasan. Suomen joukkue ei jää ainakaan paljoa muita jälkeen noissa kolmessa ulottuvuudessa. Neljäs ulottuvuus ratkaissee menestyksen.
Leijonien kilpailuetu sijaitsee tai ei sijaitse tuossa turnauksessa pelitavan ja yhteistyön jääkiekon saralla. Suomen on pelattava maksimimäärä eri tavalla verrattuna kilpailijoihinsa.
Toivon, ettei Antti Pennanen ole monin kohdin oudolla julkisella jääkiekkokäytöksellään tieten tai alitajuisesti jännittänyt ja paennut jo parin vuoden ajan paitsi itseään myös peliä, pelipuhetta ja pelin valmentamista hakien alibia siksi, että syvimmiltään hän jos kuka tietää, että helmikuussa 2025 hänen pelikirjansa ja sen toteutus ratkaisee päävalmentajan itsensä ja Leijonien kohtalon.
4 Nations Face-Off-turnaus pelataan 12.–20. helmikuuta 2025 Montrealissa Bell Centressä ja Bostonissa TD Gardenissa. National Hockey Leaguen isännöimä ja vain NHL-pelaajia sisältämä turnaus korvaa NHL:n vuotuisen All-Star-pelin vuonna 2025.
