Image

Pelikatko: Sebastian Ahon piti pelata NHL:n mestaruudesta, mutta hän istuu kotonaan Oulussa – jumissa

Pelikatko: Sebastian Ahon piti pelata NHL:n mestaruudesta, mutta hän istuu kotonaan Oulussa – jumissa
NHL-kiekkoilija Sebastian Aho ehti tehdä kauden aikana 38 maalia, kunnes hän joutui palaamaan Carolinasta Ouluun. Siellä hän tekee samaa kuin muutkin: seuraa NHL:n tulosten sijaan THL:n tuloksia.

Jääkiekkoilija Sebastian Ahon päivä huhtikuun viimeisenä maanantaina:

Hän herää kello seitsemän, vie auton huoltoon ja ajaa vuokra-autolla kotiin. Aamiainen on sama joka päivä: kaksi ruispalaa, kaksi kananmunaa, kuppi kahvia.

”Kahavi on aivan ehoton”, Aho sanoo puhelimessa.

”Jenkeissä mulla on puuro ja joku munakas aika vakio.”

Päivän treeni alkaa tennishallilta, jossa Aho tapaa juniorien MM-kisojen 2016 mestari-joukkueen ketjukaverinsa, Oulun Kärppiin täksi kaudeksi palanneen Jesse Puljujärven.

Tenniksen jälkeen kotona on vielä tehtävä intervalliharjoitus kuntopyörällä. Vierashuone toimittaa kuntosalin virkaa, koska sille ei olisi nyt muutakaan käyttöä. Syvänsininen kuntopyörä, käsipainot, kuminauha. Pinkki jumppamatto.

Iltapäivällä tunti pari pleikkaria. Päivän paras Fortnite-sijoitus on toinen.

Illaksi ruokaa: kanaa riisipedillä. Pakastevihanneksia päälle ja uuniin. Illallinen tyttöystävän kanssa. Ehkä vielä iltakävely. Ehkä soitto vanhemmille tai kaverille. Ehkä joku sarja pyörimään, Aho suunnittelee. Tiger King on kesken.

”Oon katsonut vasta kaksi jaksoa. Ihan vaan sen takia, kun sitä hypetetään niin paljon. Kun puhelimen aukaisee, aina on joku kehumassa.”

Lopulta hän menee kuitenkin saunaan ja läräilee puhelinta hetken ennen nukkumaanmenoa.

Tiger King jää katsomatta. Ja jos Aho olisi itse saanut päättää, päivä olisi ollut muutenkin aivan erilainen.

Maaliskuun kahdestoista päivä oli torstai. Sebastian Ahon joukkue Carolina Hurricanes oli lentänyt kotikaupungistaan Raleighista Pohjois-Carolinasta liki viidensadan mailin päähän New Jerseyhyn.

New Jersey Devils oli kauden heittopussijoukkue. Ahon Hurricanes oli pelannut syksyllä hyvän alkukauden, mutta rypenyt koko talven. Nyt se oli nostanut päänsä playoff-viivan pinnalle. Pudotuspelipaikka alkoi näyttää hyvin todennäköiseltä.

Joukkue istui lounaalla hotellilla, kello oli Ahon mukaan kaksitoista tai yksi, kun heille kerrottiin: peli siirtyy, nyt lähdetään takaisin Carolinaan. Edellisenä päivänä koripallosarja NBA oli ilmoittanut oman kautensa keskeyttämisestä, kun Utahin joukkueen sentterillä oli todettu koronavirustartunta. Donald Trump oli kieltänyt Yhdysvaltoihin matkustamisen.

”Silloin alkoi tuntua siltä, että tulee varmaan meillekin stoppi tähän hommaan. Mutta ihan normaalisti me valmistauduttiin”, Aho sanoo.

Pelin piti alkaa neljältä, mutta silloin joukkue oli jo koneessa Raleighiin.

Seuraavana päivänä NHL:n komissaari Gary Bettman ilmoitti virallisessa tiedotteessa: kaikki ottelut keskeytetään tästä illasta alkaen.

Suomessa pääministeri Sanna Marin ilmoitti, että yli 500 ihmisen tapaamiset kielletään.

Siitä lähtien kaikki meni pikakelauksella. Joukkueella ei ollut enää kokoontumisia ennen kuin seura antoi luvan lähteä kotiin.

