Pelicansin mystinen ulostulo paljasti enemmän kuin piti – kovuuden illuusion takaa paljastui lähinnä hätä ja epävarmuus
Pelicans turvautui maanantaina vanhanaikaiseen lääkkeeseen: julkiseen kovuuden julistukseen. Mutta kun urheiluorganisaatio joutuu erikseen vakuuttelemaan sitoutumistaan ja asennettaan, se kertoo enemmän ongelmista kuin ratkaisuista, pohtii Samuel Savolainen.
Maanantaina nähtiin jotain hämmentävää. Lahden Pelicans, kahden edelliskauden hopeajoukkue, järjesti sosiaalisen median joulunäytelmän. Liigan keltanokkapäävalmentaja Juhamatti Yli-Junnila ja kapteeni Miika Roine asettuivat kivikasvoisina kameran eteen julistamaan uutta aikaa, parempaa huomista, mutta ennen kaikkea kovempaa asennetta.
Nyt sitoudutaan. Nyt pelataan kovaa. Nyt ei enää lipsuta.
Kapteeni Roine varoitti siitä, että sitoutumattomille pelaajille "tämä paikka on todennäköisesti väärä". Jo tuo särähti, onkohan orastava uhkailu juuri tässä joukkueen ahdistuksessa motivointikeinona paras mahdollinen?
Mutta kun valmentaja julistaa keskellä kautta, että "tästä päivästä alkaen homma tulee muuttumaan", hän tulee samalla antaneeksi tylyn tuomion omasta työstään. Jos toiminnan taso ei ole riittänyt tähän mennessä, kuka siitä on vastuussa? Eikö joukkueen valmentaminen, motivointi ja sitouttaminen ole nimenomaan päävalmentajan tärkein tehtävä?
Jäljelle jäi päällimmäisenä kuitenkin kysymys: Mitä ihmettä joukkueessa on tehty tähän asti?
”Vielä hämmästyttävämpää on ajatus siitä, että pelkällä "nyt ryhdistäydytään" -mentaliteetilla saataisiin kilpailuetua SM-liigassa.”
Kun ammattilaissarjassa pelaava joukkue joutuu keskellä kautta erikseen vakuuttelemaan, että nyt aletaan pelaamaan kovaa ja taistelemaan, se on kuin ravintola julistaisi keskellä lounasaikaa, että nyt aletaan tekemään ruokaa.
Vielä hämmästyttävämpää on ajatus siitä, että pelkällä "nyt ryhdistäydytään" -mentaliteetilla saataisiin kilpailuetua SM-liigassa. Jokainen joukkue Liigassa harjoittelee tai ainakin pyrkii harjoittelemaan täysillä. Kaikkensa antaminen on ammattilaiskiekon perusedellytys, ei mikään erikseen julistettava toimintatapa.
Samalla Pelicans tuli asettaneeksi itselleen ansan, josta on lähes mahdoton paeta kunnialla.
"SM-liigan taistelevin joukkue" on melkoinen lupaus joukkueelta, joka rämpii Liigassa sijalla 15. Mitä tehdään, kun seuraavat tappiot tulevat – ja niitähän tulee. Julistetaanko taas uusi alku? Pidetäänkö kriisipalaveri? Vai kenties myönnetään vihdoin, että pelkkä hampaat irvessä -ote ei korvaa vaikkapa johdonmukaista valmennusta ja onnistunutta joukkueen rakentamista?
Ja jos tarkkaan kuuntelee Yli-Junnilan ja Roineen sanankäänteitä, niissä voi kaikua tuttukin nuotti. On vaikea välttyä ajatukselta, etteikö taustalta hieman pääomistaja Pasi Nurmisenkin ääni paistaisi läpi. Arvailujen varaan kuitenkin tietysti jää, että kenen käsikirjoitusta tässä luettiin.
”Pelicans halusi näyttää kovan joukkueen ja kovan johtajuuden kasvot, mutta paljasti lähinnä oman hätänsä ja epävarmuutensa.”
Pelicans halusi viestiä kovuutta, päättäväisyyttä ja muutosta. Sen sijaan se tuli todellisuudessa paljastaneeksi vain kovin yksinkertaisen tosiasian: seura on menettänyt malttinsa ja jopa suuntansa surkeiden tulosten edessä.
Pelicans näyttää ilmeisesti luottavan siihen, että menestys syntyy pakottamalla. Menestys sen sijaan ei vaikuta Pelicansin mielestä syntyvän luottamuksesta, yhtenäisyydestä tai siitä, että kaikessa uhossaan joukkue alkaisi nauttimaan pelaamisesta. Niinkin voisi joku ajatella, että tällainen julkinen "nyt ryhdistäydymme" -joulunäytelmä viestii.
Ehkäpä seuraavaksi Lahdessa voitaisiin kokeilla jotain ennenkuulumatonta: ymmärrystä, että menestystä rakennetaan oikeita asioita tekemällä – eikä julkisia julistuksia laukomalla.
Kun videota tarkemmin katsoo, sen voisi kiteyttää ehkä näin: Pelicans halusi näyttää kovan joukkueen ja kovan johtajuuden kasvot, mutta paljasti lähinnä oman hätänsä ja epävarmuutensa.
