Puheenaiheet
Apu

Pelastetut orkideat

Pelastetut orkideat

Parikymmentä vuotta sitten amerikkalaiskuvaaja Craig Dietz ryhtyi pelastamaan Meksikon vuoristometsien hakkuissa kodittomaksi jääneitä orkideoita. Nykyään hänen tarhassaan kasvaa yli 400 orkidealajia.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Riitta Angervuo, Aarre Leskinen
Mainos

Periaatteistaan tinkimätön luonnonsuojelija, meksikolainen Craig ”Cisco” Dietz esittelee kasvihuoneensa uumenista suojan saaneita kasviharvinaisuuksia. Osa lajeista on uhanalaisia orkideoita. Cisco aloitti roskakasoista koottujen orkideoiden ja muiden kasvien pelastamisen jo 1990-luvulla. 

Entinen kalifornialainen hippi, tunnustettu ja palkittu valokuvaaja tajusi, että jotain oli tehtävä. Hän hurahti pelastamaan ja suojelemaan roskiin poltettavaksi heitettyjä kasveja. 

Haaste on ollut valtava, sillä lukemattomille orkideoille ja sademetsän epifyyteille on pitänyt löytää uusi kasvuympäristö.

Nepalin ja Intian rajoilta tuotu venuksenkenkälaji Paphiopedilum x nitens on kotiutunut Meksikon maaperään ja levittäytynyt siellä.

Meksikon eteläisimmän osavaltion Chiapasin luonto on monipuolisen rikas. Meksikossa kasvaa yli 1 300 orkidealajia, joista yli puolet sissiliikkeestään tunnetun Chiapasin alueella.

Vuoristoalueen lauhkea ilmasto takaa orkideoille monipuoliset kasvupaikat. Chiapasissa on sekä trooppista viidakkoa että reheviä laaksoja ja karuja vuoristoja.

Runsaasta lajimäärästä huolimatta Meksikon orkideoista vain pari sataa on maaorkideoita, loput kasvavat sammalten, jäkälien ja bromelioiden kanssa puiden oksilla, muiden päällyskasvien eli epifyyttien keskellä. Moni vähän luontoa tunteva erottaakin orkidean heikosti bromelioista eli ananaskasveista. 

Chiapasin vuoristoalueella on runsaasti tammi- ja mäntymetsiä. Alueen keskuspaikka on kansainvälinen kulttuurikaupunki San Cristóbal de las Casas, jonka asukkaista suhteellisen suuri osa on Maya-heimojen jälkeläisiä. 

Restrepia musciferan erikoisen näköinen kukka kurkistaa lehden takaa. 

Entisen kotipaikkansa New Orleansin ilmastoon ja ilmapiiriin kyllästynyt amerikkalainen valokuvaaja Cisco kävi tutustumassa mayojen kulttuuriin jo 1980-luvulla ja ihastui San Cristóbaliin.

Pilvimetsät loivat yli 2 000 metrin korkeuteen sijoittuneelle alueelle oman tunnelmansa. Sinne sopi myös visuaalista uraa luoneen valokuvataiteilijan elämä kasvien pelastajana. Mikään orkideahulluus ei häntä tähän johdattanut, vaan puhdas rakkaus kasvien kauneuteen ja niiden arvoon. 

Prosthechea baculuksella on tyypillisesti kaksi kukkaa selät vastakkain.

Zapatistisissien vallankaappaus taisteluineen ei muuttanut suuresti Ciscon suunnitelmia. Poliittiset kiistat eivät häntä häirinneet, sillä hän halusi asua puhtaassa, viileässä ympäristössä pilvimetsien ympäröimänä. 

Levyjen kansien ja mallien kaupalliset kuvaukset väistyivät, kun Cisco upotti sormensa multaan ja ryhtyi auttamaan harvinaisia kasveja uuteen elämään.

Taiteellisesti elämään asennoitunut Cisco löysi helposti myötäeläjiä mayojen asuttamasta San Cristóbalista. Alueelle oli satojen vuosien aikana kehittynyt tiivis intiaaniyhteisö, joka vaali kasveja osana arkipäivän elämää. Kasveja tarvittiin osaksi jokapäiväistä ravintoa, vaatetusta ja lääkintää sekä pehmentämään kivisen ympäristön ilmettä.

Kasvihuoneet ovat ennakkoluulottomien luovien suunnittelijoiden taidonnäytteitä. 

Niiden ympäristöön on ase­tettu esille taidetta.

Cisco näki pilvimetsän luonnon muuttuvan vuosi vuodelta, kun alueelle ilmestyi yhä uusia teollisuuslaitoksia ja niiden tarvitsemaa työvoimaa. Hän katseli surullisena, kuinka metsää raivattiin teitä ja asuntoja varten ja luontoa revittiin niin, että metsien puut kaatuivat mukanaan runsaat epifyytti- ja orkideakasvustot. Luonnon kauneudelle ei osattu antaa arvoa.

Jokin sielun sopukoissa vaati tekoja.

Luontoa rakastavine hengenheimolaisineen Cisco ryhtyi rakentamaan hylätyille kasveille kotia, kasvihuonetta, jossa roskakasoista löydetyt kasvit saivat uuden elämän.

Ciscon ideasta innostuivat myös muutamat muut ympäristön tilasta huolestuneet. Mukaan lähti niin yksityisiä kuin yhteisöjäkin. Etelä-Meksikoon perustettu Moxviquilin suojelualue oli luontonsa puolesta tarkoitukseen sopiva.

Nykyään, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, orkideoja kasvaa ulkotarhan lisäksi kahdessa kasvihuoneessa. Yli 400 orkidealajin lisäksi uuteen elämään ponnistelee tuhansia muita lajeja, myös puita ja pensaita.

Kasvihuoneet ja koko tarhojen ympäristö on suunniteltu visuaalisesti ja taiteellisen luovasti. Toisen kasvihuoneen suunnittelijat olivat Chiapasista, mutta Harvardin yliopistossa arkkitehdiksi valmistuneita.

Graig ”Cisco” Dietz tarkkailee päivittäin kasvihuoneitten ja ulkotarhan kasveja.

Ciscon tarhoilla on yli 25 000 pelastettua kasvia. Moni kasvilaji on häilynyt sukupuuton partaalla. Vanhemmassa kasvihuoneessa kasvaa trooppisia sademetsälajeja omassa ilmastossaan, toiseen on koottu vuoristoalueen kasveja.

Ciscon kasvitietokanta on niin laaja ja perusteellinen, että yliopistotutkijat eri puolilta Meksikoa löytävät siitä arvokasta uutta tietoa.

Meksikolaiselle kasvimaailmalle sielunsa myynyt amerikkalainen mies rapsuttaa ja kohentaa kasvihuoneitaan lähes päivittäin. Suojelualuetta markkinoidaan opiskeluympäristön lisäksi myös kuvaus- ja juhlapaikkana.

Ciscon toiveena olisi vielä kolmas kasvihuone ja yhdysvaltalaisen puutarhurin palkkaaminen. 

Mikään varsinainen bisnes hanke ei kuitenkaan ole, ja siksi Cisco odottaakin toimintaan mukaan rahakasta orkideoiden ystävää, jota luonnon säilyttäminen kiinnostaisi. ●

Teksti ja kuvat Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen

Julkaistu: 2.2.2016