Aho ja hänen joukkuekaverinsa Teuvo Teräväinen lätkivät golfia ja tennistä pari päivää ja selvittelivät, miten Suomeen pääsisi. Ei ainakaan suoralla lennolla New Yorkin kautta. Eivätkä vaihdot Keski-Euroopassa, vaikkapa Frankfurtissa tai Amsterdamissa kiinnostaisi, koska siellä koronavirus jylläsi jo.

Sitten Coloradossa pelaava Mikko Rantanen soitti: ruotsalaiset organisoivat omaa lentoa, on tilaa, haluatteko mukaan.

”Oltiin Teukan kanssa, että ehdottomasti.”

Kone lähti seuraavana keskiviikkona Buffalosta, pysähtyi Tukholmassa ja jatkoi Helsinkiin. Siitä Aho lensi vielä Ouluun ja linnoittautui tyttöystävänsä kanssa kerrostaloasuntoonsa, hänen mukaansa noin sataneliöiseen kolmioon lähelle Oulun keskustaa.

Kahden viikon ihmiskontaktiton karanteeni, niin pääministeri Marin oli ohjeistanut kaksi päivää aiemmin, kun Suomi oli ottanut käyttöön valmiuslain ensimmäistä kertaa sitten sota-aikojen. Se koskisi jokaista.

Normaalisti kesken NHL-kauden ei juuri käydä Suomessa. Pelit alkavat lokakuun alussa, ja runkosarjassa on 82 ottelua per joukkue, parhaimmillaan viisikin viikossa.

Mutta kun kausi on ohi, koti kutsuu. Ensimmäiset viikot ”ajetaan koneita alas”. Sitten aletaan hiljalleen valmistautua seuraavaan kauteen. Koska Aho on vasta 22-vuotias ja 80-kiloinen, huippujääkiekkoilijan mittareilla siis nuori ja hintelä, kesä on myös sitä aikaa, jolloin lisätään lihasmassaa.

Silti hän ehtii olla päivät menossa aamusta iltaan. Hän ei ole omien sanojensa mukaan mikään kotoilija, koskaan ollutkaan. Pikemminkin jotain päinvastaista.

”Käyn aamulla treenaamassa, sitten treenikavereiden kanssa ulkona syömässä. Meen golfaamaan, meen porukoille syömään. Nään paljon ihmisiä”, hän luettelee.

”Oon silleen aika sosiaalinen ihminen. Normaalisti tykkään olla aina jonkun kanssa jossakin. Totta kai se vaikeuttaa tätä.”

Tyypillinen jääkiekkoilija: joukkueessa kasvanut. Jos NHL-pelaaja loukkaantuu, hän käy kyllä hallilla kuntouttamassa itseään ja näkemässä ”äijiä” joka päivä. Jos jalka on rikki, tehdään käsiä ja toisinpäin. Kerran Aho muistaa olleensa viikon kotona aivotärähdyksen vuoksi.

Muutaman kerran Aho kävi luistelemassa mailan ja kiekon kanssa Perämeren jäällä. Aurinko paistoi. Ketään ei ollut missään.

Mutta nyt tarjolla oli vain seiniä. Tyttöystävän kanssa oltiin kahdestaan. Pelikaverit olivat toki WhatsAppin päässä ja puheluiden sijaan alettiin soitella Facetimejä, ”että saisi fiilistä, että ollaan yhdessä”.

Silti ensimmäiset viikot olivat tuskastuttavan tylsät. Määräys oli annettu, sitä noudatettiin.

”En tosiaan ees kaupassa käynyt”, Aho sanoo. Hänen vanhempansa kiikuttivat ostoksia kotiin, kerran kaverikin. Kunnon satseja, vähintään muutamaksi päiväksi kerrallaan.

Muutaman kerran Aho kävi luistelemassa mailan ja kiekon kanssa Perämeren jäällä. Aurinko paistoi. Ketään ei ollut missään.

Mutta jotakin piti keksiä. Sarjoja tuli katsottua aiempaa enemmän ja intensiivisemmin. Ties miten monta kertaa nähdyt Frendien tai How I Met Your Motherin jaksot eivät pysyneet enää vain taustalla.

Rahapajassa ei kauan kestänyt. Se on ollut mun suosikki.”

Ruokaakin Aho alkoi laittaa, simppeleitä ja ohjeen mukaan, ei mitään rakettitiedettä, hän sanoo. Kanaa ja lohta ja ”soossit siihen”.

Toki hän oli tehnyt ruokia aiemminkin, bolognesea, tortillaa, sellaista, mutta ei näissä määrin. Vaikka Wolt polkee, ulkona syöminen on vähentynyt.

”En mä nyt ihan masterchefi oo, en mitään gourmetruokaa pysty tekemään. Jos pystyy syömään ja uppoaa kaikki, se on hyvä lähtökohta.”

Pleikkariakin tuli hakattua, yleensä Fortnitea ja Call of Dutyä sen mukaan, kumpaa kaverit pyysivät pelaamaan.

”Ennoo mikään hirveen hyvä pellaan. Tai ihan ok, mutta en mikään älytön. Se riippuu porukasta, tuleeko niitä voittoja”, Aho sanoo.

”Ihan muutama vuosi sitten tuli pelattua enemmän, mutta nyt lopahtaa se kiinnostus joskus tunnin kohdalla ja alkaa muuta värkkäämään. Ei yksinkertaisesti riitä keskittyminen enää, että pellais niin pitkiä aikoja kuin ennen.”

Mutta kun kaksi viikkoa oli ohi, kotona alkoi pärjätä ihan hyvin.

Tiistaina Sebastian Aho herää yhdeksältä ja syö aamiaiseksi kaksi ruisleipää, kaksi kananmunaa ja juo kupin kahvia.

Päivän treeni on yhden jalan kyykkyjä painolla, askelluksia kahvakuulilla, ylöstyöntöjä, vetoliikkeitä, venyttelyä ja hierontaa foamrollerilla tai pallolla.

Ohjelman hän saa kuntovalmentajalta viikoksi kerrallaan, liike liikkeeltä. Selkeää ja helppoa, kuulemma.

”Aika monipuolista se on. Hiki tulee, mutta voimatasoja ei tällä hetkellä olla nostamassa”, Aho kertoo.

Voimatreenin rytmittäminen olisi vaikeaa, kun ei ole tietoa, koska pelit jatkuvat, ja ylikuntoa pitää välttää.

Lounaaksi eilistä kanaa mikroon ja suihkun kautta Raksilan hallille Imagen kuvauksiin. Välissä jogurttia ja ruisleipää kotona ja takaisin Pikisaareen kuvattavaksi.

Kello on iltaseitsemän.

”Siinäpä se meikäläisen päivä on mennyt.”

Jääkiekkometaforin voisi spekuloida, että Ahosta tuntuisi häkkiin suljetulta leijonalta mutta ei. Kahden viikon jälkeen Ahon erikoinen kevät ei enää tunnu niin erikoiselta hänestä itsestäänkään.

”Ihan hyvin oon saanut ajan kulumaan.”

”Ei tässä mitään maata mullistavaa oo ollut.”

”Aika varmasti tylsänkin kuuloista.”

”Ei tässä mitään actionia tapahdu.”

”Ihan perussettiä.”

”Ei tässä maailmantilassa varmaan kovin monella muullakaan oo mitään erikoista.”

Kun kausi on päällä, ammattilaisurheilijan elämä eroaa muista erityisesti siinä, kuinka totaalisen strukturoitua se on. Kaikki on rytmitetty, ja sitä rytmitystä sitten hallitaan minkä pystytään, vaikka otteluita on missä sattuu ja moniin eri vuorokaudenaikoihin. Kaikki pyörii pelien ympärillä.

Kaudessa Carolinan joukkue lentää 41 vierasotteluunsa arviolta liki 40 000 mailia eli viitisen kertaa Helsingistä New Yorkiin ja takaisin. Lähin vieraspelikaupunki on Washington D.C.. Se on kauempana kotoa Raleighistä kuin Kuopio Helsingistä.

”Kotiin päästessä kello voi olla kaksi tai kolme yöllä. Silloin nukut pidempään. Jos on vapaapäivä, on monesti aika puhki siinä. Se menee enemmän oleskeluun se päivä, mutta ei silloin tunnu tylsältä. On hyvä fiilis olla.”

Yksi prinsiippi riittää: aamu on tärkein. Pitää nousta järkevään aikaan. Tekemistä on oltava. Ja yhtäkkiä onkin jo ilta.

Eristyksessä metodi on sama: rutiini, rutiini, rutiini. Lauantai on vapaapäivä, jolloin voi syödä vaikka roskaruokaa.

”On tässä löydetty keinoja siihen, miten ei tulis sitä tylsyyden tunnetta.”

Yksi prinsiippi riittää: aamu on tärkein. Pitää nousta järkevään aikaan. Tekemistä on oltava. Ja yhtäkkiä onkin jo ilta.

”Aamupäivä merkkaa sen. Kun aamupalan jälkeen hyppää pyörän päälle ja alkaa vetää jumppaa, siitä lähtee se päivä. Sit lounas ja päikkärit tai pleikkari. Sit on ilta ja voi alkaa miettiä, mitä tehdä iltaruuaksi ja laittaa leffan tai sarjan pyörimään”, Aho sanoo.

”Jos jään lorviin sänkyyn enkä tee mitään hirveesti aamuisin, koko päivä menee niin, ettei saa aikaiseksi oikein mitään.”

Ero etätyöläisiin on se, että Aho ei voi tehdä työtään. Avokonttorilaisille on aika sama, huutaako tietokoneelleen kotona vai kubiikkelissa ja repiikö hiukset päästään lasten vai kollegoiden jatkuvan häiritsemisen vuoksi. Kaukaloon Aho on päässyt viimeksi maaliskuun vieraspelissä Detroitissa.

Normaalisti tähän aikaan vuodesta olisivat parhaat pelit. Nyt Carolinan kausi katkesi erityisen piinallisella hetkellä. Jokainen ottelu oli suunnilleen elämän ja kuoleman peli. Pudotuspelien suhteen tilanne näytti hyvältä, mutta paikan varmistaminen olisi mennyt kauden viimeisille kierroksille.

Hurricanesia jos jotakin joukkuetta on kiitelty sen viihdyttävyydestä, sekä peleissä että niiden ulkopuolella. Fanit ja internet rakastavat joukkueen storm surgeja, vaihtuvia ja kreisihköjä tuuletuksia kotivoittojen jälkeen.

”Itte en oo hirveästi tohon antanut omia ajatuksia, kun näköjään jätkät osaa keksiä niin hyviä.”

(Ahon suosikki on vuodentakainen kerta, kun nyrkkeilymestari Evander Holyfield saapui kaukaloon ja ”tyrmäsi” Carolinan pelaajan Jordan Martinookin yhdellä lyönnillä.)

Ja sitten on helmikuinen vierasottelu samoista pudotuspelipaikoista kamppailevaa Torontoa vastaan.

Oli lauantai, Hockey Night in Canada jääkiekkokaupunkien jääkiekkokaupungissa. Kun Kanadassa oma joukkue pelaa, pubit täyttyvät ääriään myöten, ja kaupungit pysähtyvät tavalla, jota Suomessa voi verrata ehkä MM-turnauksen pudotuspeleihin.

Ensin loukkaantui Carolinan maalivahti James Reimer, sitten hänen tilalleen tullut Petr Mrazek. Tällaisia tilanteita varten kotijoukkueen pitää huolehtia hallille hätävaramaalivahti.

Yleensä he ovat jotakin puoliammattilaisia, Aho kertoo. Mutta pelaajatunnelista tulikin vanhempi mies, 42-vuotias jääkonekuski David Ayres. Aho sanoo miettineensä, että kohta soi omissa. Kaksi ensimmäistä laukausta menivät ”pussiin”. Carolina johti enää maalilla. Erätauko pelasti.

”Kopissa oli aika erilainen tunnelma. Aivan huumorilla heitettiin ja koetettiin pitää hauskaa. Ymmärrettiin, että ei oo parhaat lähtökohdat, mutta ajateltiin, että tehdään kaikkemme, että saataisiin jonkinlainen peli aikaiseksi. Hänkin halusi auttaa”, Aho sanoo.

Kolmannessa erässä Ayres torjui kaikki seitsemän laukausta. Carolina voitti.

”Me saatiin ne kaksi pistettä, mitä lähdettiin hakemaan. Ei se siinä mielessä ollut erilaista.”

Kuitenkin valmentaja Rod Brind’Amour ampui kuohuviinillä sijaismaalivahdin läpimäräksi, kun tämä tuli pukukoppiin. Kotimatkalla oli iloista hymyä, Ayresistä tuli hetkeksi superjulkkis, häntä soiteltiin kaikenlaisiin talkshow’hin. Hän saapui soittamaan sireeniä ja ajamaan jääkonetta seuraavaan Carolinan kotiotteluun, johon yleisö oli ostanut pelipaitoja Ayresin nimellä.

”Siitä tuli henkisen puolen juttu. Me pystytään voittamaan, vaikka olosuhteet olisi kuinka huonot.”

Keskiviikkona Sebastian Aho herää puoli yhdeksältä ja syö aamiaiseksi kaksi ruisleipää, kaksi kananmunaa ja juo kupposen kahvia.

Siivoilua kotona, sama harjoitussetti kuin edellisenä päivänä.

”Poikkeus oli, että pelasin sulkapalloa kaverin kanssa.”

Hän on woltittanut edellisenä iltana thaicurryn, mutta sitä ei ole jäänyt lounaaksi.

Iltapäivällä Aho antaa Imagelle pitkän haastattelun.

Suunnitellut päiväunet jäävät lepäilyksi.

Illalla Aho kokkailee tyttöystävänsä kanssa ”perinteisen” pasta bolognesen ja käy veljensä ja siskonsa kanssa kävelyllä.

”Ei ollut mittään ihmeempää.”

Tiger King on yhä katsomatta.

On vappuaatto, kun NHL ja sen pelaajayhdistys tiedottavat toivovansa, että joukkueet voisivat siirtyä ”karanteenin toiseen vaiheeseen” toukokuun jälkipuolella. Silloin pelaajat voisivat harjoitella kotihalleillaan pienryhmissä. Tarkempia päivämääriä ei uskallettu arvioida.

Aiemmin keskusteluista on vuotanut ulos suunnitelma, että kenties otteluita pelattaisiin tyhjille katsomoille turnaustyyliin sellaisissa kaupungeissa, joissa koronatilanne ei ole erityisen paha. Yleisöä tuskin otteluihin enää saadaan, mutta se on pieni harmi siihen nähden, ettei pelattaisi lainkaan.

Mutta todellisuudessa on vain kysymysmerkkejä: mitä pelataan, koska pelataan, miten pelataan. Yksi skenaario on, että siirryttäisiin suoraan pudotuspeleihin. Silloin otteluita jäisi joukkueesta riippuen pelaamatta kymmenen tai hieman yli.

Aho elää samassa pimennossa, päivä kerrallaan ja uutisia seuraten.

”Oon kuullut samat skenaariot. Korkeintaan kuulen niistä paria päivää ennen kuin ne on mediassa. Kaikki ne käy läpi”, hän sanoo.

Ei voi kuin uskoa, toivoa ja odottaa. Jos tauko venyisi vaikka alkusyksyyn, se olisi Ahon elämän pisin paussi pelaamisesta. Tai oikeastaan urheilusta, sillä kaikki lajit ovat tauolla, eikä mitään voi edes katsoa, mitä Aho kyllä tekisi normaaliolosuhteissa. Niin pitkälle hän ei ole vielä mennyt, että hakisi sporttifiksiä Taiwanin tai Etelä-Korean baseball-sarjoista, kuten hurjimmat.

”Seuraan NHL:ää Instagramissa, niin siellä tulee jotakin. Mutta en mä oo mihinkään YouTubeen lähtenyt kalastelemaan mitään highlightejä.”

Liiga huolehtii faneistaan tarjoamalla heille Zoom-tiedotustilaisuuksia. Pelaajat postailevat Instagram-tileilleen kuvia vauvoista ja koiranpennuista tai tekevät kuntoiluhaasteita. (New Jerseyn Nico Hirschier saavutti suurta Tiktok-suosiota takaperinvoltti-punnerruksillaan.)

Liigan viestinnän mukaista on sekin, että Ahon tavoin kaikki korostavat puheissaan terveyden ensisijaisuutta. Kyllä sen ymmärtää. Samassa veneessä ollaan. Tämä on vain urheilua.

Mutta toisilla ei ole yhtä helppoa: jos elämä rakennetaan yhden asian ympärille ja se otetaan pois, voi pudota äkkisyvään. Elämästä häviää endorfiini, jos joutuu kykkimään kotona. Eikä ympärillä ole välttämättä ketään.

Kunto-ohjelmat tähtäävät siihen, että pelikauden kunto pysyy. Kun kausi alkaa, harjoituspelejä tuskin on. Harjoitusleiriä voi olla kuukausi tai pari viikkoa. Aho sanoo, ettei hän tiedä siitäkään sen enempää kuin kukaan muu. Joka tapauksessa kun pelit alkavat, täydessä iskussa pitäisi olla.

”Me ollaan ammattiurheilijoita, niin uskon, että jokainen tulee kyllä takaisin silleen parhaassa iskussa”, Aho sanoo.

”Ne on periaatteessa aika playoff-henkisiä pelejä sitten.”

Aho saa kuitenkin kotieristyksensä vaikuttamaan jos ei helpolta, ainakin siedettävältä. NHL:n pelaajayhdistys on ilmaissut huolensa pelaajien mielenterveydestä. Se tarjoaa treeniohjeiden ja nettioppaiden lisäksi jopa podcasteja ajankuluksi ja tueksi.

Ja sitten on raha. Koska keskimääräinen NHL-ura kestää vain kolmesta viiteen vuotta, koronakevään mittainen neljäsosakausi voi verottaa merkittävän määrän tienesteistä. Vapun aikaan liiga ja sen pelaajayhdistys vääntävät, miten tauko vaikuttaa palkanmaksuun. Kyse on siitä, jääkö vuoden viimeinen palkkasekki maksamatta: se on yksi kolmastoistaosa vuoden palkasta.

Aholla kävi tuuri. Vuosi sitten kesällä Montreal Canadiens teki hänelle niin kutsutun offer sheet -tarjouksen. Viisi vuotta ja lähes 8,5 miljoonaa dollaria per kausi. Offer sheetit ovat NHL:n siirtosysteemin omalaatuisuuksia ja harvinaisuuksia. Niitä voi tarjota rajoitetuille vapaille agenteille eli nuorille pelaajille, joilla on sopimus katkolla päättyneen kauden seuransa kanssa. Vanhalla seuralla on kuitenkin etulyöntiasema tarjouskilpailussa. Jos offer sheetin tullessa tarjoaa yhtä hyvää sopimusta, pelaaja ei pääse karkuun.

Aho hyväksyi Canadiensin offer sheetin. Hurricanes vastasi siihen. Aho jäi Carolinaan, mutta sai pääosan palkastaan allekirjoitusbonuksina. Hänen varsinainen vuosipalkkansa on vain 700 000 dollaria.Palkka voisi hänen tasoisellaan pelaajalla olla yli kymmenkertainen.

Eli jos sekki jää saamatta, puhutaan NHL-mittapuulla pikkurahoista.

Niiden tähtipelaajien, joille kuluva kausi sattuu olemaan sopimuksen kallein, menetykset voidaan laskea miljoonissa dollareissa.

Toisaalta Aho sanoo, ettei hän ole oikein edes ajatellut asiaa.

”Oon tietoinen tästä, mutta en oo luonteelta sellainen äijä, jolla olisi tosi vahva mielipide suuntaan tai toiseen tai joka pitäisi kovinta ääntä näistä asioista.”

Eikä tällä hetkellä ei ole summaa, jonka maksamalla voisi päästä takaisin kaukaloon.

Vappu menee ohjeiden mukaan, ilman ylimääräisiä ihmiskontakteja. Sima ei maistu, munkit ehkä. Kotona voi lämmittää saunan ja katsoa JVG:n virtuaalikeikkaa.

Vappuaattona Sebastian Aho herää yhdeksältä, mutta repäisee: aamiaisleipien päälle ei olekaan kananmunia vaan juustoa ja kinkkua.

Treenikin on poikkeuksellinen: hän ajaa Heinäpään urheilukeskukseen ja spurttailee jalkapallokentällä.

Lounaaksi NHL-tähti lämmittää eilistä bolognesea. Iltapäivällä hän on sopinut pelaavansa veljensä kanssa Fortniteä.

Vappu menee ohjeiden mukaan, ilman ylimääräisiä ihmiskontakteja. Sima ei maistu, munkit ehkä. Kotona voi lämmittää saunan ja katsoa JVG:n virtuaalikeikkaa.

”Ei oo mittään ihmeempää.”

Päivän suureksi trilleriksi jää Fortnite-tulos. Kello on lähes seitsemän ja JVG:n konsertti alkamaisillaan, kun Aho tekstaa päivän menestyksen.

”Ei ollut kehuskeltavaa fortti sijoituksissa :D”

Pakkotauko leikkasi pari viikkoa pois NHL:n runkosarjasta, joka olisi jatkunut huhtikuun alkuun asti. Aholle kausi oli hänen uransa neljäs.

Omassa joukkueessaan hänestä oli tullut ykkössentteri, josta puhutaan analyyseissä joukkueen kulmakivenä ja tulevaisuuden kapteenina.

Hän ei ole juuri miettinyt vaihtoehtoisia skenaarioita, mutta kaikki oli edessä. Pelien loppuessa hän oli kuumista kuumin pelaaja. Kaksi maalia kauden viimeisissä otteluissa, ja hänestä olisi tullut Teemu Selänteen, Jari Kurrin ja Patrik Laineen jälkeen vasta neljäs suomalainen 40 maalia kaudessa tehnyt pelaaja.

Ahon omasta mielestä alkukausi oli huono, mutta loppukaudesta alkoi tulla vastuuta, tehopisteitä ja voittoja. Helmikuussa hän teki pisteitä 14 ottelussa putkeen, mikä oli seuraennätys. Oma maaliennätys oli jo plakkarissa, piste-ennätyskin lähellä. Highlight-lähetyksissä toisensa jälkeen esiteltiin Ahon ja tutkapari Teräväisen kuvioita.

Ja äkkipysähdys.

”Jossain somessa on tullut, että tänä päivänä viime vuonna oli tämmöistä ja tämmöistä. Olihan se kivaa ja olisihan se nytkin. Mutta toistaiseksi ajatusmaailma on, kunnes toisin sanotaan, että kausi jatkuu vielä”, Aho sanoo.

”Saa nähdä, mitä loppujen lopuksi tulee käymään.”

Kun kausi jäi tauolle, Ylen teksti-tv alkoi näyttää sivulla 235 vuoden 2009 pelien tuloksia ”reaaliajassa”. Sittemmin supersopimuksestaan ulos ostettu ja vaatebisnekseen lähtenyt Ville Leino pelasi taas elämänsä kevättä.

The Athletic -sivusto sen sijaan alkoi simuloida kuluvan kevään pudotuspelejä datansa pohjalta. Toimittajat kirjoittivat tapahtumista ja sepittivät lehdistötilaisuuskommentteja.

Olkoot todennäköisyydet puolellanne, sivusto toivotti virtuaaliplayoffsien aluksi, ja siltä Carolinan kohdalla myös näytti. Joukkue pääsisi jatkoon, kohtaisi runkosarjan ykkösen Boston Bruinsin ja pystyisi todella voittamaan kenet vain.

Bostonin maalivahti Tuukka Rask loistaisi, mutta silti jatkopaikka olisi katkolla Carolinalle neljän ottelun jälkeen. Aho osuisi alivoimalla pariinkin otteeseen.

Olisi selvää, että hän loistaa liigassa vielä, kun Bostonin ykköskaksikko Brad Marchand ja Patrice Bergeron ovat kiikkustuoleissaan, sivusto kirjoitti.

Mutta vielä he eivät ole. Boston ottaisi kiinni. Seitsemännessä ottelussa Tuukka Rask torjuisi 43 kertaa. Voitto Bostoniin 5–2, Carolina kesälomalle.

Vappuun olisi vielä viikon verran aikaa. Sebastian Aho palaisi Ouluun. Toukokuun kahdeksantena päivänä MM-kisojen avauskiekko pudotettaisiin Zürichin Hallenstadionin jäähän. Suomi kohtaisi USA:n. Aho kumartuisi aloitukseen.

Julkaistu: 14.6.2020
1 kommentti